tiistai 11. helmikuuta 2020

Lännen haaveena Kiinan Tšernobyl-hetki

Xi Jinping
Läpi Kiinan historian, keisarillisen perimyslinjan uskottiin noudattavan kiertokulkua taivaallisesti hyväksytystä dynastiasta toiseen. Vahva kansaa yhdistävä johtaja vei valtakuntaa eteenpäin, kohti uutta nousukautta.

Hallitsijan menetettyä lopulta "taivaallisen mandaattinsa" seurasi laskukausi, jonka jälkeen taas uusi dynastia nousi valtaan syklisessä järjestelmässä. Tämä muistuttaa hieman vanhaa eurooppalaista käsitystä "kuninkaiden jumalallisesta oikeudesta".

Mao Zedongin valtakaudella Kiinan kommunistinen puolue päätti jättää tällaiset uskomukset historiaan. Läntisten kriitikoiden mielestä vuonna 2012 Kiinan johtoon noussut presidentti Xi Jinping olisi omaa valtaa pönkittääkseen jälleen rohkaissut muinaisten traditioiden ja uskomusten paluuta.

Lännen globalistien Financial Times-lehti unelmoi nyt Xin "dynastian" romahduksesta kauppasodan, Hongkongin levottomuuksien ja epidemioiden myötä. Lehti jopa väittää, että afrikkalaisen sikaruton leviäminen Kiinaan on yksi enne siitä, että "hallitsevan dynastian" loppu on lähellä.

Finanssieliitin julkaisun mukaan koronaviruksen leviäminen on vielä sikaruttoakin pahempi ennusmerkki. Kuulostaa ennustajaeukkojen jutuilta, mutta sodassa ja propagandassa kaikki lienee sallittua. Kunhan vain Xin valtakautta seuraisi länsimaistyyppinen demokratia ja Kiinasta tulisi lännen sotakoneistolle alisteinen, suurpääomapiirien omistama vasallivaltio.

Wuhanista sai alkunsa vuoden 1911 vallankumous, joka kaatoi Qing-dynastian viimeisen keisarin, toimittaja Jamil Anderlini muistuttaa. Tänä päivänä kaupunki on hänen mielestään "alkulähde kauhistuttavalle sairaudelle", joka leviää halki Kiinan ja jonka takia kommunistit ovat asettaneet valtavan määrän ihmisiä karanteeniin.

Financial Timesin mukaan Kiinan autoritaarinen järjestelmä on "erityisen huono" hoitamaan terveydenhuollon hätätilanteita, koska tällöin vaadittaisiin "läpinäkyvyyttä ja paikkaansa pitävää tietoa". Lehti katsoo, että syypää on Xi Jinpingin johtama järjestelmä, joka sortaa ihmisoikeuksia ja sensuroi tiedonkulkua.

En tiedä, onko lännen asenteellinen tiedonvälitys ja hysterian lietsominen oikea lähestymistapa tällaisessa kriisissä. Kiinalaistyylinen "autoritaarinen hallitus" on kuitenkin tehokkaasti ryhtynyt toimiin virusta vastaan sekä rakentanut tuhannen vuodepaikan sairaalan kymmenessä päivässä. Toimittaja Anderlini ei anna esimerkkejä, miten viruskriisi olisi voitu hoitaa Kiinaa paremmin.

"Mikäli virus saadaan taltutettua tulevina viikkoina, Xi voi vielä selvitä syyttämällä provinssien johtajia kriisin epäpätevästä hoitamisesta", arvioi Anderlini. Jos virusta ei saada pysäytettyä, tästä voi tulla vielä "Kiinan Tšernobyl-hetki", kirjoittaja hehkuttaa, unohtaen kuitenkin, ettei Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ollut perimmäinen syy Neuvostoliiton kaatumiseen.

