 |
| Mielenosoittajia Hongkongissa |
Itse olen skeptisempi ja väittäisin, ettei esimerkiksi valtaosa suomalaisista tänäkään päivänä ymmärrä, etteivät maailman mielenosoitukset ole aina vain kansalaisten spontaania toimintaa, vaan mukana on ulkomaisia taustavaikuttajia agendoineen. Mutta lännen järjestykseen ja sotakoneistoon sitoutunut virallinen Suomi on vaitonainen tällaisista seikoista.
Ehretin mukaan tietoisuus värivallankumousten taustatekijöistä on kasvanut, johtuen Venäjän ja Kiinan keskinäisestä yhteistyöstä. Nämä suurvallat ovat ymmärtäneet, että vallanvaihto-operaatioita ja kumouksia organisoineet, Yhdysvaltojen CIA:han kytköksissä olevat National Endownment for Democracy-järjestö (NED) ja George Sorosin avoimen yhteiskunnan säätiöt, perustettiin varta vasten estämään Lontoon ja Wall Streetin angloamerikkalaisjuutalaisen eliitin kilpailijoiden nousu.
Vuonna 2015 Venäjä hääti maaperältään lukuisia värivallankumouksia organisoivia järjestöjä, mukaan lukien George Sorosin säätiön ja NED:in, vedoten "kansalliseen turvallisuuteen". Vaikka näiden järjestöjen todellista luonnetta ja tarkoitusta on ryhdytty valottamaan, ne ovat jatkaneet toimintaansa maailman eri kolkissa. Venezuela, Kashmir, Hongkong, Tiibet, Xinjiang, Teheran ja Moskova ovat olleet täsmäiskujen kohteena. Dollareita on jaettu avokätisesti separatistiryhmien, opiskelijajärjestöjen ja mielipiteen muokkaajien valeuutisten levittämiseen "demokratiakehityksen" varjolla. Zbigniew Brzezinski on kuollut, mutta "suuren shakkilaudan" peli jatkuu.
Huolimatta jo kuukausia jatkuneesta "kontrolloidusta kaaoksesta" Hongkongissa, Kiinan hallitus on ollut huomattavan hillitty reaktioissaan, ja antanut hongkongilaisten viranomaisten hoitaa tilannetta, jossa väkivaltaisiksikin äityneet mielenosoitukset ovat jatkuneet brittiläisen Hongkongin ja Amerikan lippujen liehuessa mielenosoittajien käsissä. Briteillä ei pitäisi olla enää oikeutta puuttua Hongkongin asioihin, mutta silti vain yritetään lietsoa epäjärjestystä ja sekaantua myös Kiinan politiikkaan. Myös amerikkalaisten likaisilla tempuilla on ollut tässä keskeinen roolinsa.
Ehretin mukaan on virhe kuvitella, että brittiläinen imperiumi kuoli pois toisen maailmansodan jälkeen, ojentaen "valtakunnan avaimet" Yhdysvalloille. Vastoin yleistä luuloa, Lontoon globalistit säilyttivät asemansa. Trilateraalinen komissio ja monet muut järjestöt, kuten Ulkosuhteiden neuvosto CFR ja Bilderberg-ryhmä, pitivät huolen siitä, että valta säilyisi harvojen ja valittujen käsissä myös Yhdysvalloissa. 70-luvulta lähtien CIA:n likaiset operaatiot ovat vain kiihtyneet lännen eliitille epämieluisia tahoja vastaan. 80-luvulla Henry Kissinger astui Trilateraalisen komission johtoon ja piti Englannissa puheen, jossa hän ilmoitti suosivansa Churchillin maailmankuvaa Rooseveltin näkemysten sijaan.
National Endowment for Democracy-järjestö perustettiin virallisesti marraskuussa 1983, ja se ryhtyi epävakauttamaan neuvostotasavaltoja. Ehretin mukaan järjestöllä oli sormensa pelissä myös ensimmäisessä modernin ajan värivallankumouksessa, jossa Filippiinien presidentti Marcos syöstiin vallasta. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen NED toimi entisten Varsovan liiton maiden saattamisessa sotilasliitto Naton ja Maailman kauppajärjestön piiriin. "Uusi maailmanjärjestys" julistettiin George Bush vanhemman ja Henry Kissingerin toimesta. 90-luvulla nämä molemmat amerikkalaisherrat saivat Englannin kuningatar Elisabetilta kunniaritarin arvon "kruunulle suorittamistaan palveluksista".
Tietenkin tämä kansainvälisten järjestöjen, tiedustelupalvelujen ja eri toimijoiden geopoliittinen peli voi edetä tehokkaasti vain, jos kukaan ei kerro totuutta, eikä mainitse nimiä ja yhteyksiä. Internetin aikakaudella tämä asiantila on muuttunut. Ehretin mielestä angloamerikkalaisen eliitin epämääräisten motiivien paljastaminen vaikeuttaa heidän suunnitelmiensa toteutumista. Myös Kiinan ja Venäjän välinen järjestely on "asianmukainen strateginen vastaus" värivallankumouksiin, jotka ovat nykyisessä hybridisodankäynnissä keskeisellä sijalla.