perjantai 31. tammikuuta 2020

Trumpin "vuosisadan diili" - yritys suunnata huomio toisaalle?

Trumpin "vuosisadan diili", rauhansuunnitelma Israelia ja Palestiinaa varten, ei tule muuttamaan mitään, arvioi Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin asiantuntija Vladimir Fitin.

Suunnitelma on mieluinen sionisteille ja heidän kannattajilleen, sillä se myötäilee vain Israelin näkökantoja. Palestiinalaisilla ei ole suunnitelman yksityiskohtia hiottaessa ollut sananvaltaa.

"Yhdysvaltojen presidentti yrittää viedä ihmisten huomion pois virkarikosoikeudenkäynnistään. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahua vastaan on puolestaan nostettu korruptiosyytteitä", Fitin sanoo. Asiantuntijan mielestä molemmat johtajat yrittävät hyötyä poliittisesti "vuosisadan diilistä".

Rauhansuunnitelman esittelytilaisuudessa oli mukana myös Netanjahun poliittinen kilpailija Benny Gantz, koska vielä ei ole selvää, kummasta heistä tulee Israelin seuraava pääministeri. Israelissa pidetään maaliskuussa jo kolmannet vaalit vuoden sisään. Kaikki pääehdokkaat ajavat kovan linjan politiikkaa.

”Vuosisadan diili" taitaa osoittautua "vuosisadan huijaukseksi", kuten kirjoitin jo viime toukokuussa. Palestiinan presidentti Mahmud Abbas hylkäsi ennustettavasti amerikkalaisten ja sionistien suunnitelman sanoen, ettei "yksikään palestiinalainen voi hyväksyä valtiota ilman Jerusalemia".

Trumpin suunnitelmassa Jerusalemista yritetään tehdä Israelin "jakamaton" pääkaupunki. Palestiinan pääkaupunkia on kaavailtu Abu Disiin, syrjäiseen palestiinalaislähiöön Itä-Jerusalemin laitamilla. Asukkaita siellä on noin kymmenisen tuhatta.

Pyhiinvaeltajille myönnettäisiin pääsy kahteen Temppelivuoren pyhään paikkaan, al-Aqsan moskeijaan ja Kalliomoskeijaan. Rauhansuunnitelman mukaan "Israelin suvereniteetti" olisi tunnustettava koko Jerusalemissa. Sopimuksen ehdot on asetettu siten, että ne eivät tietenkään sovi palestiinalaisille.

Toinen ongelmakohta sionisteille on arabimaissa pakolaisina asuvat 5-6 miljoonaa palestiinalaista. Tel Aviv uskoo, että jos nämä karkotetut pakolaiset palaavat, juutalaisväestö lakkaa pian olemasta. Trumpin sopimus sulkee pois palestiinalaispakolaisten paluuoikeuden. "Uuden Palestiinan" pitäisi säilyä myös demilitarisoituna.

Vielä toistaiseksi Israelin pääministerinä toimiva Netanjahu suuntasi Washingtonin jälkeen vierailuille Moskovaan, jossa hän esitteli yksityiskohtia Yhdysvaltojen suunnitelmasta Vladimir Putinille.

Niin vastenmielistä kuin onkin nähdä Venäjän presidentin tapaavan Netanjahun kaltaista sotarikollista ja sarjavalehtelijaa, venäläisasiantuntija Fitinin mielestä Netanjahun reaktio "vuosisadan diiliin" osoittaa jälleen "Venäjän roolin ja vaikutusvallan lisääntymisen Lähi-idässä".

torstai 30. tammikuuta 2020

Rahavalta ilmastonmuutosagendan takana

Viimeisen vuoden sisällä jokainen kuviteltavissa oleva taho talouselämän vaikuttajista yrityksiin ja poliittisiin puoleisiin on hypännyt uuden vihreän agendan kelkkaan, ilmaissen tukensa "ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle".

Maailman talousfoorumissakin tämänvuotinen teema käsitteli suurelta osin ilmastonmuutosta. Yksityiskoneillaan Sveitsin Davosiin lentäneet rahavallan edustajat, yrittäjät ja poliitikot keskustelivat siitä, "miten planeettamme voidaan pelastaa". Valtamedia levitti jälleen ruotsalaisen ilmastomaskotti Greta Thunbergin yrmeää alarmismia.

Myös suomalaiset poliitikot demareista perussuomalaisiin ovat hyväksyneet globalistien ilmastoagendan suuntaviivat. Pääministeri Sanna Marin hehkutti Davosin oppia ja myös perussuomalaiset puheenjohtajansa Jussi Halla-ahon suulla myöntävät nyt "ilmaston lämpenemisen ja ihmisen osuuden siihen".

F. William Engdahlin mielestä ilmastopolitiikan varjolla valmistellaan massiivista globaalia varallisuudensiirtoa, josta vain kourallinen ihmisiä tulee hyötymään. Tähän "yhden prosentin" pieneen eliittiin kuuluvat maailman suurimmat pääomasijoittajat ja keskuspankkiirit. Yllättäen ilmastonmuutos on sisällytetty myös keskuspankkitoiminnan "ydinvastuualueisiin".

Englannin pankin väistyvä johtaja Mike Carney, joka jatkaa "ilmastoasiantuntijana" Boris Johnsonin hallitukselle, on pelotellut ihmisiä sään ääri-ilmiöillä: merenpinnan nousulla, paahtavalla kuumuudella ja kuivuudella, joka tulee vaikuttamaan 760 miljoonan ihmisen elämään ja aiheuttaa vakavia ongelmia elintarvikehuollolle. Carney on myös uhkaillut, että "yritykset, jotka ignoroivat ilmastokriisin, ajautuvat konkurssiin".

Seitsemän tuhannen miljardin dollarin sijoitusvarallisuutta hallinnoiva Blackrock pitää ilmastonmuutoksen tuomia riskejä haasteena koko rahoitusjärjestelmälle. Blackrockin pääjohtaja Larry Fink kirjoittaa vuotuisessa kirjeessään maailman toimitusjohtajille, että finanssiala on "perustavanlaatuisen muutoksen kynnyksellä". Uusi suuri huijaus on käynnissä, mutta se markkinoidaan massoille ekoestetiikalla ja kestävällä kehityksellä.

Blackrock ja sen rahastot ovat osallisina myös useissa suomalaisissa pörssiyhtiöissä, joten Suomi ei jää syrjään tässä murroksessa. Fink mainitsee kaupunkien infrastruktuuripanostukset ja 30-vuotiset asuntolainat esimerkkeinä sijoituskohteista, joiden arvon määrittäminen vaikeutuu "ilmastonmuutoksen riskien" seurauksena. Myös inflaatiota ja korkomarkkinoiden suuntaa on vaikea ennustaa.

Wall Streetin uuden vuosikymmenen motto on muuttunut muotoon "Green is Good" (vihreys on hyvästä). Finanssimaailma "vihertyy", mutta mikä on todellinen tavoite ilmastoagendan taustalla, kysyy skeptinen Engdahl. Samat suuryritykset, jotka repivät voittoja luontoa tuhoavasta kaivostoiminnasta ja öljynporauksesta, päättävät nyt myös siitä, kuka saa hyödyn "vihreistä bondeista" ja muista innovaatioista.

Vuonna 2010 YK:n hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työryhmän päällikkö Ottmar Edenhofer sanoi haastattelussa, että "maailman varallisuus tullaan uudelleenjakamaan ilmastopolitiikan avulla". Tämä tarkoittaa dramaattista laskua tavallisen ihmisen elintasoon. Mitä muita muutoksia tämä "globaalihallinnon" lujittaminen onnistuessaan tuokaan vielä tullessaan?

tiistai 28. tammikuuta 2020

Kiinan-vastaista pelottelua koronaviruksella

Wuhanin kaupunki Kiinassa on parhaillaan keskellä lääketieteellistä kriisiä. Tuhannet ihmiset ovat sairastuneet koronavirukseen ja yli sata ihmistä, suurin osa kroonisesti sairaita tai vanhuksia, on jo kuollut.

