F. William Engdahl on pannut merkille, että litiumin hankinnalla on jo nyt öljyyn verrattavia geopoliittisia vaikutuksia.
Kiinan tavoitteena on tulla maailman johtavaksi sähköautojen tuottajaksi, ja juuri litium on näiden ajoneuvojen akkujen tärkein raaka-aine. Vaikka Kiinalla on omiakin litiumvarastoja, maa haluaa turvata litiumin saannin hankkimalla kaivosoikeuksia maailmanlaajuisesti.
Australiassa kiinalaisyhtiö louhii lähellä Perthiä, josta Kiina saa tänä päivänä 75 prosenttia tarvitsemastaan litiumista. Vaikka Australia on ollut perinteisesti Yhdysvaltojen liittolainen, siitä on tullut tärkeä myös Pekingille. Kiinan vaikutusvalta alueella huolestuttaa Australian poliittista johtoa, mutta Kiinasta on silti tullut maan suurin kauppakumppani. Litiumin lisäksi Kiinaan on viety Australiasta myös kuparia ja rautaa.
Litiumesiintymät ovat keskittyneet maailmanlaajuisesti harvoihin maihin: yli puolet litiumtuotannosta tulee Etelä-Amerikasta, pääasiassa Argentiinasta ja Chilestä. Tämän vuoksi Kiina on solminut sopimuksia myös tällä suunnalla. Jos Kiina onnistuu saamaan alueen litiumin itselleen, tämä muuttaa maailman litiumvarantojen hallinnan geopolitiikkaa merkittävästi.
Engdahl siteeraa Goldman Sachsin analyytikkojen viimeisintä raporttia, jossa litiumkarbonaattia kutsutaan "uudeksi bensiiniksi". Koska monet hallitukset vaativat liikenteen päästöjen alentamista, globaali autoteollisuus suunnittelee korvaavansa polttomoottoriautot sähköautoilla. Tämä tekee litiumista lähitulevaisuudessa yhtä strategisesti tärkeän aineen, kuin mitä öljy on vielä tänä päivänä.
Myös Bolivia, "litiumin Saudi-Arabia", kiinnostaa Pekingiä (ja tiettävästi myös muita tahoja). Joidenkin arvioiden mukaan Boliviassa on maailman suurimmat litiumesiintymät. Salar de Uyunissa sijaitsee maailman suurin suola-aavikko, jonka on arvioitu sisältävän yhdeksän miljoonaa tonnia litiumia.
Kiina on toistaiseksi johtanut geopoliittista peliä, mitä tulee litiumin hankintaan: kiinalaiset yhtiöt hallitsevat jo lähes puolta maailman litiumintuotannosta. Goldman Sachs ennustaa, että kymmenen vuoden kuluessa Kiina tuottaa kuusikymmentä prosenttia maailman sähköisistä kulkuvälineistä. Kiina on ilmoittanut haluavansa kokonaan eroon esimerkiksi perinteisistä polttomoottoriautoista.
Toinen keskeinen toimija litium-markkinoilla on Yhdysvallat. Amerikkalaisyhtiö Albemarle omaa myös litiumin louhintaoikeuksia Australiassa ja Chilessa, aivan kuten Kiinakin. Engdahlin mukaan Yhdysvaltojen ja Kiinan välisiin jännitteisiin sisältyy todennäköisesti myös kilpailu tärkeimpien strategisten litiumvarantojen hallinnasta.
Washingtonilla oli Engdahlin mielestä sormensa pelissä Bolivian äskettäisessä vallankaappauksessa, joka pakotti presidentti Evo Moralesin maanpakoon Meksikoon. Maan poliittinen orientaatio on tekemässä täyskäännöksen Washingtonille mieleiseen suuntaan. Nähtäväksi jää, kumoaako tuleva hallitus kiinalaisyritysten kanssa solmitut kaivossopimukset.
Yhdysvallat ei katso hyvällä Kiinan ja Etelä-Amerikan maiden välisiä taloussuhteita. Engdahlin mielestä Chile voi vielä joutua Washingtonin intervention kohteeksi, maan nykyisestä talousliberaalista hallituksesta huolimatta. Myös Argentiina on varmasti tulevaisuudessa Washingtonin tulilinjalla, varsinkin jos maan uusi johto uskaltautuu korostamaan Argentiinan suvereniteettia tai puolueettomuuspolitiikkaa.
Monen konfliktin, markkinoiden heilahtelujen ja ulkopoliittisten päätösten taustalla vaikuttaa geopoliittinen ja taloudellinen valtapeli. Engdahl on vakuuttunut siitä, että tulevaisuuden sähköautojen akkumarkkinoiden herruudesta käydään kiihtyvää globaalia kamppailua ja litiumin hallinta on tämän taiston ytimessä.