 |
| Philippe de Villiers |
De Villiers on varma siitä, että eurooppalaisille on valehdeltu koko ajan. "Euroopan Yhdysvallat" ei ole eurooppalainen projekti, eikä edes eurooppalaisten visioima. Maurice Couve de Murville, joka toimi ulkoministerinä ranskalaisen suurmiehen, Charles de Gaullen, hallituksessa, kertoi de Villiersille, ettei EU:n koskaan edes tarkoitettu koostuvan "Euroopan kansoista", vaan siitä oli alunperinkin tarkoitus tehdä maahanmuuttajien sulatusuuni.
Jean Monnet, ranskalainen viranhaltija, jota pidetään yhtenä EU:n perustajista, viittasi kryptisesti tulevaan geneettiseen ohjelmointiin muistelmateoksessaan Mémoires: "Olenko tehnyt riittävän selväksi sen, ettei Euroopan yhdentyminen ole mikään lopullinen päämäärä? Se on vain vaihe...askel kohti huomispäivän maailman organisointia".
Monnet ei toivonut eurooppalaisen patriotismin syntyä; itse asiassa hän vastusti kaikkia isänmaallisuuden muotoja. Sen sijaan häntä kiehtoi ajatus siitä, että unioni olisi astinlauta kohti tulevaa maailmanhallintoa ja globaalien markkinoiden syntyä. "Euroopan unioni on vain pysäkki matkalla kohti Globaliaa", sanoo de Villiers.
Ranskalaispoliitikko on syyttänyt Euroopan yhdentymisen puolestapuhujia valehtelijoiksi. "Seitsemänkymmentä vuotta meille on sanottu: 'Me tulemme luomaan eurooppalaisen vallan', mutta ei ole mitään 'eurooppalaista valtaa', eikä koskaan ollutkaan. EU:n perustajat eivät sellaista edes halunneet, vaan tottelivat vain määräyksiä rapakon takaa. Amerikkalaiset halusivat yksinkertaisesti toimeenpanevan komission", de Villiers kertoo.
"He halusivat jälkipoliittisen arkkitehtuurin, Euroopan ilman kansallisvaltioita, jota hallittaisiin ulkoapäin. He kokosivat paketin. Monnet ja [Robert] Schuman saivat tähän rahoituksen CIA:n määräyksellä", väittää de Villiers. "Olen julkaissut kirjeet, jotka lähetettiin Monnetille Chase Manhattan-pankista. Ne on allekirjoittanut John MacCloy, joka oli Monnetin yhteyshenkilö CIA:ssa vuonna 1943. Viidentoista vuoden ajan dollareita satoi Yhdysvaltojen ulkoministeriöstä."
De Villiers jatkaa: "Monnet valehteli muistelmissaan tästä aiheesta; hän vannoi, ettei koskaan saanut rahoja hallitukselta. Dollarisateella oli myös tarkoitus ajaa Yhdysvaltojen ulkoministeriön intressejä. Nämä ihmiset eivät tehneet työtään Euroopan hyväksi, vaan ajaakseen amerikkalaisten etuja Euroopassa."
De Villiersin mukaan John Foster Dulles, presidentti Eisenhowerin tuleva ulkoministeri, tunnusti vuonna 1942: "Me halusimme yhdistyneen Euroopan itsekkäistä syistä". Amerikkalaiset ja varhaiset lännen globalistit halusivat luoda Eurooppaan Yhdysvaltojen rinnakkaismarkkinat ja estää 'kansakuntien Euroopan' synnyn, koska Yhdysvaltojen olisi vaikeampi kontrolloida sellaista. Niinpä Euroopasta tehtiin sotilasliitto Naton avulla Yhdysvaltojen kulttuurinen, taloudellinen ja sotilaallinen siirtomaa.
De Villiers erottaa joukosta myös yhden Saksan liittokanslerin: "Angela Merkel on osa näiden hullujen liikettä, joka toistaa puheissaan tiettyjä samoja pelkoja: "Me rakennamme sellaista Eurooppaa, joka suojelee meitä Hitlerin paluuta vastaan". Huvittavaa tässä on se, että alkuperäisen Rooman sopimuksen arkkitehti Walter Hallstein oli Hitlerin lakimies. "Vielä pahempaa, hän suunnitteli ylikansalliset raamit Euroopan yhdentymiselle. "Hallstein oli syvästi ylikansallinen ja vihasi nationalismia", sanoo de Villiers. Hallstein kannatti voimakasta keskusjohtoa, kun taas esimerkiksi Ranskan Charles de Gaulle olisi halunnut Euroopan talousyhteisön säilyvän löyhänä valtioiden välisenä liittona.
Euroopasta haluttiin maailmansotien jälkeen tehdä keskusjohtoinen globalistien lakeijoiden hallinnoima manner, joka toimisi välivaiheena kohti lopullista, maailmanlaajuista, korporaatioiden ohjaamaa järjestelmää, jonka rinnalla natsi-Saksakin kalpenisi. "Onkin vastenmielistä, että euroskeptikkoja, kansallismielisiä ja populisteja haukutaan natseiksi", tuhahtaa de Villiers. "Se oli Monnet, joka piteli kynää, mutta se ei ollut Ranska, joka maksoi musteen. Olen julkaissut [kirjassani] dokumentit, jotka todistavat, että Euroopan unioni suunniteltiin, toimeksi annettiin ja rahoitettiin CIA:n toimesta."
De Villiersia on syytetty salaliittoteorian (termi, jonka CIA loi saattaakseen arvostelijansa huonoon valoon) rakentamisesta. De Villiers kuitenkin sanoo, että hänen tutkimuksensa todistavat päinvastaista: "Julkaisin dokumentit ja todistusaineiston. Ne eivät ole mitään fantasiaa. Kirjani on jopa vastaus salaliittoon, jossa Monnet ja Schuman olivat mukana. He itse asiassa kutsuivat itseään 'salaliiton komentajiksi'."
Avoimien rajojen politiikka on tärkeä elementti EU:n päämäärien saavuttamiseksi. Kyynisesti hyväksikäytetty "ihmisoikeuksien" käsite on ainoa raja unionissa, johon eri kansallisuudet sulautetaan. Eurooppa ei enää ole maantieteellisessä, kulttuurisessa tai poliittisessa mielessä alue. Se ei kuulu enää fysiikan maailmaan. Se ei enää pyri olemaan valtiorakennelma, vaan ainoastaan ylikansallisen oligarkian etuja ajava byrokratia ja lainsäädännöllinen kokonaisuus, jota maksetut virkamiehet ja poliitikot hallinnoivat.
Philippe de Villiersin mukaan Euroopan unionin hallinto on suunniteltu sellaiseksi, ettei sillä ole todellista johtoa. Se on epäpolitisoitu ja irrotettu geopoliittisesta yhteydestään, koska koko unioni suunniteltiin vain välietapiksi matkalla kohti maailmanlaajuista hallintoa. Lännen globalistit ovat saaneet edistää suunnitelmiaan suhteellisen rauhassa. Kykenevätkö kansallismieliset voimat estämään niiden toteutumista?