Viruksen alkulähde on vielä määrittelemättä. Puhe "uudesta" viruksesta herättää tietenkin huolta. Kiinan tapahtumat ovat esillä vuorokauden ympäri. Kiinan vastainen pelotepolitiikka leviää myös Yhdysvalloissa ja länsimaissa.

Danny Haiphongin mukaan kiinalaiset ovat yhdistyneet kriisin ratkaisemiseksi. Kiinan keskushallinto on kehottanut ihmisiä mukaan kansalliseen terveyskampanjaan koronaviruksen voittamiseksi. Ihmiset suhtautuvat viruksen leviämiseen vakavasti. Wuhanissa on suljettu kulkuyhteydet kaupungista tämän erikoistilanteen vuoksi. Kuuma linja on avattu ja lääkärit tekevät työtä kellon ympäri hoitaen potilaiden oireita.

Lännen valta(vale)media yrittää yhtenä rintamana demonisoida Kiinaa takapajuisena, "autoritaarisena" maana. Lännen finanssieliitti näkee Kiinan nousun talousmahdiksi uhkana omille hegemonisille pyrinnöilleen. Suuret mediatalot, kuten CNN, yrittävät väittää, ettei Kiinan hallituksen virallisiin lukuihin tartuntojen määrästä kannata luottaa.

Koronaviruksesta uutisoidaan asiallisesti, mutta myös sensaatiohakuisesti ja jopa valheellisesti. Lännen mediatalot yrittävät lietsoa pelkoa. Tautiepäilyjä on löytynyt myös Kiinan ulkopuolelta, Euroopasta ja Yhdysvalloista ja tällä on helppo kiihdyttää kansaa. Myös Suomessa oli kiinalaisturisteihin liittyvä virusepäily, joka osoittautui vääräksi. Huhumylly pyörii ja erilaisia videoita leviää internetissä, mutta niiden alkuperä on usein arveluttava.

Esimerkin valtamedian ennakkoluuloista saa, kun seuraa uutisointia Wuhaniin rakenteilla olevasta karanteenisairaalasta, väittää Haiphong. The New York Times ja monet muut lehdet antavat ymmärtää, että sairaala on "vastaus suuttumukseen, paniikkiin ja pelkoon, joka on levinnyt koko Kiinassa hallituksen tehottoman toiminnan vuoksi". Avautuisiko tämän kriisin myötä tilaisuus levittää maahan hieman läntistä "vapautta ja demokratiaa"?

Kiinalaismedia kertoo asioista järkiperäisemmin. Tuhannen vuodepaikan sairaalan pitäisi valmistua 3. helmikuuta mennessä. Sairaala on kopio Pekingin Xiaotanshanin sairaalasta, joka rakennettiin viikossa vuoden 2003 sars-epidemian aikana. Vain 1,18 prosenttia seitsemästäsadasta tartunnan saaneesta kiinalaispotilaasta kuoli sars-virukseen. Kiinan hallitus toivoo samanlaista onnistumista nykyisen koronaviruksen suhteen. Sars tappoi maailmanlaajuisesti yli 800 ihmistä vuosina 2002 ja 2003.

Länsimaalaisten on helppo seurata tiedotusvälineiden lakkaamatonta uutisvirtaa koronaviruksesta. Taudilla on toki kansainvälistä merkitystä, sillä Kiina ei ole muusta maailmasta erillinen saareke. Mediakonsernien pelonlietsonnalla halutaan tehdä lisää voittoa, kirjoittaa Haiphong.

Kiina on myös lännen rahavallan tähtäimessä. Suursijoittaja Soros julisti jo vuosia sitten "sodan Kiinaa vastaan". Geopoliittinen ja taloudellinen kilpailu Kiinaa vastaan voimistuu kaiken aikaa. Sen sijaan, että Yhdysvallat ja länsimaat ylimielisesti kritisoivat Kiinaa, hallitusten kannattaisi keskittyä ratkaisemaan omia kansallisia kriisejään.

Virusuutisointi herättää huolta, mutta suhteellisuudentaju kannattaisi säilyttää. Kausi-influenssakin on tällä hetkellä koronavirusta vaarallisempi. Yhdysvalloissa kymmeniä tuhansia amerikkalaisia kuolee vuosittain terveydenhuollon puutteen vuoksi. Kiinan demonisointi ei johda yleisen terveydenhuollon paranemiseen, ei vähennä kodittomuutta tai köyhyyttä, eikä ratkaise paikallisia ongelmia. Kiinan-vastaisuus palvelee toki länttä hallitsevan eliitin intressejä.

maanantai 27. tammikuuta 2020

Brexit ja Charles de Gaullen kaukonäköisyys

Charles de Gaulle
Pitkän jahkailun jälkeen Britannian EU-ero, brexit, on viimein toteutumassa. EU-kriittiset tahot ovat innoissaan, eurofederalisteja harmittaa.

 Britannia tulee varmasti selviytymään EU:n ulkopuolellakin, mutta tuskin tämä on vielä loppu unionillekaan. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto on mielissään asioiden saamasta käänteestä: angloamerikkalainen etupiiri tiivistää rivejään.

Britannian EU-ero on toki taloudellinen isku unionille. Brexit jättää 7,5 miljardin euron aukon unionin budjettiin. Britannia oli Saksan jälkeen yksi EU:n harvoista dynaamisista talouksista, jolla on edes osittain vakavasti otettava teknologiasektori. Euroblokki tulee kutistumaan 450 miljoonaan ihmiseen ja siitä tulee bruttokansantuotteella mitattuna kaukainen kolmas Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Brexit voi toki myös lisätä EU:n jäljelle jääneiden maiden koheesiota, ainakin jos federalistien tulevaisuusvisioita on uskominen. Ilman Britanniaa, blokki onkin jo ottamassa protektionistisemman linjan. Vaikka EU:n oma ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhä vain puheen asteella, on unioni kuitenkin kohtuullinen talousmahti. Vahinko vain, että alisteisuus Yhdysvalloille ja euroeliitin oma lyhytnäköisyys ovat menestymisen esteenä.

Brexitin ja EU:n toimimattomuuden aavisti jo kaukonäköinen Charles de Gaulle. Ranskan presidenttinä de Gaulle käytti veto-oikeuttaan kahdesti estääkseen Britannian liittymisen tuolloiseen Euroopan talousyhteisöön, EEC:hen. Tämä aiheutti kohua atlantistipiireissä, varsinkin kun de Gaulle kutsui Britanniaa "Amerikan Troijan hevoseksi". Hänen pelkonsa osoittautui todeksi: Euroopasta tuli Yhdysvalloista riippuvainen, Washingtonin intressejä ajava "atlantistinen yhteisö".

De Gaullen mielestä Euroopan integraatiota ajaneet varhaiset federalistit, kuten Jean Monnet ja Walter Hallstein, eivät olleet rehellisiä tai johdonmukaisia. He väittivät haluavansa rakentaa "vahvan ja itsenäisen Euroopan", mutta ajoivat todellisuudessa vain ylikansallisten pääomapiirien sekä Yhdysvaltojen etua. De Gaullen suosima "kansojen Eurooppa" oli näille globalistien juoksupojille vastenmielinen käsite: kalergilaisessa Euroopassa alkuperäiskansat korvattaisiin maahanmuuttajilla.

Valitettavasti Britannian vetäytyminen Euroopan unionista ei avaa jäsenmaille mahdollisuutta luoda suvereenimpaa ja itsenäisempää, "eurooppalaista Eurooppaa". Yhdysvallat on sotilastukikohtineen yhä määräävässä asemassa: EU-jäsenyydestään huolimatta Puola ja muut atlantistit tukevat Washingtonia Brysselin tai Berliinin sijaan.