Kiinan tuntija ja riskianalyytikko Gabriel Wildau kommentoi asiaa kuitenkin toisin. Hän huomauttaa, että kun Yhdysvallat tai sen liittolaiset kärsivät suurista hallintohäiriöistä, länsimaiset asiantuntijat ja toimittajat syyttävät "tiettyjä huonoja päätöksiä tai erillisiä häiriöpesäkkeitä". Kun kyseessä on "Kiina tai jokin toinen Yhdysvaltojen vastustaja", hallintovirheitä käytetään syyllistämään koko järjestelmää.

lauantai 8. helmikuuta 2020

Suomi ja suurvaltapolitiikka

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola piti Paasikivi-Seuran kokouksessa puheen, jonka aiheena oli "Suomi nousevan suurvaltapolitiikan maailmassa".

Aaltola mainitsi heti alkuun "suurvaltojen kolmion", millä hän viittasi Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Venäjään. Hänen mielestään nyt tarvitaan "suurvaltakeskeisen maailman" ja "suurvaltakeskeisen ajattelun" ymmärtämistä.

Aaltola uskoo, että "uutta vanhanmallista kylmää sotaa" ei ole tulossa. Konflikteja kuitenkin riittää ja keskeisin niistä on käynnissä "pääosin Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä". Kamppailua käydään myös merellisen ja maanpäällisen infrastruktuurin rakentamisesta. "Geopoliittisesti korvamerkitty rahoitus" virtaa maailman eri kolkissa ja kilpailu kovenee.

Globalisaation myötä ei ole syntynytkään sääntöpohjaista "maailmankylää", vaan Aaltola näkee, että "geopoliittiset ekosysteemit" keskittyvät nyt suurvaltojen ympärille. Venäjä mainitaan, mutta Ulkopoliittisen instituutin uusi johtaja näkee aivan oikein, että Kiina, joka rakentaa vimmatusti omia yhteyksiään, on Venäjääkin vahvempi valtaekosysteemi, "nouseva geopoliittinen vastinpari Yhdysvalloille".

Aaltola kuitenkin luottaa "syväopittuun" läntiseen järjestelmään, joka ei juurikaan muutu, oli Valkoisen talon johdossa kuka hyvänsä. Kuten presidentti Niinistö ja muu poliittinen eliitti ajattelevat, myös Aaltolan mielestä "Yhdysvallat-vetoinen länsi" on Suomen "ensisijainen viiteryhmä". Aaltola arvelee, että kaikesta huolimatta Yhdysvallat tarvitsee yhteyttä Venäjään, jotta amerikkalainen valtakoneisto voisi edistää intressejään Euraasian mantereella sekä muuallakin.

Aaltolan mielestä on putkinäköistä kuvitella Venäjän olevan Neuvostoliitto. Vertauskuvia ei kannata enää hakea kylmän sodan ajalta. Myös ajatus yhtenäisestä läntisestä rintamasta suhteessa Venäjään on Aaltolasta "haaveilua". Venäjän oletettu hybridivaikuttaminen saa suomalaiset kuitenkin spekuloimaan sodalla. Aaltola jättää mainitsematta, että taustasyynä voi olla myös lännen oma hybridisodankäynti ja jatkuva negatiivinen Venäjä-uutisointi.

Venäjä selviää kyllä ja sillä on varallisuutta ja verkostoja maailmalla. Venäjällä on myös vahva, "keskitetty uusnationalistinen valtioratkaisu" ja edessään "merkittävä tulevaisuus", Aaltola myöntää. Yllättäen uutislööppien "Venäjä on uhka"-toiston sijaan Aaltola katsoo, että Yhdysvallat haastaa Suomea ja Eurooppaa "ideologisesti enemmän kuin Venäjä".

Vaikka Suomessakin suhtaudutaan huomattavasti myötämielisemmin Washingtoniin kuin Moskovaan, Aaltola mainitsee sentään, ettei "transatlanttinen suhde ole romanttinen avioliitto", vaan "bilateraalisten diilien hakemista puolin ja toisin". Yhdysvaltojen ei tarvitse täyttää pienempien vasallimaiden sille asettamia toiveita, vaan se ajaa häikäilemättömästi omaa etuaan.

