EU:ssa on todettu, että "Venäjän eristäminen olisi kohtalokas virhe", ja Venäjän kanssa tulisi luoda "uutta turvallisuusarkkitehtuuria Eurooppaan". Kaiken kaikkiaan on annettu ymmärtää, että nyt halutaan vähentää kitkaa EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa.
Mitä tämä oikein tarkoittaa, kysyy Roberts epäilevänä. Yhdysvaltojen presidentti Trumpia on syytetty "Putinin agentiksi" ja pitkän Venäjä-tutkinnan tarkoitus oli panna Trumpin presidenttiydelle piste. Nyt sitten Eurooppa, Washingtonin syvän valtion vasalli, yrittääkin mielistellä Putinia. Onko tarkoituksena pehmentää Putinia tekemään myönnytyksiä lännen ulkopolitiikalle, tai edistää ehkä tulevaa hyökkäystä Irania vastaan? Robertsin mukaan Ranskan presidentti Macron on loppupelissä Yhdysvaltojen kätyri, jonka tehtäväksi on annettu hämätä Putinia.
Roberts pitää Putinia ainoana varteenotettava johtajana maailmassa, mutta hän myöntää hämmästelevänsä joskus tämän käytöstä. Israel, Yhdysvallat ja Saudi-Arabia valmistelevat hyökkäystä Iraniin, mutta Putin tarjoaa Saudi-Arabialle venäläistä ohjuspuolustusjärjestelmää. Jos Venäjä möisi järjestelmänsä saudeille, tiedot kulkeutuisivat välittömästi amerikkalaisille, jotka pyrkivät keksimään, miten venäläisen järjestelmän voi päihittää. Roberts on joko tosikko, joka ei ymmärrä Putinin huumoria, tai sitten hän haluaa vain provosoida.
Roberts ihmettelee myös Kiinan ja Venäjän kärsivällisyyttä. Kiina antaa amerikkalaisten "kansalaisjärjestöjen" ja tiedustelupalvelun iskeä kiilaa Manner-Kiinan ja Hongkongin välille. Venäjän hallitus puolestaan salli amerikkalaisten ja saksalaisten järjestöjen organisoida mielenosoituksia Moskovassa paikallisvaalien aikoihin. Robertsin mukaan Yhdysvallat ei koskaan suvaitsisi vastaavanlaista toimintaa omalla maaperällään. Miksi Kiina ja Venäjä sitten antavat lännen jatkaa epävakauttamisyrityksiään?
Roberts aprikoi, pyrkivätkö Kiinan ja Venäjän hallitukset osoittamaan, että ne ovat suvaitsevampia sananvapauden ja mielenilmaisujen suhteen kuin länsimaat? Tämä on Robertsin mielestä turhaa, sillä lännen media kontrolloi kansalaisille suunnattuja, koottuja selityksiä: Putinin suosio on lännen valta(vale)median mukaan laskussa. Kiina taas kohtelee julmasti viattomia mielenosoittajia, jotka haluaisivat vain vähän "vapautta" länsimaiseen tyyliin. Itse näkisin, että suurvaltojen geopoliittisessa pelissä on syytäkin omata "strategista kärsivällisyyttä".
Robertsin mielestä tilanne on kuitenkin vakava. Irania vastaan pyritään iskemään tavalla tai toisella. Amerikkalaisille ja eurooppalaisille on jo kerrottu, että Iran on Saudi-Arabian öljykenttäiskujen takana. Washingtonille tämä tekee Iranista sopivan syntipukin Jemenin huthikapinallisten sijaan, samaan tapaan kuin Afganistania aikoinaan syyllistettiin ja moukaroitiin Osama bin Ladenin läsnäolon vuoksi.
Roberts arvelee, että todellisuudessa Saudi-Arabian iskun takana oli Israel tai Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA. Niiden molempien intresseissä on luoda lisää Iranin vastaista propagandaa, jotta lännen suuri yleisö ryhtyisi tukemaan sotilaallista interventiota islamilaista tasavaltaa vastaan. Robertsin mielestä ihmiset länsimaissa eivät ole tarpeeksi älykkäitä ja tarkkanäköisiä ymmärtääkseen, mistä on kysymys. He eivät riittävästi kyseenalaista vallitsevaa narratiivia, tai vastusta vallanpitäjien agendoja.
Entäpä Venäjä ja Kiina sitten, kysyy Roberts. Haluaako Kiina menettää sijoituksensa ja energiasopimuksensa Iranin kanssa? Onko Venäjä tyytyväinen, jos lännen tukemat jihadistit lähestyvät sen rajoja? Roberts valittaa, että molemmat maat kykenisivät estämään lännen iskun Iraniin ilmoittamalla, ettei sellaista tulla hyväksymään. Itse arvelisin, että tällainen ilmoitus lienee jo annettu. Korkea-arvoinen venäläisdiplomaatti Zamir Kabulov on sanonut, ettei Iran jää yksin, jos Yhdysvallat yrittää hyökätä sitä vastaan.
Roberts katsoo, että länsi on moraalisesti, henkisesti, taloudellisesti ja poliittisesti kaatumassa, joten hän kysyy, ehkä ihan oikeutetustikin, minkä ihmeen takia Venäjä haluaisi "liittyä länteen"? Roberts pelännee turhaan: Venäjä tuskin on halukas liittoutumaan Yhdysvaltojen eurovasallien kanssa, varsinkaan nyt, kun sotilasliitto Nato tuo aina vain lisää sotakalustoaan Venäjän rajojen läheisyyteen. Euroopan ja Venäjän liitto olisi toki Suomellekin parempi vaihtoehto kuin euromaiden alisteisuus Washingtonille, mutta minkäs teet. Maailman hitaiden muutosten seuraaminen vaatii myös oman kärsivällisyytensä.