Anglosfääristä tuskin tulee brexitin myötä ainakaan Yhdysvaltojen haastajaa: MI6 jatkaa tiivistä yhteistyötä CIA:n kanssa ja Boris Johnson toteuttaa Lontoon Cityn ja Wall Streetin pankkiirien sanelemaa talous-, sisä- ja ulkopolitiikkaa. Euroopassa ei Charles de Gaullen veroista, avoimen Amerikka- ja Nato-vastaista johtajaa ole myöskään näköpiirissä.

lauantai 25. tammikuuta 2020

Duterten Filippiinit kääntyy Venäjän ja Kiinan puoleen

Rodrigo Duterte
Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte ei pidä Yhdysvaltojen asenteesta maataan kohtaan.

Filippiinien tasavalta on Washingtonille vain "vasallivaltio", joten Duterte onkin valmis kääntymään Moskovan ja Pekingin puoleen.

"Amerikka ei ole Filippiinit eikä Filippiinit ole Amerikka. Asiat ovat muuttuneet enkä minä aio mukautua amerikkalaiseen ulkopolitiikkaan", Duterte sanoo venäläisen uutistoimisto RT:n haastattelussa.

Filippiinit on Duterten vuoden 2016 valtaannoususta lähtien hakenut maalleen itsenäisempää asemaa. Washington on Duterten mielestä jo tarpeeksi kauan käyttänyt Filippiinejä hyväkseen ja tähän presidentti haluaa muutosta. Duterte on hylännyt jopa presidentti Trumpin hänelle lähettämän vierailukutsun.

Kyseessä on geopoliittinen irtiotto Yhdysvalloista, jonka alaisuudessa Filippiinit on ollut viisi vuosikymmentä. Amerikkalaiseen arroganssiin turhautuneena Duterte tähyää kohti Kiinaa ja Venäjää, jotka hänen mukaansa "kunnioittavat Filippiinien itsemääräämisoikeutta". Yhdysvalloilta kunnioitusta ei ole herunut.

Viime vuoden lokakuussa Duterte piipahti Moskovassa solmimassa kauppasuhteita. Moskova onkin valmis investoimaan Filippiinien energiasektoriin, liikenteeseen ja maatalouteen. Myös Kiinan kanssa ollaan nykyään sovinnollisempia esimerkiksi Etelä-Kiinan meren aluekiistojen suhteen.

Filippiinit on nojannut amerikkalaiseen aseteollisuuteen ja teknologiaan jo vuosikymmenten ajan, mutta nyt neuvotteluja on käyty venäläishelikoptereiden, sukellusveneiden ja tuliaseiden hankinnasta. Vaikka maan armeija ehkä haluaa laajentaa asearsenaaliaan, taloudellinen tilanne on hidastanut varustautumista. Tällaiset hankinnat syövät rahaa ja Filippiineiltä sitä puuttuu, minkä Duterte avoimesti myöntääkin.

Duterte antoi haastattelunsa samaan aikaan kun Filippiinien ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat uudessa aallonpohjassa. Äskettäin amerikkalaissenaattorit uhkasivat ottaa käyttöön pakotteet Duterten hallintoa vastaan entisen oikeusministeri Leila de Liman pidätyksen johdosta. De Lima on ollut Duterten huumeiden vastaisen sodan äänekäs kriitikko.

Yhdysvaltojen painostuksesta huolimatta, Duterte ei aio tehdä täyskäännöstä huumeiden vastaisessa sodassaan. Filippiinien vastaisilla amerikkalaispakotteilla ei myöskään ole vielä lain voimaa. Duterte puolestaan on uhannut rajoittaa viisumien myöntämistä amerikkalaisille, jotka tällä hetkellä "tulevat ja menevät aivan kuin omistaisivat koko paikan".

Duterten amerikkalaisvastaiset kommentit kuulostavat yllättävän kovilta. Kaakkois-Aasiassa onkin käynnissä geopoliittinen muutos. Duterten hallinto ymmärtää aivan oikein, että on järkevämpää rakentaa hyviä suhteita naapurimaihin, eikä hakea vastakkainasettelua läheisen suurvallan eli Kiinan kanssa, kaukaisemman ja epäluotettavan Amerikan intressejä ajaen.

Miljoonien marssi Irakissa

Kun miljoonat irakilaiset osallistuivat perjantaina mielenosoitukseen, jossa vaadittiin Yhdysvaltojen miehitysjoukkoja poistumaan maasta, lännen mediatalot kiirehtivät vähättelemään massiivisia protesteja.

BBC yritti johtaa ihmisiä harhaan kutsumalla miljoonien irakilaisten joukkoa vain "suureksi väkijoukoksi". CNN:n verkkosivulla koko tapahtuma kätkettiin Iranin vastaisen propagandan alle.

Lauantaiaamuna Ylen kello kahdeksan televisiouutisissa Bagdadin tapahtumia ei mainittu lainkaan; tämä kuvaa suomalaista mediaa, joka näyttää kuuliaisesti seuraavan Yhdysvaltojen narratiivia. Vastuullisesta journalismista ei voi juuri puhua.

Miljoonien irakilaisten marssiessa Bagdadin kaduilla huutaen "kyllä itsenäisyydelle" ja "poistukaa, miehittäjät", näyttää siltä, että Amerikka-vastainen poliittinen myrsky on toden teolla nousemassa alueella.

Yhdysvallat tulee epäilemättä kohtaamaan alati kasvavaa vastarintaa Irakissa, jos se ei suostu taipumaan kansan tahtoon ja vetämään amerikkalaisjoukkoja ja muita länsisotilaita pois maasta.

Lännen valta(vale)media antoi ymmärtää, että mielenilmauksessa marssivat vain irakilaisen šiia-johtaja Muqtada al-Sadrin kannattajat. Näin asia yritettiin valheellisesti rajata koskemaan vain Irakin šiiavähemmistön kannanottoja.

Vaikka al-Sadr oli ensimmäinen poliittinen johtaja, joka kutsui kokoon "miljoonien marssin" vastatoimena Yhdysvaltojen laittomalle läsnäololle Irakissa, muutkin Irakin johtavat poliitikot tukivat hänen aloitettaan.

Jos Irakin mielenosoituksissa olisi vastustettu Irania, lännen mediatalot olisivat kilvan mainostaneet "miljoonien marssia".  Kun mielenosoitukset olivatkin Amerikka- ja länsivastaisia, mediakenttä meillä ja muualla on joko hiljaa tai vähättelee tapausta.

Miljoonien irakilaisten mielenilmaus amerikkalaisten läsnäoloa vastaan heijastaa sitä tosiasiaa, että Washingtonilla ei ole irakilaisten tukea takanaan. Alueen historian ja Yhdysvaltojen sotatoimien taustaa vasten tämä ei ole yllättävää.

Irakin poliittisten ryhmien kyky mobilisoida miljoonia ihmisiä - arviot vaihtelevat kahdesta ja puolesta jopa neljään miljoonaan - protestoimaan rauhanomaisesti, osoittaa, että irakilaiset kykenevät hoitamaan omat asiansa ja myös kitkemään terrorismin rippeet maasta.

Jos Isis-järjestö olisi yhä operatiivisella tasolla, se olisi luultavasti suorittanut terrori-iskun Irakin mielenosoittajia vastaan, kuten se on aiemmin tehnyt. Yhdysvaltojen johtama koalitio ei voi enää uskottavasti väittää, että heidän on miehitettävä Irakia "Isisin terrorismin" vuoksi (jonka länsi itse synnytti).

