 |
| Sauli Niinistö |
Haastattelusta paljastuva kuva ei tuo esiin mitään olennaista uutta, mutta saa jälleen kerran ihmettelemään, kuinka suomalaiset äänestivät jo toistamiseen presidentikseen miehen, jonka suurin huoli on, etteivät hänen atlantisti-isäntiensä suunnitelmat olekaan toteutuneet niin jouhevasti ja ilman vastoinkäymisiä kuin Niinistö oli olettanut.
Niinistöä ärsyttää, että EU:n ja globalistipiirien sijaan maailmanpolitiikka alkaa kääntyä henkilöityneeksi voimapolitiikaksi; "elämme huippuhenkilöiden aikaa", hän murehtii. Vielä suuremmin häntä huolettaa, että henkilöt eivät ole hänelle mieluisia, vaan politiikan keskiössä ovat tavalla tai toisella Venäjän Vladimir Putin, Kiinan Xi Jinping ja Yhdysvaltain Donald Trump, joka on toimillaan romuttamassa Niinistölle tärkeät "transatlanttiset suhteet".
Jostakin syystä Niinistö haluaisi Suomelle (tai itselleen?) isomman roolin maailmanpolitiikassa. Miksi pienen Suomen pitäisi sekaantua geopoliittisiin mittelöihin? Niinistö ja Paavo Lipponen olivat ne eurojäsenyyden masinoineet poliitikot, joiden mielestä Suomi tarvitsi jäsenyyttä saadakseen "istua niissä pöydissä missä Euroopan päätökset tehdään". Financial Times-lehden haastattelussa Niinistö valittaa nyt, että "pöydästä on vaikea saada paikkaa, koska se on varattu suurille ja vahvoille". Eli ei taaskaan onnistanut.
Venäjä on myös Niinistölle "suuri huoli". Suomi ehti sentään "ensimmäisten joukossa" tuomita Krimin liittämisen takaisin Venäjään, sanoo tämä suklaatehtailija Porošenkon ystävä. Sitten Niinistö irvailee, että "kasakka vie kaiken, mikä on irrallaan, joten sinulla on oltava selvä mielipide ja sanottava se selkeästi". Kasakalle tuskin olisikaan enää vietävää, sillä Niinistön oma emäpuolue, Kokoomus, yhdessä hallituskumppaneidensa kanssa, on jo jakanut pois miltei "kaiken" yksityistämisen huumassaan. Liikenneministeri Anne Berner purkaa vielä VR:n nykyrakenteen, ja vanha valtionyhtiö pilkotaan osiin. Raideliikenteen henkilöliikenteen kilpailutuskin toteutetaan jo ensi vuonna, "huomattavasti nopeammin kuin alunperin oli tarkoitus".
Haastattelussa Niinistöltä udellaan jälleen myös Nato-jäsenyydestä, mikä on tosiasiassa varmaankin yksi hänen lempiaiheitaan, mieshän on osoittautunut atlantistien uskolliseksi kätyriksi. Niinistö kertoo haluavansa pitää "Nato-kortin kädessään". "Suomalaiset eivät [Nato-jäsenyyttä] kannata, ja minä olen suomalainen", hän toteaa viitaten negatiivisiin mielipidetiedusteluihin. Oikeasti Niinistö luultavasti ajattelee vihoissaan, "suomalaiset eivät tue Nato-jäsenyyttä enkä minä tue suomalaisia".
Niinistö pelkää, että Yhdysvaltojen politiikka antaa "Venäjälle paikan päästä lähemmäksi Eurooppaa". Belgialaisen poliitikon, Jean Thiriartin, visioima Euraasialainen Eurooppa olisi Niinistölle varmasti kauhistus. Nykytilanne on Niinistön mielestä "selvä takaisku lännelle". Niinistö ei tietenkään käsitä, että "länsi" on terminä jo harhaanjohtava. Kun hän puhuu "lännestä", hän tosiasiassa tarkoittaa plutokraattisen kontrollin alla olevaa globaalikapitalistien murenevaa imperiumia ja markkinapaikkaa, sillä varsinaisesta länsimaisesta kulttuurista on jäljellä enää rippeet.