Ensinnäkin Putin oli tapansa mukaan pari tuntia myöhässä ja Niinistö joutui odottelemaan. Myös bloggaajat ja nettikirjoittelijat ovat esittäneet paheksuntansa: eräs tossavainen ehti jo kertoa inhoavansa Putinia yli kaiken. Tunteet ovat pinnalla, vaikka ulkopolitiikkaa kannattaisi käsitellä järkeä käyttäen.
Ylen mielestä presidentti Niinistö joutuu tasapainottelemaan "Putinin kaltaisten pelurien" ja "sääntöjä kunnioittavan maailman" (!) välillä. Pahemminkin Venäjän presidenttiä on tituleerattu, mutta en toista jokaista solvausta. Niinistö puolestaan on valmis kaventamaan entisestään presidentin valtaa, jotta euroeliitin päätöksenteko olisi jouhevampaa, eikä kansalaisten marinoista tarvitsisi välittää. Silti nämä samat läntistä totalitarismia kannattavat ihmiset ovat mielestään "demokratian" ja "vapaan maailman" asiamiehiä. Sellaista on liberaalin järjestyksen kielipeli.
Moni on varmasti huomannut, että Niinistö on Putinin seurassa aina yrmeä ja yrittää siten viestittää, ettei tapaaminen ole hänelle mieluisa. Suomalaisille kovan linjan russofobeille tällainen moukkamainen käytös ei ole riittävää, vaan jo pelkkä Putinin tapaaminen on heidän mielestään nöyristelevää, hovinarrimaista käytöstä.
Reaalipolitiikasta tietämättömät idealistit taas valittavat mielellään Venäjän "ihmisoikeusloukkauksista", kun luvattomia mielenosoituksia ja värivallankumousviritelmiä häiritään poliisivoimin. Niinistö ei kysyttäessä puolustellut Venäjän mielenosoittajia, mikä ärsytti tiettyjä patologisia tapauksia. Myös Venäjän paluu Euroopan neuvoston täysivaltaiseksi jäseneksi on herättänyt närää Venäjä-kriitikoissa.
Lehdistötilaisuudessa Putin aivan oikein korosti Yhdysvaltojen rikkovaa roolia rauenneessa INF-sopimuksessa, mikä saattaa johtaa uuteen varustelukierteeseen. Amerikkalaisia ohjuksia on toki jo Eurooppa täynnä, ehkä merentakainen isäntämaa on toimittanut niitä Suomenkin maaperälle? Trumpin hallinto painostaa myös härskisti eurooppalaisia luopumaan Nord Stream 2-kaasuputkihankkeesta, ja korvaamaan venäläisen kaasun kalliimmalla amerikkalaisella, nesteytetyllä kaasulla.
Kremlin virallisella sivulla Putinin ja Niinistön tapaamisesta kerrotaan asialliseen sävyyn, eikä venäläinen lehdistö tietääkseni kohtele Niinistöä yhtä ala-arvoisesti kuin suomalainen lehdistö Putinia. Meillä iltalehti kertoo, että keskiviikon tapaaminen osoitti taas, kuinka "idän ja lännen välillä on syvä kuilu". Muualla Euroopassa ajatellaan eri tavalla. Esimerkiksi ranskalainen media on Putinin visiitin jälkeen tuonut esille Ranskan tavoitteen lähestyä Venäjää.
Tämä käynnissä oleva poliittinen muutos lisännee sekä liberaaliatlantistien että Venäjää yli kaiken vihaavien kansallismielisten ahdistusta. Reaalimaailma etenee vääjäämättä euraasialaiseen suuntaan, eikä kokoomusnuorten "mielenilmauksilla" tai Suomen valta(vale)median ylen anneilla ole loppujen lopuksi niin väliä.