Alueellinen paradigma on muutoksessa. Puheet amerikkalaisjoukkojen karkottamisesta eivät ole enää vain vähemmistön "vaihtoehtoinen poliittinen näkemys", vaan alueen asukkaiden erittäin yleinen vaatimus.

perjantai 24. tammikuuta 2020

Holokaustin muistamisen hengessä Irania vastaan

Netanjahu ja Pence
Yhdysvaltojen varapresidentti Mike Pence käytti puheenvuoron Israelin Holokaustifoorumilla ja vertasi Iranin islamilaista tasavaltaa Natsi-Saksaan.

Pence puhui torstaina Jerusalemissa, jonne valtionjohtajat ja muut arvovieraat olivat kokoontuneet muistamaan holokaustia sekä Auschwitzin vapauttamista.

Kuten muutkin johtajat, varapresidentti Pence vaati kaikkia "seisomaan yhdessä antisemitismiä vastaan". Pence käytti tilaisuutta hyväkseen mustamaalatakseen samalla Irania, Yhdysvaltojen ja Israelin poliittista vihollista.

"Meidän täytyy pysyä vahvoina antisemitismin johtavaa valtiovaltaa vastaan", Pence jylisi. "Maailmassa on yksi valtio, joka kieltää holokaustin ja haluaa pyyhkiä Israelin pois kartalta", hän jatkoi, toistellen tyypillisiä Iranin vastaisia iskulauseita. "Maailman täytyy vastustaa Iranin islamilaista tasavaltaa", Pence vaati.

Ennen Penceä puhunut Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kehotti toimiin "Teheranin tyranniaa" vastaan. Myös hän vertasi vakavalla naamalla "Iranin uhkaa" Natsi-Saksaan.

Netanjahu valitti, ettei maailmassa ole vielä riittävän yhteistä asennoitumista "planeetan antisemitistisintä regiimiä" vastaan, joka "yrittää avoimesti kehittää ydinaseita ja tuhota ainoan juutalaisvaltion". Netanjahun mielestä kaikkien valtioiden tulisi asettua Iranin vastaiseen rintamaan.

Tällainen paatos kuulostaa irvokkaalta, mutta tämän päivän sionistit ja heidän angloamerikkalaiset vasallinsa ovat näköjään valmiita aloittamaan vaikka kolmannen maailmansodan "holokaustin muistamisen" varjolla.

Sekä Pence että Netanjahu jättivät tietenkin mainitsematta, että yksi muslimimaailman vanhimmista ja suurimmista juutalaisvähemmistöistä asuu Iranissa kaikessa rauhassa. Juutalaisilla on edustajansa myös maan parlamentissa. Itse asiassa Iranin juutalainen kansanedustaja tuomitsi kenraali Qassem Suleimanin murhan "rikollisena tekona".

Tällaiset faktat eivät tietenkään sovi sionistien narratiiviin, jossa juutalaista uhriroolia korostetaan vuosikymmenestä toiseen, vaikka samalla omia poliittisia päämääriä ajetaan kyseenalaisin keinoin, länsivaltojen kollektiiviseen syyllisyyden tunteeseen ja tukeen nojaten. Holokaustifoorumin perustaja, oligarkki Moshe Kantor, voi olla tyytyväinen.

Davosin kuplassa

Lännen globalistien vuonna 1971 perustama World Economic Forum, "Maailman talousfoorumi", on säätiö, joka järjestää vuosittaisen kokoontumisensa Davosissa, Sveitsissä.

Talousfoorumiin osallistutaan kutsusta. Läsnä on yleensä talousvaikuttajia, lukuisia valtionpäämiehiä, ministereitä, kansalaisjärjestöjen edustajia sekä yritysjohtoa.

Foorumin tilaisuuksissa keskustellaan ajankohtaisista maailmanlaajuisista aiheista. Vuoden 2020 teemat käsittelevät mm. ilmastonmuutosta, tasa-arvoa, kestävää taloutta ja teknologian sääntelyä. Tilaisuudessa on tänä vuonna pohdittu myös Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tulevaisuutta.

Tapahtuma on tällä viikolla koonnut jälleen yhteen talouseliitin vaikuttajia ja heidän poliittisia lakeijoitaan. Maailmassa, jossa miljardööreihin ja kapitalismiin aletaan jo toden teolla kyllästyä, nämä rahavallan edustajat ovat lentäneet paikalle yksityiskoneillaan ilmaisemaan huolensa ilmastonmuutoksesta.

Tiistaina myös presidentti Trump piti puheensa talousfoorumilla. Se oli tyypillistä Trumpia eli sisälsi "Amerikan lippuun käärittyä itsekehua, isoja valheita ja huijausta", kommentoi Stephen Lendman kuulemaansa. Trumpin puhe ehkä puhutteli äänestäjiä kotimaassa ja heille hänen julkiset kommenttinsa ja twiittinsä olikin jälleen suunnattu.

Lendmanin mielestä Trumpin markkinoima "great American comeback" koskettaa jo ennestään etuoikeutettua vähemmistöä, ei muita. Trumpin väitteet talouden noususta ovat kyseenalaisia. Pompööseistä puheista huolimatta, Valkoisen talon isäntä johtaa vihamielisen eliitin ja sotateollisen kompleksin raunioittamaa, banaanivaltioksi taantunutta ydinasevaltaa.

Valkoisen talon sisällä ja Davosin kuplassa kaikki on hyvin; ulkopuolella vallitsee miltei dystooppinen todellisuus. Ekonomisti David Rosenberg uskoo, että talouden taantuma tulee tänä vuonna "viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä". Joidenkin asiantuntijoiden mielestä uusi lamakausi on jo alkanut, sitä ei vain ole vielä tiedostettu. Yhdysvallat itse on "kaikkien luottokuplien äiti".

Lendman siteeraa ekonomisti John Williamsia, jonka mukaan finanssikriisin uhka on tosiasia. Hyperinflaation siemen saatettiin kylvää Yhdysvalloissa jo vuosikymmen sitten. Trumpin kehumat "uskomattomat kauppasopimukset" Kiinan, Kanadan ja Meksikon kanssa ovat "paljon melua tyhjästä", eivätkä ne tule hyödyttämään tavallisia amerikkalaisia. Miten käy dollarihegemonian?

Kirjassaan Web of Debt, Ellen Brown kertoo, että "finanssimaailman hämähäkinseitin kaltainen anonyymi verkosto pitää huolen siitä, että vain kourallinen ylikansallisia kuningaspankkiireja omistaa ja kontrolloi kaikkea: ihmisiä, yrityksiä, jopa valtioita". Isoveli valvoo, mutta tuo isoveli onkin pankkiiri, joka varastaa kaikilta. Davosissa kokoontuva talousfoorumi on yksi tämän pankkieliitin luomus.

Tänä vuonna kutsu eliitin kokoontumiseen kävi myös Suomen ulkoministeri Pekka Haavistolle. Ulkoministeriön tiedotteen mukaan Haaviston ohjelmaan kuului osallistuminen useampaan "Afrikkaa käsittelevään keskusteluun mm. Afrikan Sarven tulevaisuudennäkymiin liittyen" sekä "rauhanvälitykseen liittyviin tapaamisiin".

Lisäksi Haavisto on ollut mukana paneelissa, jossa keskusteltiin "EU:n geopoliittisesta roolista ja mahdollisuuksista vaikuttaa Kiinan ja Yhdysvaltojen rinnalla yhä jakaantuneemmassa maailmassa". Ulkoministerillämme on lisäksi ollut "useita kahdenvälisiä tapaamisia erityisesti kansainvälisten järjestöjen johdon sekä tapahtumaan osallistuvien ulkoministerien kanssa".

