Presidentti Sauli Niinistöä tuntuu kuitenkin huolettavan erityisesti se, että "Syyria, Iran ja jopa Venäjä", saattavat hyötyä jotenkin nykyisestä tilanteesta. "Tällainen tämä geopolitiikan palapeli on", Niinistö nurisee Ylen haastattelussa. Syyrian oikeudesta huolehtia oman maansa asioista Niinistö ei tietenkään mainitse mitään.
Turkin
Euroopan maihin jo päässeistä pakolaisista ja turvapaikkaturisteista tuskin päästään eroon nykyisen poliittisen järjestelmän puitteissa. Tähän päämäärään EU:n kalergilaiset taustapirut ovat toki pyrkineetkin: monietninen "Euroopan Yhdysvallat" on yhä heidän unelmansa, natiivikansalaisten eriävistä mielipiteistä huolimatta.
Niinistö valittaa tuttuun tapaansa, että "Yhdysvaltojen rooli maailmanpolitiikassa on muuttunut Trumpin kaudella". Niinistö on vanhan liiton atlantisti ja Washingtonin syvän valtion lakeija, joten hän tietenkin jää kaipaamaan Yhdysvaltojen roolia maailmanpoliisina. Tämän hän sentään avoimesti myöntää. Onneksi maailman geopoliittisiin ja arvopohjaisiin muutoksiin ei kysytä Niinistöltä lupaa.
Niinistöä huolettaa myös Naton kohtalo. Turkin hyökkäys Syyrian kurdialueille asettaa sotilasliiton erikoiseen tilanteeseen. Turkki on Naton jäsenmaa, samoin Yhdysvallat, joka vetämällä joukkonsa Turkin rajan läheltä on tehnyt tilaa Turkin operaatiolle. Nato ei ole järjestönä tuominnut Turkin sotilasoperaatiota, mutta EU on Turkin iskut tuominnut, vaikka sen jäsenmaista valtaosa on Naton jäseniä. Ranska taas vaatii "kansainvälisen liittouman" kokoontumista.
Yhdysvallat säntää sotimaan liian ajattelemattomasti ja ryhtyy helposti tukemaan joitain paikallisia ryhmiä, tehden lupauksia, joita se ei halua, tai kykene pitämään. Yrittäessään pönkittää "globaalia johtajuuttaan", Yhdysvallat joutuu pitämään joukkojaan eri maissa päättymättömiin, vaikka alunperinkin ainoa järkevä teko olisi jättää joukot lähettämättä. Kuten American Conservative-lehden toimittaja Daniel Larison toteaa, Yhdysvalloilla on liikaakin epämääräisiä liittolaisuuksia. Washingtonin vastuuttomat toimet eivät ole myöskään tehneet maailmasta turvallisempaa.
Trumpin sodanvastaiset puheet alkavat muistuttaa hänen aiemman vaalikampanjansa puheita. Vaikka niihin kannattaa suhtautua varauksella, on mukava huomata, kuinka nämä kommentit saavat atlantistit ja Nato-vouhottajat kiemurtelemaan myös meillä Suomessa. Putinin Venäjä on infosodankäynnin rintamalla edelleen suurin mörkö, vaikka Turkki onkin saanut viime päivinä palstatilaa. Paradigman muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se on vääjäämättä toteutumassa.