Sivut

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Armenian tapahtumista

Suomalaisessa mediassakin on kerrottu Armeniassa tapahtuneesta kansannoususta, jossa syypääksi on nostettu maan entinen presidentti ja sittemmin pääministeriksi valittu Serž Sargsjan. Tapahtumille on tosin muunkinlaista taustaa.

Samoin kuin Ukrainassa, tyytymätön kansanosa on masinoitu taas uuteen värivallankumoukseen ja jälleen geopoliittisesti tärkeässä Venäjän liittolaismaassa. CIA:n tai Victoria Nulandin roolia Armenian tapahtumissa ei tietenkään iltapäivälehdissämme mainita.

Oppositiojohtaja Nikol Pašinjan kutsuu tapahtunutta jo "samettivallankumoukseksi", joka viittaa entisessä Tšekkoslovakiassa vuonna 1989 tapahtuneeseen vallanvaihtoon.  Pashinjan yllytti aiemmin mielenosoittajia häiritsemään liikennettä ja saartamaan hallituksen ja parlamentin rakennukset. Hän meni niinkin pitkälle, ettei sano pitävänsä Armenian nykyistä  hallitusta legitiiminä, vaan vasta hänen vähemmistössä olevan oppositionsa nimittämät henkilöt olisivat sellaisia. Ei kuulosta miltään demokratian riemuvoitolta.

Tällä välin Armenian hyvää tarkoittavilla protestoijilla ei ole aavistustakaan siitä, että heistä on tehty pelinappuloita geopoliittisella shakkilaudalla, jossa Yhdysvallat pyrkii kaikin tavoin lyömään kiilaa Venäjän ja tähän liittosuhteissa olevien maiden välille. Mainittakoon myös, että Venäjällä on Armeniassa sotilastukikohta, joten tämäkin on yksi lännen epäsuora hyökkäys Venäjää vastaan.

Yhdysvaltojen keskeinen geopoliittinen tavoite olisi saada Venäjällä aikaan muutos, joka poistaisi Vladimir Putinin ja tämän lähipiirin vallasta. Ukraina, Kaukasia ja Keski-Aasia ovat kohteita, joita Yhdysvallat pyrkii hyödyntämään Venäjän vaikutusvallan murentamiseksi. Konfliktit, kansannousut ja muu epäjärjestys tulevat varmasti jatkumaan näillä seuduilla tavalla tai toisella Yhdysvaltojen pyrkiessä kohti tavoitettaan. Armenian tapahtumat ovat vain osa tätä kuviota.