Davosissa myös pääministeri Sanna Marin keräsi "ennennäkemätöntä mediahuomiota". Kansainväliset mediatalot ovat kilvan pyrkineet saamaan häneltä haastattelun. Marin on esiintynyt yhdessä Yhdysvaltojen entisen varapresidentin Al Goren kanssa ja puhunut siitä, kuinka "ilmastonmuutos on isoin riski ihmiskunnalle".

Ilmastoagenda onkin globalisteille tärkeä vallankäytön väline, jolla ihmiskuntaa pyritään entisestään kontrolloimaan ja yhdenmukaistamaan; nähtäväksi jää, mitä uusia suunnitelmia alppikylän kabineteissa on tänä vuonna juonittu.

torstai 23. tammikuuta 2020

Auschwitzista nykyajan politiikkaan

Tällä viikolla yli 40 valtionjohtajaa, presidentti Sauli Niinistö mukaan lukien, on kokoontunut Jerusalemiin kansainväliseen Holokaustifoorumiin.

Ensi maanantaina, 27. tammikuuta, tulee kuluneeksi 75 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapautuksesta neuvostojoukkojen toimesta.

Historiankirjoituksen mukaan holokaustissa kuolleista kuudesta miljoonasta juutalaisesta noin miljoona tapettiin Auschwitzissa. Usein unohtuu kuitenkin mainita, että toisessa maailmansodassa kuoli kaiken kaikkiaan yli 32 miljoonaa siviiliä.

Vaikka holokaustin kieltäjiä on länsimaissa vain marginaalinen joukko, juutalaisten kansanmurhan epäileminen on rikosoikeudellisesti kielletty osassa Euroopan maita; muun muassa Belgiassa, Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä. Muiden kansanmurhien kieltämistä ei ole samalla tavalla kriminalisoitu.

Holokaustin kohdalla lännen liberaalit yhteiskunnat ovat arvioineet sananvapauden oikeutta uudelleen. Tämä on mahdollistanut sen, että epäsuhtaisen historiapolitiikan teko jatkuu, jopa 75 vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Israelin valtion sotarikosten sekä poliittisen sionismin suojaaminen kritiikiltä olisi tuskin mahdollista ilman maailmansodan synkkää varjoa. Uhrimielikuvaa ja antisemitismikorttia käytetään historian, länsimaiden sekä juutalaisten itsensä manipuloinnissa.

Holokaustissa kuolleiden muistoa käytetään yhä hyväksi myös oman poliittisen pääoman lisäämiseksi. Poliitikot ja valtionjohtajat vierailevat säännöllisesti Israelissa ja osallistuvat holokaustin muistamiseen. Juutalaisystävällisyys voi olla aitoa empatiaa, mutta mukana on myös poliittista laskelmointia.

Israelin valtion puolustaminen tuntuu olevan yleistä myös monille populistipoliitikoille. Vaikka Israel tekisi mitä, sionistien tekoja ei kyseenalaisteta. Oikeistopopulisteilta ei heru samanlaista ymmärrystä palestiinalaisia tai islamilaisia maita kohtaan, joita saatetaan arvostella kovasanaisestikin.

maanantai 20. tammikuuta 2020

Taistelu Euraasiasta kiihtyy

Vuosi 2020 aloittaa geopolitiikan ja geotalouden osalta eeppisiin mittoihin kasvavan yhteenoton, kirjoittaa Pepe Escobar.

Euraasian geopoliittinen peli tulee kiihtymään, sillä Yhdysvaltojen ja länsimaiden taustalla vaikuttava valtaeliitti on huolissaan Kiinan taloudellisesta noususta sekä Venäjän sotilaallisesta varustautumisesta.

Hybridisodankäynti, joka sisältää Kiinan, Venäjän ja Iranin ympärivuorokautisen demonisoinnin, tulee voimistumaan, tavoitteenaan taltuttaa Kiinan "uhka", "Venäjän "aggressio" ja Iranin "valtioterrorismi".

Kapitalismin "vapaiden markkinoiden" myytti tulee murenemaan lisää sitä mukaa, kun Yhdysvallat asettaa kilpailijoilleen uusia talouspakotteita, joita eufemistisesti määritellään kaupankäynnin "uusiksi säännöiksi".

Informaatio- ja kauppasota ei kuitenkaan riitä Venäjän ja Kiinan strategisen kumppanuuden estämiseksi. Peking kuvailee tätä kumppanuutta matkaksi kohti "uutta aikakautta". Avainpäivämääräksi mainitaan vuosi 2049, uuden Kiinan satavuotispäivä.

Vuoteen 2040 mennessä Peking odottaa saavansa uuden, suvereenien valtioiden ja kumppanien muodostaman multipolaarisen paradigman toimintaan kautta koko Euraasian ja muun maailman; tämä kaikki nivoutuu yhteen Vyö ja tie-hankkeen talous- ja infrastruktuurirakennelman kautta.

Vähemmälle huomiolle jäänyt venäläinen "Suur-Euraasian" projekti heijastelee omalla tavallaan kiinalaista silkkitiehanketta. Näin Euraasian talousunioni, Shanghain yhteistyöjärjestö ja Maailmanpankin kilpailija, Aasian infrastruktuuri-investointipankki, kääntyvät kaikki samaan suuntaan, Escobar arvioi.

Kiinalaisten mainitsema "uusi aikakausi" pohjautuu voimakkaasti Kiinan ja Venäjän yhteistyöhön joka sektorilla. Kiinan teknologiajohtajuuteen tähtäävä "Tehty Kiinassa 2025"-suunnitelma tarjoaa koko joukon teknologisia ja tieteellisiä läpimurtoja. Samaan aikaan Venäjä on kehittynyt aseteknologisesti ylittämättömäksi.

Viimeisimmässä BRICS-maiden kokoontumisessa Brasiliassa, presidentti Xi Jinping kertoi Vladimir Putinille, että "nykyinen kansainvälisesti epävakaa ja epävarma tilanne vaatii Kiinalta ja Venäjältä läheistä strategista koordinointia". Putinin vastaus tähän oli, että maiden välistä "strategista kommunikointia tulee jatkaa".

Venäjä näyttää Kiinalle, kuinka länsi kunnioittaa vain reaalipoliittista voimaa ja Pekingissä on alettu ymmärtää tätä näkökulmaa. Lännen viisi vuosisataa kestäneen ylivaltakauden jälkeen, Euraasian sydänmaa palaa takaisin politiikan ja vallan keskiöön. Edessä on valtavia haasteita, mutta euraasialaisen maailmanjärjestyksen aika on käsillä.

Pehmeän vallankäytön termein, venäläinen diplomatia tulee entisestään korostumaan. Venäjä pyrkii rakentavaan dialogiin kaikkien kiistakumppanien kanssa, olipa kyse sitten Intiasta ja Pakistanista, Pohjois- ja Etelä-Koreasta, tai Iranista ja Saudi-Arabiasta. Escobarin mielestä Peking ei vielä vastaavanlaista diplomatian taitoa hallitse ja tämä rooli lankeaa Venäjälle.

Suleimanin assasinaatio, huolimatta sen pitkäaikaisista vaikutuksista, on Escobarin mielestä vain yksi siirto Länsi-Aasian sakkilaudalla. Makrotason geotaloudellinen palkkio siintää jo kilpailijoiden silmissä: maasilta Persianlahdelta itäiselle Välimerelle.

Viime kesänä Iran, Irak ja Syyria kävivät neuvotteluja aktivoidakseen ennen Syyrian sotaa laaditun suunnitelman osallistua silkkitiehankkeeseen. Koko Euraasian kattava talousalue ja infrastruktuuriyhteenliittymä tarvitsee Länsi-Aasian maita mukaan onnistuakseen.

Tässä paljastuu myös todellinen syy lännen sotatoimiin Syyriassa sekä siihen, miksi Yhdysvallat ei suostu vetäytymään Irakista vaikka maan hallinto onkin sitä vaatinut: Washington pyrkii estämään Pekingin uuden silkkitien syntymisen hinnalla millä hyvänsä.