Aaltola on myös huomannut, että "lännen liberaali paradigma" on alkanut taantua. Valtiot eivät enää helpolla luovu geopoliittisista erityisvaateistaan, eikä demokratiakaan enää "leviä ja vahvistu". Suomen eliitti voi toki yhä puolustaa liberaalia arvopohjaa ja rapistuvia instituutioita, mutta nämä eivät ole mitään "historiallisia välttämättömyyksiä". Aaltola on "lännen mies", mutta hän havainnoi todellisuutta yllättävän realistisesti.

Lopuksi Aaltola muistuttaa, kuinka Suomessa luodaan erilaisia mitä jos-skenaarioita pahimman varalle. Tässä yhteydessä presidentti Niinistö, Nato ja liittolaisuussuhteet mainitaan. Suomen linjaa kriisitilanteissa ei Aaltolan mukaan tarvitsekaan vielä tietää. Hän viittaa myös Washingtonissa ramppaavaan Niinistöön, mainiten, että "hyvän strategisen suunnitelman tietää vain ulkopolitiikan johtaja". Eiköhän tämä kuvio ole valitettavan selvä.

Suurvaltatodellisuuden korostuessa Suomellakin on salaisia suunnitelmia, mutta niistä ei kannata Aaltolan mukaan huudella. Valtaekosysteemien kamppailussa joudutaan ottamaan kantaa vaikeisiin kysymyksiin, mutta tämä kannattaisi Aaltolan mielestä tehdä hitaasti, "fundeeraten". Suomen poliittisen eliitin ja valtamedian esille tuomien näkemysten valossa, Suomi on jo sitonut itsensä kulttuurisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti uppoavaan länteen.

perjantai 7. helmikuuta 2020

Jiang Shigong ja kiinalainen maailmanjärjestys

Jiang Shigong 强世功
Kiinalainen politiikan tutkija Jiang Shigong (s. 1967) ei tietääkseni ole suomalaisille tuttu ajattelija. Jiang vaikuttaa kiinnostavalta ja kiistanalaiselta henkilöltä, joten esittelen häntä hieman lukijoilleni.

Lännessä Jiang tunnetaan yhtenä Carl Schmittin teosten kääntäjänä ja popularisoijana Kiinassa. Viime vuosina hän on myös selventänyt Kiinan virallista ideologiaa sekä "Xi Jinpingin aikakauden" ajattelua kirjoituksillaan.

Jiang on "konservatiivinen sosialisti", joka on Kiinan keskeisiä liberalismin ja länsimaistumisen kriitikoita. Lännessä häntä on haukuttu "maolaiseksi", "kvasifasistiksi" ja "imperialistiksi", joka on kaikessa hiljaisuudessa luomassa teoreettista perustaa uudelle kiinalaisjohtoiselle maailmanjärjestykselle.

Kotimaassaan Jiang on arvostettu asiantuntija ja Pekingin yliopiston oikeustieteen professori. Hän on myös tunnettu Kiinan aseman puolustaja Hongkongin erityishallintoalueen kysymyksissä. Jiangin mielestä Hongkongin kulttuurieliitti on niin länsimaistunutta, ettei se ymmärrä kiinalaista sosialismia saati Xi Jinpingin uudistustyön merkitystä.

Jiang on perustuslakiekspertti, jonka käsitykset ovat sangen schmittiläisiä. Hän suosii "kirjoittamattoman perustuslain" teoriaa. Hänen mukaansa moderni kiinalainen valtio syntyi kansallisessa vallankumouksessa, joka loi perustan kommunistisen puolueen "suvereenille diktatuurille". Tämä diktatuuri ei pohjaudu valtion perustuslain kirjalliseen dokumenttiin, vaan puolueen valta-asemaan.

