Sivut

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Gazan kaistalla

Media on viime päivät keskittynyt uutisoimaan meilläkin Kalifornian metsäpaloista. Myös julkkiksilta on palanut jokunen kartano.

Ironista kyllä, nämä samat julkisuuden henkilöt, kuten esimerkiksi Malibun talonsa tulipalossa menettänyt näyttelijä Gerard Butler, keräsivät juuri Hollywoodin "hyväntekeväisyysgaalassa" kuusikymmentä miljoonaa dollaria Israelin armeijalle.

Samalla kun Kaliforniassa paloi, myös Gazassa liekehti. Meillä tapahtumista on Ylen taholta uutisoitu lyhyesti, että Israelin armeijalla on ollut Gazassa "operaatio, jonka yhteydessä tapahtui laukaustenvaihtoa". Yksi israelilainen sotilas ja kuusi palestiinalaista kuoli Israelin armeijan ja palestiinalaisten välisessä yhteenotossa. Israel kertoi myös pysäyttäneensä Gazasta ammuttuja raketteja; myöhemmin raketteja ammuttiin lisää.

Tämän jälkeen olikin massiivisen vastaiskun aika ja Israel pommitti Gazan kahden miljoonan asukkaan avovankilaa verisin seurauksin. Israel on lähettänyt tankkeja ja sotilaita Gazan rajalle ja tilanne saattaa eskaloitua vielä lisää. Ulkomaisista lähteistä saa enemmän tietoa ja ajantasaisia päivityksiä tapahtumiin liittyen.

Jos suomalainen media käsittelee Gazan tilannetta tai palestiinalaisia, sen on pakko mainita aina "äärijärjestö Hamas", jotta sympatiat eivät liiaksi kääntyisi palestiinalaisten puolelle ja Israel voisi jatkaa suuren yleisön silmissä oikeutetummin "itsensä puolustamista", ts. palestiinalaisten kansanmurhaa ja maa-alueiden haltuunottoa. George Galloway kertoo hieman tämän asiantilan historiasta.

Israel pelkäsi arabimaiden sekularisoitumista ja nousevaa arabinationalismia. Niinpä se ryhtyi jo varhain tukemaan islamisteja oman etunsa vuoksi. Näin sionistien kätilöimänä syntyi myös sunni-islamistinen Hamas, joka oli PLO:n, Palestiinan vapautusjärjestön, ja sen johtajan, nationalisti Jasser Arafatin kilpailija. Nykyään Hamas sopivasti ampuu raketteja Israeliin, jonka jälkeen Israel pommittaa Gazan kaistaa. Hamas ei ole hyvissä väleissä Iranin islamilaisen tasavallan eikä Assadin johtaman Syyrian kanssa.

Gazaa kutsutaan syystäkin "kaistaksi". Kaksi miljoonaa palestiinalaista on lukittu pienelle, raunioitetulle maa-alueelle, ilman vapaata sisään- tai uloskäyntiä. Kahdeksankymmentä prosenttia näistä kahdesta miljoonasta on pakolaisia ​​siellä, katselemassa piikkilankojen läpi omaa maataan ja omaisuuttaan, joka on sittemmin siirretty juutalaisten haltuun.

Maaliskuun jälkeen kymmenet tuhannet palestiinalaiset ovat haavoittuneet Gazan kaistalla. Satoja on tapettu, mukaan lukien naisia, lapsia, jopa sairaanhoitajia ja lehdistön edustajia. Satoja raajoja on amputoitu, monista palestiinalaisista on tullut sokeita. Vaikka olisit aseeton, Israelin armeijalla on aina oikeus ampua, murtaa luita tai vangita, ihan vain varmuuden vuoksi. Myös juutalaiset siirtokuntalaiset ovat aseistettuja, ja ahdistelevat palestiinalaisia niin Gazassa kuin Länsirannalla.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana palestiinalaiset Gazassa ovat kärsineet kylmyydestä talvisin ja polttavasta auringosta kesäisin. Israel määrää sähköntoimituksesta, jossa on usein tunteja kestäviä tahallisia katkoja. Lääkintätarvikkeita ja elintarvikkeita menee usein pilalle. Israel hallitsee myös vesihuoltoa, ja suurin osa Gazan asukkaista ei saa koskaan puhdasta juomavettä.

Gallowayn sanoin, Gaza on tukahduttava kärsimyksen ghetto. Mutta tässä ei ole koko tarina; se kulkee paljon kauemmaksi menneisyyteen. Kun Israel syntyi, Palestiina uhrattiin. Alkuperäistä Palestiinaa ei enää ole, se on pyyhitty pois kartalta sionistien toimesta ja länsivaltojen tuella. Palestiinan kansa on hajallaan pakolaisina maailmalla, tai asuttaa näitä pieniä ja yhä kutistuvia maa-alueita Länsirannalla tai Gazan kaistalla juutalaisarmeijan tiukassa valvonnassa.