Sivut

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Hallituksen ero ja tulevat vaalit

Tänään on uutisoitu siitä, että Suomen hallitus eroaa, mutta jatkaa katkeraan loppuun saakka "toimitusministeriönä".

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusyritys ei (onneksi) onnistunut, joten Sipilä päätyi pyytämään hallituksensa eroa vielä näin loppumetreillä. Yrittääkö keskusta kasvattaa kannatustaan tällaisella poliittisella manööverillä? Hallituksen olisi pitänyt kaatua jo puolitoista vuotta sitten, nyt kuukausi ennen vaaleja se vaikuttaa yritykseltä minimoida tulossa oleva vaalitappio.

Suomessa puhutaan ja kirjoitetaan paljon tulevista vaaleista. Jotenkin en jaksa innostua aiheesta, vaikka kai minun pitäisi kirjoittaa jotain myös suomalaisesta politiikasta. Olen vain erittäin pessimistinen. Suomi seuraa yleensä viiveellä perässä muun maailman trendejä, mutta kansallista suvereeniutta ajavan populismin nousu ei ole meillä lähelläkään samaa tasoa kuin esimerkiksi Italiassa. Toisin kuin keltaliivien Ranskassa, suomalainen ei herkästi protestoi huonojakaan vallanpitäjiä vastaan.

Ylen uusi puoluekannatusmittaus kertoo, että SDP:n kannatus on kasvanut, perässä tulevat Kokoomus, Keskusta ja Vihreät. Perussuomalaisten kannatus on myös uudessa nousussa, mittaus kertoo. Ihmisten muisti on lyhyt, vaihtoehdot ovat ylipäänsä huonot, ja tässä on tulos: sama piiri pieni pyörii kosmeettisilla muutoksilla. Varmasti monessakin puolueessa on ehdokkaita, joiden huoli Suomen tulevaisuudesta on aitoa, mutta se harvemmin vaikuttaa lopputulokseen. Toivottavasti ihmiset äänestäisivät enemmän eduskunnan ulkopuolisia vaihtoehtoja.

Jonkun mielestä kannattaisi äänestää SDP:tä, koska se ei Kokoomuksen tavoin veisi Suomea sotilasliitto Naton jäseneksi tulevalla hallituskaudella. Isäntämaasopimus Yhdysvaltojen kanssa on tosin tehnyt virallisesta jäsenyydestä jo miltei tarpeettoman. Toisille on tärkeää yrittää padota maahanmuuttoa, ja he äänestävät perussuomalaisia uskoen, että puolue yrittäisi viimein Halla-ahon johtamana tehdä asialle jotain. Toisaalta perussuomalaiset ovat monissa kannanotoissaan samalla viivalla muiden länsimielisten puolueiden kanssa.

Vasemmisto puolestaan on Suomessa pelkkä vitsi: näkisin eduskunnassa mieluummin vaikka aatteellisesti rehellisen Kommunistisen työväenpuolueen kuin Li Andersonin johtaman pinkkiliberaalin feikkivasemmiston. Samoin pudottaisin kuvioista pois myös Kokoomuksen apupuolueet, Vihreät ja RKP:n. Valitettavasti näillekin puolueille tuntuu riittävän vaalikaudesta toiseen aina äänestäjiä. En erityisemmin luota sosialidemokraatteihinkaan, mutta olisi jo korkea aika siirtää Kokoomus opposition penkille.

Parasta tietysti olisi, jos kaikki vanhat konsensuspuolueet menettäisivät asemansa, ja niiden kannatus romahtaisi totaalisesti. Sipilän hallituksen ajama sote-uudistus sentään kaatui, mutta aktiivimalli, tiedustelulait, ja monet muut tämän hallituksen aikana toteutetut järjettömyydet ovat yhä olemassa. Kansalaisaloitteilla ei ole ollut myöskään mitään vaikutusta.

Saa nähdä, mitkä aiheet nousevat keskusteluun vaalikamppailun aikana. EU:n ja Yhdysvaltojen isännöimässä Suomessa ei keskustella järkevästi ainakaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, vaan valtamedian johdolla demonisoidaan itänaapuria. Europarlamenttivaalit ovat myös tulossa, joten toivottavasti pahimmat liittovaltiofanaatikot saavat pettyä aivan kuten Sipilän hallitus. Ai niin, jotain fiksua Yhdysvallatkin on tehnyt: ei myöntänyt naisasiapalkintoa infosoturi Arolle, joka Putinin haukkumisen lisäksi tölvi twiiteillään myös Valkoisen talon nykyistä isäntää.