Jiangin argumenttien keskeisiä pilareita ovat kiinalaisilla ominaispiirteillä varustetun sosialismin arvo analyyttisenä järjestelmänä tai poliittisena teoriana, perinteiset kiinalaiset kulttuuriresurssit, sekä Kiinan nykyisen ja tulevan "ylimmän johtajan", Xi Jinpingin, henkilökohtainen luova rooli valtionohjauksen prosessissa.

Konservatiivina Jiang painottaa historian merkitystä luokkataistelun sijaan. Tästä huolimatta hän hyödyntää dialektista materialismia ja uudelleen kirjoittaa kiinalaista historiaa valtiorakentamisen ja maailmanrakentamisen kontekstissa. Perinteisen kiinalaisen ajattelun integrointi kommunistiseen teoriaan perustuu Kiinan nationalistisen uusvasemmiston ja uuskungfutselaisten väliseen vuoropuheluun.

Jiangin mukaan "kiinalaistyyppistä sosialismia" voi tarjota vaihtoehdoksi myös muille maille, jotka pyrkivät kehittymään uuteen suuntaan, irti läntisen liberalismin vaikutuspiiristä. Toisin kuin länsi, Kiina ei kuitenkaan aio pakottaa omaa järjestelmäänsä muille. Jiangin visiossa Kiina hyväksyy maailman monimuotoisuuden, mutta on valmis tarvittaessa opastamaan kiinnostuneita maita sosialismin soveltamisessa.

Lännen koronaviruspropaganda ja kiinalaisiin kohdistuva räikeä rasismi ovat esimerkkejä taantuvan lännen epätoivosta ja vääjäämättömän muutoksen pelosta. Jiang vastustaa Kiinan länsimaistamista. Hän on kritisoinut kiinalaisia opiskelijoita, jotka muuttavat Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan "läntisen pääoman palkkarengeiksi". Jiang on myös varoittanut rakentamasta aasialaista "valedemokratiaa, joka nojaa läntisiin voimiin ja rahoitukseen".

Jiangin mielestä länsimainen sivilisaatio on luonut "maailman imperiumin", joka on pohjautunut kulttuuriseen ja taloudelliseen liberalismiin. Lännen valtakausi on kuitenkin ohi: sen imperiumi on jo "terminaalivaiheessa", johtuen "taloudellisesta epätasa-arvosta, instituutioiden hajoamisesta ja kulttuurisen liberalismin synnyttämän nihilismin leviämisestä". Jiangin mukaan on Kiinan ja muiden samanhenkisten maiden vastuulla rakentaa uusi maailmanjärjestys.

Jiang katsoo, että Deng Xiaopingin ajoista asti, "tietyt poliittiset voimat" ovat yrittäneet horjuttaa kiinalaista järjestelmää, jotta se muutettaisiin länsimaistyyppiseksi demokratiaksi. Presidentti Xi Jinpingin aikana tämä suuntaus on onneksi kääntynyt. Patrioottista sosialismia yhdistetään kungfutselaisuuteen Xin julistamalla "uudella aikakaudella". Jiangin näyssä siintää rekonstruktio kiinalaisesta sivilisaatiosta.

Jiang on yksi heistä, jotka kehittävät Xin ja puolueen ajatuksia eteenpäin. Lännen liberalismin voittokulku on päättymässä ja ihmiskunta on tulossa uuteen käännekohtaan. Edessä avautuu "kiinalainen polku". Jiangin poliittiset teoriat rakentavat omalta osaltaan uudenlaista kansainvälistä järjestystä, jossa Kiina ja sen ideologia ovat avainasemassa. Miten tämä vaikuttaa Eurooppaan on vielä kysymysmerkki.

Politiikan tutkija Vincent Gartonin mielestä Jiang Shigong on tietoinen, että teorian ja todellisuuden välillä on vielä eroa. Nykyisen, länsivetoisen maailmanjärjestyksen vaihtaminen uuteen on massiivinen siirtymä. Se vaatii "pitkää ja kauhistuttavaa tahtoa", joka ulottuu nyky-Kiinan poliittisen tilan ulkopuolelle. Tätä uutta aikakautta kohti Jiang haluaa Xi Jinpingin johtaman Kiinan ja muun maailman kulkevan.

torstai 6. helmikuuta 2020

Globalismin epävakauttava vaikutus

Paul Craig Robertsin mielestä koronaviruksella saattaa olla vakavia seurauksia maailmantaloudelle. Kärsijänä ei olisi vain Kiina, vaan vaikutukset voisivat levitä laajalle.