Escobar katsoo, että Iranin kohtalo on Kiinalle jo kansalliseen turvallisuuteen kytkeytyvä asia. Kiina on sijoittanut myös paljon Iranin energiateollisuuteen. Kahdenvälistä kauppaa ei käydä enää dollareilla, vaan muilla valuutoilla. Kiina toimii Iranissa Yhdysvaltojen pakotepolitiikasta huolimatta.

Yhdysvaltojen sotahaukat unelmoivat yhä vallanvaihdosta Iraniin ja Yhdysvaltojen hallitsemasta Kaspianmerestä, joka toimisi ponnahduslautana Keski-Aasiaan ja lopulta Kiinan epävakauttamiseen. Tällä omalla vastasuunnitelmallaan, Yhdysvallat pyrkii sotkemaan Kiinan valoisat tulevaisuuden visiot.

Vyö ja tie-hanke luo uutta globaalia paradigmaa, mutta lännessä tätä ei suvaita. Naton viime kuun kokoontuminen Lontoossa osoitti jälleen Pohjois-Atlantin liiton Amerikka-keskeiset prioriteetit: entistä aggressiivisemman linjan Venäjän suhteen, Kiinan laajenemispyrkimysten estämisen ja avaruuden militarisoinnin, joka on suoraa jatkoa vuonna 2002 lanseeratulle "täyden spektrin dominanssin" doktriinille.

Nato tulee siis vedetyksi mukaan "indopasifisen" alueen strategiaan, jolla pyritään saartamaan Kiina. Koska EU-maat ovat melkein kaikki Nato-maita, Yhdysvallat tulee Naton avulla määräämään Euroopan kaupankäynnistä Kiinan kanssa. Saksa, Ranska ja Iso-Britannia alistuivat jo Trumpin hallinnon Iran-politiikkaan.

Moskova, Peking ja Teheran ovat tietoisia asioiden tilasta. Diplomaatit ja analyytikot tekevät työtään yhteisen päämäärän eteen, lännen hybridisodankäyntiin vastaten. Yhdysvalloille kyseessä on eksistentiaalinen taistelu Euraasian integraatioprosessia, Uutta silkkitietä, Venäjän ja Kiinan strategista kumppanuutta, sekä dollarin miltei väistämätöntä kaatumista vastaan.

Kaaoksen imperiumi ei tule antautumaan taistelutta, joten tulevat vuodet ovat kriittisiä. Erilaiset salaoperaatiot ja epäsymmetrinen sodankäynti tulevat lisääntymään. Onpa Yhdysvaltojen ulkoministeri Pompeo sanonut Iranin kenraali Suleimanin tappamisen olevan "osa uutta Yhdysvaltojen vihollisiin suunnattua strategiaa, joka pätee myös Venäjään ja Kiinaan".

lauantai 18. tammikuuta 2020

Välinäytös kauppasodassa

Yhdysvallat ja Kiina ovat päässeet alustavaan sopuun kauppakiistoissaan. Maiden kaupankäynnin uudistamisen "ensimmäistä vaihetta" käsittelevä sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa 15. tammikuuta.

Presidentti Trumpin ja Kiinan varapääministeri Liu Hen allekirjoitusseremoniaa oli todistamassa kaksisataa korkea-arvoista vierasta. Trump hehkutti, että Kiinan ja Yhdysvaltojen välisellä sopimuksella on "globaalia merkitystä".

Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin asiantuntijan Vyacheslav Kholodkovin mielestä kauppasopu on kuitenkin vain tilapäinen ja kestää Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin saakka. Kauppasopimus voi antaa lisää poliittista buustausta Trumpin vaalikampanjaan. Mikäli Trump voittaa vaalit, painostus Pekingiä kohtaan tulee jatkumaan ja voimistumaan.

Mitä tämä sopimuksen "ensimmäinen vaihe" sitten tarkoittaa? Kahdenvälisen kaupan "epätasapainoa" sitoudutaan vähentämään. Molemmat maat pidättäytyvät lisäämästä tuontitulleja. Kiina sitoutuu ostamaan lisää amerikkalaistuotteita seuraavan kahden vuoden aikana.

Yhdysvallat on ilmoittanut alentavansa kiinalaisten tavaroiden tuontitulleja 120 miljardilla dollarilla ja luopuvansa suunnitelluista tullikorotuksista. Osa tulleista jää kuitenkin voimaan, sillä Yhdysvallat ei muuten katso saavansa tarvittavaa etua kaupankäynnissä.

Venäläisasiantuntija huomauttaa, että jotkut kauppasopimuksen kohdat ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Sopimuksen mukaan Kiina lupautuu avaamaan taloussektoriaan ulkomaiselle kilpailulle ja toivottaa sijoittajat tervetulleiksi Kiinaan. Jää kuitenkin epäselväksi, miten ja milloin amerikkalaisyritykset pääsevät Kiinan markkinoille.

Miten Kiina voi entisestään kasvattaa amerikkalaisten maataloustuotteiden hankintaa? Kiina on tuonut maahan amerikkalaisviljelijöiden kasvattamia soijapapuja sikojen ravinnoksi. Soijapavut ovat lentokoneiden jälkeen Yhdysvaltojen toiseksi arvokkain vientituote Kiinaan. Afrikkalainen sikarutto on kuitenkin karsinut merkittävästi kiinalaista sikakantaa, joten soijapapujen tarvekin on vähentynyt. Eurooppalaiset tuottajamaat, Suomi mukaan lukien, lisäävät sianlihan vientiään Kiinaan.

Yhdysvallat korostaa, että kauppasopimuksen lisätoimilla pyritään rajoittamaan Kiinan teknologista kehitystä. Washington on jo ottanut askelia tähän suuntaan. FBI on myös varoittanut maan yliopistoja siitä, että Kiina käyttää Yhdysvalloissa opiskelevia kiinalaisia vakoilemaan Amerikkaa. Yhä useammat kiinalaiset opiskelijat jättävät opintonsa amerikkalaisyliopistoissa välttääkseen Trumpin hallinnon vakoilusyytökset.

Yhdysvaltojen ja Kiinan kahdenvälisissä suhteissa on myös muita ongelmia, kuten Kiinan ja Hongkongin virkamiesten pakotteet Hongkongin oletettujen "ihmisoikeusrikkomusten" vuoksi. Taiwanin poliittinen asema aiheuttaa päänvaivaa, samoin Spratlysaarten kiista ja uiguurimuslimien kohtelu Kiinan Xinjiangissa.

"Trumpin näkemys Kiinasta strategisena kilpailijana on edelleen ajankohtainen, ja Washington tulee painostamaan Pekingiä vielä lisää", asiantuntija Kholodkov uskoo.

perjantai 17. tammikuuta 2020

Muutoksia Venäjällä

Venäjällä hallitus erosi ja pääministeri meni vaihtoon. Presidentti Vladimir Putin jatkaa maan sisäpoliittista uudistustyötä.

On myös arvioitu, että Putin valmistautuu jo nykyisen virkakautensa päättymiseen ja vetäytymiseen presidentin tehtävistä vuonna 2024.

Dmitri Medvedevin tilalle pääministeriksi nousi 53-vuotias veroviraston johtaja, ekonomisti Mihail Mishustin. Hänestä tuskin tulee Putinin seuraajaa maan presidentiksi, mutta teknokraattina Mishustin lienee pätevä jatkamaan uudistuksia. Kansalaisten sosiaaliturvaa ja perheiden asemaa halutaan kohentaa.

