Aleksandr Duginin mukaan aikaamme tulee määrittämään eurasianistien ja atlantistien välinen konflikti. Hänen mukaansa eurasianistit puolustavat maapallon jokaisen ihmisen ja kulttuurin mahdollisuutta kehittyä omalla tavallaan, ilman häiriöitä, ja omien erityisten arvojensa mukaisesti. Eurasianistit puolustavat traditionalismia, kulttuurivariaatioiden kukoistusta, ja monien alueellisten järjestelmien maailmaa.
Heillä ovat vastassaan atlantistit, jotka edustavat arvoiltaan äärimmäistä liberalismia. Atlantistit pyrkivät laajentamaan vaikutusvaltaansa maapallon jokaiseen kolkkaan, ja tähän päämäärään päästäkseen he ovat päästäneet valloilleen "luovan kaaoksen", mikä tarkoittaa sotia, terroritekoja ja mitä tahansa epäjärjestystä, jolla saadaan aikaan haluttu vallanvaihto tai kehityssuunta. Tätä leiriä edustavat Yhdysvallat ja sen liittolaiset, jotka pyrkivät säilyttämään Amerikan unipolaarisen hegemonian maan päällä. Toki Yhdysvallatkin on vain suurpääomapiireistä koostuvan "syvän valtion" poliittinen ja sotilaallinen väline kohti yhä tiukempaa ja hallitumpaa globalisoitunutta yhdenmukaisuutta.
Duginin eurasianistit uskovat, että vain vahva Venäjä, yhteistyössä kaikkien atlantismin vastustajien kanssa, voi pysäyttää uusliberaalit ja luoda tilalle haluamansa multipolaarisen maailman, jossa yksi suurvalta ei sanele kaikkea. Eurasianismin perusajatuksia on esitelty mm. jo vuonna 2014 englanniksi julkaistussa kirjassa Eurasian Mission: An Introduction to Neo-Eurasianism, jonka lukeminen sai minut kirjoittamaan tämänkin tekstin.
Eurasianismi on kieltämättä ollut jonkinlaisessa nosteessa Venäjällä viime vuosina, ja Kremlin geopolitiikka perustuu osittain sen periaatteisiin, mutta esimerkiksi Venäjän perustama Euraasian talousunioni on vielä pahasti alkutekijöissään. Duginin mielestä Putin ei olekaan mennyt tarpeeksi pitkälle eurasianismin edistämisessä. Putin on Duginin mukaan vain puoliksi eurasianisti; loppupelissä hänkin on pragmaattinen opportunistipoliitikko.
Ne, jotka ajattelevat, että Dugin on vallan periferiassa, ovat hänen itsensä mukaan oikeilla jäljillä. Duginilla ei ole omien sanojensa mukaan tosiasiassa mitään erityistä vaikutusvaltaa Venäjällä. Hän ei tunne vaikutusvaltaisia henkilöitä, eikä tapaa sellaisia. "Olen venäläinen ajattelija, en muuta", hän sanoo, "kirjoitan kirjoja ja joku lukee niitä".
Eurasianismi niin Venäjällä kuin muuallakin maailmassa onkin pienten piirien puuhastelua verrattuna suurten tekijöiden reaalipoliittisiin siirtoihin. Kiinasta on selvästi tulossa seuraava suurvalta ylitse muiden, eikä länsimaisella liberalismilla ole kiinalaisessa politiikassa sanansijaa. Intian, Turkin, Iranin ja muiden vastaavien maiden kehitys ei myöskään noudata angloamerikkalaisen järjestyksen suuntaviivoja, joten vaikka kaikki ei toteutuisikaan aivan Duginin visioiden mukaisesti, multipolaarinen maailma saattaa hyvinkin olla realistinen vaihtoehto, ellei Venäjä-vastaisten atlantistien aloittama suursota sitten tuhoa meitä kaikkia sitä ennen.