Vielä ei näytä aivan siltä, mutta globalismi on joka tapauksessa tehnyt kansantalouksista yhä haavoittuvaisempia.

"Ajattelemattomat ihmiset", jotka konstruoivat "globalismin", ylenkatsoivat riippuvuussuhteiden vaaratekijöitä, Roberts sanoo. Olipa kyseessä pandemia, yleislakko, poliittinen epävakaus tai jokin muu kriisi, kansainvälisen järjestyksen keskinäisriippuvuus voi aiheuttaa tahattomia seurauksia ja ketjureaktioita. Näitä vaaroja ei voida perustella alhaisemmilla työvoimakustannuksilla tai osakkeidenomistajien voitoilla.

Kuten tiedetään, vain "yksi prosentti" hyötyy globalismista; heitä motivoi lyhyen tähtäimen hyöty ja oma ahneus, ei filantropia. Globalismin ruusuiset lupaukset eivät ole toteutuneet, mutta silti poliittiset päättäjät ja ekonomistit puolustelevat kilvan tätä kaupankäynnin ja liikkuvuuden järjestelmää. "Se ihmisen älykkyydestä", tuhahtaa Roberts.

Tässä vaiheessa on kuitenkin vaikea ymmärtää koronavirushysteriaa ja uhkakuvia maailmanlaajuisesta pandemiasta. Kiinassa 1,3 miljardin ihmisen väestöstä 24 000 on saanut koronavirustartunnan ja 500 on kuollut. Tämä on valitettavaa, mutta tilastollisesti katsoen luku on varsin mitätön.

Verrattuna tavalliseen kausiflunssaan, joka tartuttaa miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa ja tappaa 600 000 sairastunutta, koronavirus ei ole toistaiseksi vielä kovin paha. Tartunnat Kiinan ulkopuolella ovat vähäisiä ja näyttävät rajoittuvan kiinalaisiin. Robertsin mukaan tätä on tosin vaikea tietää varmasti, koska nykymaailmassa ollaan haluttomia identifioimaan ihmisiä etnisen taustan perusteella.

Silti Kiinassa on kaupunkeja karanteenissa ja matkustaminen maasta ja maan sisällä on rajoitettua. Tavallista flunssaa vastaan ​​ei tehdä tällaisia varotoimenpiteitä. Tähän mennessä pelkästään Yhdysvalloissa kausiflunssa on iskenyt 19 miljoonaan ihmiseen, 180 000 on joutunut sairaalahoitoon ja 10 000 on kuollut. Viimeisimmän raportin mukaan vain kuusitoista amerikkalaista (kaikki kiinalaistaustaisia?) on sairastunut koronavirukseen, eikä kukaan heistä ole vielä kuollut.

Ehkä koronavirus on vasta alkua ja jotain paljon pahempaa on tulossa, Roberts synkistelee. Jos näin kävisi, sillä olisi vaikutuksensa myös maailman bruttokansantuotteeseen. Karanteenit estäisivät työnteon. Tuotteita ja osia ei voitaisi valmistaa ja lähettää. Myyntiä ei tapahtuisi ilman myytäviä tuotteita. Ilman tuloja yritykset eivät voisi maksaa työntekijöilleen ja kattaa muitakaan kuluja. Pandemian myötä talouselämä kärsisi ympäri maailman ja moni yritys menisi konkurssiin.

Jos tappava pandemia puhkeaa tai maailmaan syntyy uusi talouskriisi, on selvää, että perimmäinen syyllinen siihen on globalismi. "Maat, joiden hallitukset ovat niin ajattelemattomia tai korruptoituneita, että niiden väestö altistetaan ulkomaiden häiritseville tapahtumille, ovat lääketieteellisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti epävakaita", Roberts syyttää.