Putin on ehdottanut myös nykyiseen, Jeltsinin ajoilta peräisin olevaan perustuslakiin muutoksia, jotka siirtäisivät valtaa pääministerille ja parlamentille. Kaksoiskansalaisilta evättäisiin myös pääsy poliittisen vallan huipulle, mikä on järkevä päätös, kun ottaa huomioon lännen salakavalat vallanvaihtoyritykset.

Sergei Minorov, Oikeudenmukainen Venäjä-puolueen johtaja, on kuvannut Putin ehdotusta kansallisen lainsäädännön, ennen kaikkea perustuslain, nostamisesta kansainvälisen oikeuden edelle, "historialliseksi päätökseksi". Lakiuudistus tulee vahvistamaan Venäjän kansallista suvereniteettia.

Entinen pääministeri Medvedev siirtyy kansallisen turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajaksi. Pääministerin valinta aiotaan myös siirtää presidentiltä parlamentille.

Putin aikoo ryhtyä johtamaan valtiollista neuvostoa, joka saisi lisää valtuuksia ja josta tulisi keskeinen päätöksentekofoorumi. Siihen antaisivat oman panoksensa myös presidentin hallinto, hallitus ja kuvernöörit.

On myös mahdollista, että Venäjä valmistelee järjestelmäänsä uuteen aikaan, jolloin esimerkiksi Ukrainan kysymys on saatu pois päiväjärjestyksestä, EU:n pakotteet puretaan ja talousyhteistyö Euroopan ja Venäjän välillä normalisoituu.

Olisi toivottavaa, että Venäjä tulisi mukaan luomaan uutta "turvallisuusinfrastruktuuria" Eurooppaan, kuten Ranska on esittänyt. Esteenä on yhä Yhdysvallat, joka pyrkii torpedoimaan Euroopan ja Venäjän lähentymisen.

Toivottavasti Venäjästä ei tule koskaan länsimaiden tyylistä "liberaalia demokratiaa". Länsimaissa tämä järjestelmä tukee vain ylikansallisen talouseliitin valtaa ja pyrkii varmistamaan, ettei autenttista haastajaa nouse uhmaamaan heidän hallintoaan. Venäjäkin voisi ottaa mallia Kiinasta patrioottisen poliittisen järjestelmän suhteen.

torstai 16. tammikuuta 2020

Iranin ja lännen suhteet historian valossa

Kenraali Qassem Suleimanin kuolema edustaa uutta käännekohtaa Iranin ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa.

Suleimanin murhan myötä Iran on menettänyt karismaattisen sotastrategin, mutta myös Yhdysvaltojen maine ja status ovat kokeneet kolauksen.

Suleimani oli luomassa niin kutsuttua "vastarinta-akselia", joka yltää Iranista Irakiin ja Syyriaan, sekä muuallekin Länsi-Aasiaan. Hän ohjasi taitavasti myös Hizbollah-järjestön levittäytymistä ja taisteli lännen kouluttamia sunniterroristeja sekä Israelia vastaan. Tiedustelupalvelujen tarkkailussa Suleimani oli ollut jo pitkään.

Kysymys ei kuitenkaan ole "terrorismista", kuten amerikkalaisviranomaiset asian tavalliselle kansalle selittävät, vaan syvemmistä kysymyksistä. Vaikka ajatollah Khomeinin perustama järjestys joskus kaatuisikin, geopoliittisista ja geofilosofisista syistä pysyvä rauha lännen ja iranilaisen sivilisaation välillä on hyvin epätodennäköinen, kirjoittaa politiikan tutkija Emanuel Pietrobon.

Vuonna 1979 alkanut Iranin konservatiivinen vallankumous muistetaan yhtenä merkittävimmistä hetkistä alueen historiassa. Tästä huolimatta Yhdysvaltojen ja Iranin välinen "kylmä sota" on vanhempaa perua, juontaen juurensa brittiläisen ja venäläisen imperiumin aikoihin. Tämä historiallinen periodi kesti 1930-luvulle asti, jolloin nämä kaksi valtakeskittymää ottivat toistuvasti yhteen pyrkiessään hallitsemaan eri alueita.

Tuona aikana britit vakiinnuttivat läsnäolonsa Intiassa ja kiinalais-kungfutselaisessa maailmassa, kun taas Romanovien perhe laajensi "Kolmannen Rooman" rajoja arktiselle alueelle, Kaukasukselle ja turkkilaiseen keski-Aasiaan. Laajenemiskampanjat johtivat lopulta näiden kahden kilpailevan suurvallan yhteenottoihin Qajar-dynastian aikaisessa Persiassa.

Teheranilla oli jo tuolloin äärimmäisen tärkeä geostrateginen asema: sieltä oli suora yhteys Intian valtamerelle. Se oli myös pysyvä Lähi-idän, Keski- ja Etelä-Aasian kauppareittien yhteyspiste, sekä valtavien luonnonvarojen tyyssija.

Britit halusivat estää venäläisten pyrkimyksiä ja venäläiset taas halusivat luoda puskurivyöhykkeen Englannin kruunun ja tsaarien valloittamien Keski-Aasian alueiden välille. Valtakeskukset pääsivät sopimukseen vuonna 1907, jakaen keskenään Keski- ja Etelä-Aasian. Myös Persia sisältyi sopimukseen; maasta tuli etupiireihin jaettu vasallivaltio. Lontoo näytti kuitenkin onnistuvan tavoitteissaan venäläisiä paremmin.

Vuonna 1920 Lontoo käytti hyväkseen lokakuun vallankumousta ja sitä seuraavaa Neuvostoliiton sulkeutumista muulta maailmalta sementoidakseen otteensa Persiasta. Qajarien dynastia korvattiin Pahlavien dynastialla. Vallanvaihdon myötä valtaistuin siirtyi šaahi Reza Pahlaville sillä edellytyksellä, että ulko- ja energiapolitiikassa šaahi ajaisi Britannian etuja.

Lännessä Iranista on käytetty kreikkalaisilta periytyvää Persia-nimeä. Vuonna 1935 šaahi Reza Pahlavi vaati, että kansainvälinen yhteisö ryhtyy käyttämään maasta nimeä "Iran"(persiankieliset iranilaiset olivat tosin jo sassanidien ajoista käyttäneet maasta tuota nimitystä, mikä tarkoittaa "arjalaisten valtakuntaa").

Šaahi sai kuitenkin tarpeekseen maansa vasalliasemasta lännen intressien puristuksessa. Kansallistamisohjelma ja energiapoliittiset muutokset tekivät hänestä pian epäsuositun alamaisen määräilevän Lontoon silmissä. Toisen maailmansodan syttyessä, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto pelkäsivät Iranin liittyvän Saksan, Italian ja Japanin johtamiin akselivaltoihin ja niinpä ne hyökkäsivät Iraniin miehittäen maan.

Iso-Britannia ja Neuvostoliitto syrjäyttivät Reza Pahlavin ja nostivat valtaistuimelle hänen poikansa Mohammadin. Nuoren šaahin uskottiin osoittautuvan liittoutuneille kuuliaisemmaksi kuin Mauritiuksen saarelle maanpakoon ajettu isänsä. Iranilainen kansallismielisyys, yhdessä demokratiakehityksen myötä, nousi kuitenkin lopulta brittien suunnitelmien tielle.

Vuonna 1951 Iranin parlamentti äänesti kansallismielistä liikettä johtavan tohtori Mohammad Mossadeqin maan pääministeriksi. Šaahi joutui vahvistamaan valinnan. Mossadeqin hallinnon yhtenä tavoitteena oli kansallistaa Iranin öljyvarannot, jotka olivat brittiläisen öljy-yhtiön, Anglo-Iranian Oil Companyn, hallussa. Kansallistaminen heikensi öljyimperialistien taloudellista ja poliittista valtaa Iranissa. Tässä vaiheessa britit pyysivät Yhdysvaltoja apuun.

