 |
| Donald Trump Buckinghamin palatsissa |
Koska Euroopan unionilla ei mene hyvin, lännen globalistit ovat tehneet uuden suunnitelman. Siinä Britannia liitetään tiukemmin Yhdysvaltojen alaiseen allianssiin, jossa ovat mukana muutkin anglosaksiset vasallimaat, kuten Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti. Ei ole mikään yllätys, että Trumpin taustalla on republikaanipuolueen omistajan, kasinomoguli Sheldon Adelsonin lisäksi mediamoguli Rupert Murdoch. Sama mies on myös brexiteeri-Faragen taustalla, muista miljardööreistä puhumattakaan. Piiri pieni pyörii.
Britannian vierailulla Trump sanoi, että Yhdysvallat haluaa solmia uuden vapaakauppasopimuksen Britannian kanssa, ja saada siinä sivussa myös brittien julkisen terveydenhuollon, NHS:n, oligarkkien haltuun. Yksityistämisen jälkeen voidaan sitten tarjota tehotonta, mutta ylikallista terveydenhuoltoa myös Britteinsaarten kansalaisille. Britannian terveysministeri Matt Hancock tosin jo twiittasi, että NHS ei tule olemaan osa Britannian ja Yhdysvaltojen välisiä kauppaneuvotteluja.
Näin Trump osoitti jälleen olevansa talouseliitin asialla. Ulkoministeri Mike Pompeo mainitsi jo aiemmin Trumpin hallinnon pyrkimyksestä luoda "uusi liberaali järjestys", ja tätä se tarkoittaa: jatketaan oikeistoliberaalia talous-, sisä- ja ulkopolitiikkaa, ja tiukennetaan otetta edes omasta angloamerikkalaisesta "etupiiristä", nyt kun Kiina on nousemassa ja amerikkalainen hegemonia on muutenkin uhattuna.
Tällä uusliberalismin ideologisella otteella on kuristettu länsi- ja muitakin maita, tarkoituksena yksityistää kaikki mahdollinen pienen piirin omistukseen. Yksityistämisvimma ei tietenkään ole tuonut mitään hyvää tavalliselle kuluttajalle ja kansalaiselle, mutta kansainvälinen oligarkkien porukka on saanut valtavat voitot monopoliasemansa turvin.
Yksityistämisen varjolla on tuhottu myös kansallisvaltiot, askeleena kohti maailmanhallintoa, jota johtaisi transatlanttinen oligarkkien syvä valtio. Veriset vallanvaihto-operaatiot, kulttuuri- ja arvosodat, kieroutunut sukupuolipolitiikka, ja nykyinen ilmastohuijaus, palvelevat myös samaa tarkoitusperää, mutta yhä harvat tuntuvat osaavan yhdistää pisteet näiden asioiden ja uusliberalismin välillä.
Uusliberalismista on tullut niin kaiken läpäisevää, että ihmiset harvoin tunnistavat sen yhteiskuntaelämän taustaideologiana. Margaret Thatcher ja Ronald Reagan antoivat 80-luvulla kasvot tälle kovalle uusoikeistolaiselle yhteiskunta- ja talouspolitiikalle, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä: veroton eliitti kerää voitot, kun poliitikot ja muut päättäjät toteuttavat yksityistämisen, ulkoistamisen, julkisten palveluiden kilpailuttamisen, tai vaikkapa valtionomaisuuden myynnin. Kaikki "perinteinen" ja "kansallinen" on tässä prosessissa tiellä, joten se joutaa mennä.
Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n, maailmanpankin, Maastrichtin sopimuksen ja maailman kauppajärjestö WTO:n kautta, uusliberaalit menettelytavat on ulotettu miltei kaikkialle maailmaan. Uusliberalismin ovat omaksuneet myös vasemmistopuolueet. Elämme jo dystopiassa, joka on täyttä totta: näkymättömän käden näkymätöntä oppia promotoi näkymättömissä olevan taustaeliitin omistama valta(vale)media ja monenlaiset vaikutusvaltaiset instituutit.
Kuten George Monbiot kirjoittaa, uusliberalismin historia osoittaa, ettei riitä, että vain vastustamme tätä rikkinäistä systeemiä. Koherentti vaihtoehto olisi saatava aikaiseksi, vaikka Thatcher sanoikin, ettei vaihtoehtoa ole. Oli vallassa mikä puolue hyvänsä, mikään maailmassa ei olennaisesti muutu, ellei uusliberalismin tilalle luoda tietoisesti uutta järjestelmää, joka sopii paremmin nykymaailmaan, eikä hyödytä vain pientä, ahneiden oligarkkien joukkoa. Tulisiko apu tähän idästä; länsi näyttää ainakin jatkavan samalla synkällä linjalla uppoamiseensa saakka.