Globalismi ei siis tuotakaan maailmaan hyvinvointia, vaan lisää epävakautta.

maanantai 3. helmikuuta 2020

Brexitistä Pikku-Britanniaan

Pikku-Britannia-koomikot David Walliams ja Matt Lucas
Nyt kun Britannia on jättänyt Euroopan unionin, sen täytyy solmia uudestaan kauppasuhteet EU:n, Yhdysvaltojen ja muidenkin maiden kanssa.

Moon of Alabama-blogissa arvioidaan, ettei briteillä ole paljoa neuvotteluvaraa. Melkein viisikymmentä prosenttia Britannian viennistä menee EU-maihin ja näistä markkinoista halutaan pitää kiinni.

Britannian on saatava uusi sopimus aikaan EU:n kanssa vientiteollisuuden tukemiseksi. Yhdysvalloissa kongressin on myös hyväksyttävä uusi kauppasopimus Britannian kanssa. Lobbarit tekevät parhaansa saadakseen asiakkailleen mahdollisimman vapaan pääsyn brittiläisille markkinoille.

Kauppaneuvottelujen pitäisi käynnistyä piakkoin Trumpin hallinnon kanssa. Amerikan "erityiskumppanille" asetetaan kuitenkin ehtoja. Washington on jo painostanut Downing Streetiä, ettei kiinalainen Huawei pääsisi Britanniaan. Tässä asiassa Boris Johnson tuotti Trumpille jo pettymyksen: Britannia sallii Huawein osallistuvan maan 5g-verkon pystyttämiseen.

Yhdysvallat haluaa tuoda Britanniaan myös omia maatalouden ja terveydenhuollon tuotteitaan. Tästä seurannee skismaa brittimaanviljelijöiden ja ruuantuottajien kanssa. Myöskään brittien kansallisen terveydenhuollon siirtäminen amerikkalaisomistukseen ei taida onnistua siten kuin Trumpin taustavoimat haluaisivat.

Briteillä on neuvottelupaineita. EU ehkä tarjoaa lisäaikaa, mutta Boris Johnson ­halusi EU-erolakiin vakuudet siitä, että siirtymäkausi päättyy tämän vuoden lopussa. Johnsonin hallinto vakuuttaa, että neuvottelut hoidetaan nopeasti, mutta kauppasopimusten solmiminen on yleensä vienyt useamman vuoden. EU voi myös hankaloittaa Britannian pääsyä euromarkkinoille, mikäli brittituotteet eivät noudattaisikaan enää Brysselin direktiivejä.

Iso-Britannia on muuttunut monessa mielessä komediasarjan mukaiseksi "Pikku-Britanniaksi". Nyt Britannia tarvitsee kauppasopimuksia muita maita kipeämmin, väittää myös Moon of Alabama-blogisti. Hän arvioi skeptisesti, ettei tory-hallitus saa aikaiseksi sopimuksia, jotka hyödyttäisivät ainakaan perusbrittejä. Britannia voi kuitenkin yrittää brändätä itsensä uusiksi: on jo puhuttu EU:n sääntelystä vapautetusta "vapaakauppasaaresta".

Vihreiden europarlamentaarikko Ville Niinistö twiittasi joulukuussa, että brexitin jälkeisistä neuvotteluista EU:n kanssa tulee vaikeita, mikäli "tory-hallitus hakee asemaa lähes veroparatiisina, joka dumppaa ympäristö- ja työoikeusvaatimuksia".

Niinistö arvelee EU-eron tuovan "lisää liikkumatilaa Lontoon Citylle ja mahdollisuuden heikentää työntekijöiden asemaa". Näin Britanniaa hallitseva eliitti saa jälleen haluamansa, vaikka brexit markkinoitiinkin "tavallisen kansan voittona eliitistä". Aika näyttää, hyötyykö kansa EU-erosta. Lontoossa terrori-iskut jatkuvat osana "uutta normaalia" brexitin jälkeenkin.

