Ilta-Sanomissa mahdollisesta kohtaamisesta kirjoitetaan jo kahden ääripään, kylmähermoisen ja laskelmoivan Putinin ja arvaamattoman ja impulsiivisen Trumpin, välillä. Toimittaja antaa ymmärtää, että tapaamisessa Putin ja Trump jakavat etupiirit uusiksi, ja muutenkin tuttu ja turvallinen maailmanjärjestys tuntuu olevan romahtamispisteessä. Trumpin ja Putinin välisten keskustelujen aiheet täsmentyvät tulevien viikkojen aikana, mutta presidentti Niinistö on jo maininnut, että agendalla "varmasti on kansainvälinen tilanne kokonaisuudessaan ja toivottavasti myös asevalvonta- ja aseriisuntakysymykset". Trump on sanonut että keskusteluissa käsitellään muiden aiheiden muassa Syyriaa ja myös Ukrainaa.
Trumpin arvostelijat pelkäävät, että presidentti tekee sellaisia myönnytyksiä Venäjälle, jotka eivät ole Yhdysvaltojen etujen mukaisia. Jo nyt Trumpin asemaa neuvotteluissa pidetään heikkona, ja sitä vertaillaan tapaamiseen Kim Jong-unin kanssa. Tapaamisesta pelätään tulevan "valtava voitto Putinille", mutta arvostelijat eivät näytä huomioivan sitä tosiseikkaa, että Yhdysvaltojen poliittinen doktriini ei ole sidoksissa kulloisenkin presidentin persoonaan tai mielipiteisiin. Toki Trump voi möläyttää mitä tahansa yllättävää, mutta nähtäväksi jää, onko sillä todellista merkitystä. Esim. kun hän Kanadan G7-kokouksessa sanoi "Krimin kuuluvan Venäjään, koska siellä puhutaan venäjää", ulkoministeri Pompeo riensi vakuuttelemaan, ettei Yhdysvaltojen asenne Krimin suhteen ole todellisuudessa muuttunut.
Yalen yliopiston historioitsija Timothy Snyder, joka jo kirjassaan On Tyranny: Twenty Lessons from the Twentieth Century pyrki yhdistämään Hitlerin Saksan Trumpin hallintoon (!), on varma siitä, että Trump ihailee Putinia ja haluaisi olla samanlainen "autoritaarinen johtaja". Snyderiä kismittää, että Trump tulee "selvästi paremmin toimeen Erdoganin, Kimin tai Putinin kaltaisten ihmisten kanssa kuin merkeleiden, macronien ja trudeauiden".
Mitä tästä siis seuraa? Luultavasti ei mitään kovin dramaattista, vaikka iltapäivälehdet ja kaikenlaiset analyytikot niin väittävätkin. Toki olisi mukavaa, jos Trumpin ja Putinin tapaaminen johtaisi konkreettisiin muutoksiin nykyisessä maailmanjärjestyksessä, ja Yhdysvallat muuttaisi kurssiaan tehden suosiolla tilaa myös nousevalle Euraasialle ja itsenäisemmälle Euroopalle. Mutta eihän se ole yhdestä Trumpista kiinni; Yhdysvallat on loppupelissä sekä Euroopan että Venäjän vihollinen. Nativistipopulistien nousu Euroopassa jatkuu joka tapauksessa. Ehkä myös Suomessa vielä hylätään läntinen liberalismi, jonka nykyaikaan sopimaton "arvopohja" selvästi vuotaa jo ja pahasti.