Brittien on ratkaistava myös joukko kansallisia kysymyksiä. Pohjois-Irlanti integroidaan taloudellisesti muuhun Irlantiin ja se voi ajan mittaan harkita eroa Isosta-Britanniasta. Skotlantilaisista enemmistö olisi mieluummin pysynyt EU:ssa; myös skotit voivat yrittää erota emämaastaan uudemman kerran. Viiden-kymmenen vuoden päästä "Iso-Britannia" on todennäköisesti pienempi kuin nykyään.

EU pärjännee hyvin ilman Britanniaa. Maa ei ollut koskaan oikeasti sitoutunut unioniin, ja sillä oli usein kielteinen rooli. Mutta EU:n tulisi myös muuttua ja vähentää yritystään keskittää ja säännellä kaikkea, todetaan Moon of Alabama-blogissa. Jos unioni jatkaa kuten Brysselin byrokraatit ja kiihkeimmät eurofederalistit haluavat, muut maat saattavat haluta seurata Britannian esimerkkiä.

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Venäläistutkija: Yhdysvallat koronaviruksen takana

Uutistoimisto CNN:n mukaan monet venäläiset, mukana tiedemiehiä ja poliitikkoja, uskovat, että koronavirus on amerikkalainen bioase, jolla pyritään epävakauttamaan Kiinaa.

Aiheesta on spekuloitu samansuuntaisesti muuallakin, mutta Kiina ei ole virallisesti syyttänyt Yhdysvaltoja. Vaikka kyseessä olisikin Kiinan-vastainen bioterrori, viranomaiset tuskin kertoisivat asiasta julkisuuteen. Hybridisodankäynti jatkuu kaiken aikaa kulisseissa.

Yhdysvaltojen ja Kiinan väliset kiistat ovat jo kaikkien tiedossa. Konflikti sai alkunsa Kiinan noustessa uhmaamaan Yhdysvaltojen yksinvaltaa. Konfliktin laajuus ulottuu kauppasodasta 5G-teknologiaan sekä Etelä-Kiinan meren kiistaan. Venäjällä arvellaan Washingtonin koventaneen otteitaan Kiinan nousun estämiseksi.

Igor Nikulin, YK:n kemiallisten aseiden tutkimusryhmän entinen jäsen, kertoo olleensa yhteydessä kiinalaisiin kollegoihinsa, jotka uskovat, että koronavirus on ihmisen tekemä. Nikulinin mielestä kaikki viittaa sabotaasiin.

Virustartunnat alkoivat Wuhanin kaupungista, joka on merkittävä liikennekeskus. Virus iski sopivasti kiinalaisen uudenvuoden aikoihin, jolloin miljoonat kiinalaiset matkustavat ympäri maata sukuloimaan. Nikulinin mielestä amerikkalainen lääketeollisuus pyrkii tekemään epidemialla myös voittoa.

Nikulinin syytöksiin voi suhtautua epäilevästi, mutta hän lienee oikeassa siinä, että Yhdysvallat on ainoa maa, jolla on neljäsataa armeijan biolaboratoriota eri puolilla maailmaa: nämä ympäröivät mm. Venäjää, Kiinaa, Malesiaa, Indonesiaa ja Filippiinejä, aivan kuten lukuisissa maissa sijaitsevat amerikkalaiset sotilastukikohdat.

Nikulin ei ole ainoa venäläinen, joka syyttää viruksesta Yhdysvaltoja. CNN:n mukaan venäläispoliitikot ovat myös hyödyntäneet tilaisuutta. Räväköistä lausunnoistaan tunnettu veteraanipoliitikko Vladimir Žirinovski on arvioinut, että "Yhdysvallat voi aivan hyvin olla kriisin takana horjuttaakseen Kiinan taloutta ja tehdäkseen siinä sivussa vielä rahaa".

Joukko kiinalaisia ei sulje pois Yhdysvaltojen roolia ja biologisen sodankäynnin mahdollisuutta, mutta Kiinan valtion omistaman Global Times-lehden päätoimittaja Hu Xijinin mukaan useimmat eivät usko näin radikaaleihin väitteisiin.

Tällä välin myös Venäjä on ryhtynyt toimenpiteisiin virusuhkaa vastaan. Uusi pääministeri Mihail Mishustin on määrännyt sulkemaan Venäjän rajan Kaukoidässä koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

perjantai 31. tammikuuta 2020

Trumpin "vuosisadan diili" - yritys suunnata huomio toisaalle?

Trumpin "vuosisadan diili", rauhansuunnitelma Israelia ja Palestiinaa varten, ei tule muuttamaan mitään, arvioi Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin asiantuntija Vladimir Fitin.

Suunnitelma on mieluinen sionisteille ja heidän kannattajilleen, sillä se myötäilee vain Israelin näkökantoja. Palestiinalaisilla ei ole suunnitelman yksityiskohtia hiottaessa ollut sananvaltaa.

"Yhdysvaltojen presidentti yrittää viedä ihmisten huomion pois virkarikosoikeudenkäynnistään. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahua vastaan on puolestaan nostettu korruptiosyytteitä", Fitin sanoo. Asiantuntijan mielestä molemmat johtajat yrittävät hyötyä poliittisesti "vuosisadan diilistä".

Rauhansuunnitelman esittelytilaisuudessa oli mukana myös Netanjahun poliittinen kilpailija Benny Gantz, koska vielä ei ole selvää, kummasta heistä tulee Israelin seuraava pääministeri. Israelissa pidetään maaliskuussa jo kolmannet vaalit vuoden sisään. Kaikki pääehdokkaat ajavat kovan linjan politiikkaa.

”Vuosisadan diili" taitaa osoittautua "vuosisadan huijaukseksi", kuten kirjoitin jo viime toukokuussa. Palestiinan presidentti Mahmud Abbas hylkäsi ennustettavasti amerikkalaisten ja sionistien suunnitelman sanoen, ettei "yksikään palestiinalainen voi hyväksyä valtiota ilman Jerusalemia".

Trumpin suunnitelmassa Jerusalemista yritetään tehdä Israelin "jakamaton" pääkaupunki. Palestiinan pääkaupunkia on kaavailtu Abu Disiin, syrjäiseen palestiinalaislähiöön Itä-Jerusalemin laitamilla. Asukkaita siellä on noin kymmenisen tuhatta.

Pyhiinvaeltajille myönnettäisiin pääsy kahteen Temppelivuoren pyhään paikkaan, al-Aqsan moskeijaan ja Kalliomoskeijaan. Rauhansuunnitelman mukaan "Israelin suvereniteetti" olisi tunnustettava koko Jerusalemissa. Sopimuksen ehdot on asetettu siten, että ne eivät tietenkään sovi palestiinalaisille.

Toinen ongelmakohta sionisteille on arabimaissa pakolaisina asuvat 5-6 miljoonaa palestiinalaista. Tel Aviv uskoo, että jos nämä karkotetut pakolaiset palaavat, juutalaisväestö lakkaa pian olemasta. Trumpin sopimus sulkee pois palestiinalaispakolaisten paluuoikeuden. "Uuden Palestiinan" pitäisi säilyä myös demilitarisoituna.

Vielä toistaiseksi Israelin pääministerinä toimiva Netanjahu suuntasi Washingtonin jälkeen vierailuille Moskovaan, jossa hän esitteli yksityiskohtia Yhdysvaltojen suunnitelmasta Vladimir Putinille.

Niin vastenmielistä kuin onkin nähdä Venäjän presidentin tapaavan Netanjahun kaltaista sotarikollista ja sarjavalehtelijaa, venäläisasiantuntija Fitinin mielestä Netanjahun reaktio "vuosisadan diiliin" osoittaa jälleen "Venäjän roolin ja vaikutusvallan lisääntymisen Lähi-idässä".