Kahden vuoden ajan Irania ravisutti epävakauttamisoperaatioiden aalto. Yhteiskunnallisen kuohunnan avulla maata yritettiin ohjata takaisin läntisille miehittäjille uskolliseksi. Lopulta CIA:n ja MI6:n myötävaikutuksella maassa suoritettiin sotilasvallankaappaus. Amerikan suosikki, kenraali Fazlollah Zahedi, julisti itsensä pääministeriksi; Mossadeq pidätettiin ja tuomittiin kotiarestiin.

Kuten Stephen Kinzerin kirja All the Shah's Men paljastaa, Yhdysvallat tuhosi itse toimillaan Iranin demokratisoitumisen. Tämä niin kutsuttu "operaatio Ajax" sinetöi myös brittien valtakauden päättymisen Iranissa: nyt oli Rockefellerien ja Yhdysvaltojen vuoro ottaa alue hallintaansa. Iranista tuli Washingtonin intressejä ajava vasallivaltio Saudi-Arabian tapaan. Maan monarkistisena keulakuvana toimivan šaahin valtaoikeuksia lisättiin.

Pahlavin aikainen Iranin "länsimaistaminen" sekä Amerikan tukeman hallitsijan omavaltaisuus eivät miellyttäneet kaikkia. Salainen poliisi pidätti, kidutti ja surmasi 1960- ja 1970-luvuilla lukuisia opposition kannattajia. Iranin salaisen poliisin, SAVAK:in, johtajat saivat koulutuksensa CIA:lta. Itse asiassa koko järjestö perustettiin CIA:n ja Israelin tiedustelupalvelu Mossadin avustuksella.

1970-luvun lopulla Iranissa kiehui otollisesti: oppositio vastusti šaahin itsevaltiutta ja konservatiiviset islamilaiset ryhmät vastustivat šaahin liberaalia ja länsimielistä politiikkaa. Seurasi lakkoja ja mielenosoituksia kaikkialla maassa. Sisällissotaa povaavan sekasorron keskellä šaahi perheineen lähti maanpakoon.

Islamilaisten ryhmien vastarinnan symboli, maanpaossa Ranskassa ollut ajatollah Ruhollah Khomeini, palasi voittoisana kotimaahansa ja julisti Iranin islamilaiseksi tasavallaksi. Maa sulkeutui sekä läntisiltä että itäisiltä blokeilta ja ryhtyi toteuttamaan omaa ideologista projektiaan. Khomeinin valtakaudella pitkällinen konflikti lännen kanssa siirtyi jälleen uuteen vaiheeseen.

Taloustieteessä puhutaan maista, joita vaivaa "luonnonvarojen kirous" ja geopolitiikassa maista, jotka ovat "maantieteensä vankeja". Tutkija Pietrobonin mukaan Iran kuuluu molempiin kategorioihin; niinpä on todennäköistä, että yhteenotot lännen kanssa jatkuvat, hallitsipa Irania teokraattinen tai sekulaari vallanpitäjä.

Geo- ja talouspoliittisista syistä länsi ei halua antaa Iranin nauttia itsenäisyydestä kansainvälisenä toimijana. Trumpin hallinto, Israel ja Saudi-Arabia yrittävät hillitä Iranin vaikutusvallan kasvua alueella pakotteineen ja interventioineen. Samalla yritetään estää euraasialaisen valtakeskittymän levittäytyminen. Kiina on jo alueella silkkitiehankkeineen ja Venäjä Syyriassa. Mikä maailmanjärjestysmalli lopulta voittaa?

Iran on sijaintinsa ja luonnonvarojensa vuoksi osa suurta geopoliittista peliä, jonka taustalla rahavalta järjestelee omistuksiaan ja alueitaan. Tätä nykyä Iran on myös lännen sotilastukikohtien ympäröimä maa. Vaikka Teheraniin saataisiin uusi länsimielinen nukkehallitus, keinotekoinen ja pakolla aikaan saatu tila tuskin jatkuisi kauan; iranilaiset tuntuvat arvostavan päätäntävaltaa omista asioistaan.

Ettei historia toistaisi itseään, lännen olisi muutettava ajattelu- ja toimintatapojaan kansainvälisissä suhteissa, sanoo Pietrobon. Tutkijan mielestä nykyinen vallankäyttö ja turvallisuuspolitiikka tulisi korvata rauhanomaisella rinnakkaiselolla ja keskinäisellä kunnioituksella.  Kuulostaa hyvältä, mutta sangen utopistiselta. Tällaiseen mielenmuutokseen länttä hallitseva eliitti ei tunnu kykenevän.

tiistai 14. tammikuuta 2020

Satiiria sodasta, terrorismista ja kapitalismista

"Vuosi 2020 on hädin tuskin ehtinyt alkaa, kun olemme jo käyneet kolmannen maailmansodan. Tämä sota ei ollutkaan niin apokalyptinen kuin alkuun odotettiin. Alustavan raportin mukaan globaali kapitalisti-imperiumi on selviytynyt verilöylystä lähes vahingoittumattomana", kirjoittaa poliittinen satiirikko C.J. Hopkins.

Sotiminen alkoi Lähi-idässä, jossa Yhdysvallat teki laittoman ilmaiskun Irakin kansainvälisellä lentokentällä, surmaten lennokilla joukon "terroristeiksi" mieltämiään iranilaisia ja irakilaisia sotilaita. Irakin hallitus tuomitsi iskun, mutta varmasti hekin ovat jonkin sortin Amerikka-vastaisia "terroristeja", joten heidän sanansa ei sivistyneessä Lännessä™ paljoa paina.

Yhdysvallat jatkaa "terrorismin vastaista sotaansa" Irakin miehittämisen ohella, joten pulinat pois. Tällä kertaa Iranin islamilainen tasavalta joutuu esittämään "terroristin" roolia, vaikka iranilaiset ovat aktiivisesti taistelleet Syyrian presidentti Assadin (siinä taas yksi "terroristi", jos Washingtonilta kysytään) puolella Yhdysvaltojen ja Israelin rahoittamia ja kouluttamia "Isis- ja al-Qaida-terroristeja" vastaan. Mukana on häärinyt myös Putinin Venäjä, tuo "euraasialaisen terrorismin" suurvalta.

Iran (joka on ollut virallisesti "terroristiregiimi" tammikuusta 1979, jolloin iranilaiset syöksivät vallasta CIA:n ja MI6:n asettaman länsimielisen nukkehallitsijan) reagoi terroristikenraalinsa ennaltaehkäisevään murhaan kuten terroristit ainakin. He tekivät terroristisia ilmaiskuja amerikkalaistukikohtiin Irakissa, jossa nämä Yhdysvaltojen ja Naton "vastaterroristit", suomalaiset "rauhanterroristit" apunaan, ovat jo ties monettako vuotta suorittamassa "terrorismin vastaista operaatiotaan" läntisten angloamerikkalaissionistien perustamaa Isis-terroristijärjestöä vastaan.

Kuulostaako sekavalta ja omituiselta? Terroristeja siellä ja täällä, terrorismia kaikkialla. Joka tapauksessa miljoonat iranilaiset, jotka amerikkalaispropagandan mukaan vihasivat terroristikomentaja Suleimania, riensivät Irakin salamurhasta kuultuaan Iranin kaduille suremaan hänen kuolemaansa, polttaen Amerikan tähtilippuja ja huutaen "kuolema Amerikalle" ja muita tuttuja "Lähi-idän terroristien" iskulauseita.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa valta(vale)media lietsoi massahysteriaa. Jopa ihmiset, jotka eivät olleet koskaan edes kuulleet terroristikenraali Suleimanista tai osanneet näyttää Irania kartalta, tiesivät nyt, että Suleimani oli "paha ihminen", "maailman ykkösterroristi", joka joutikin tulla tapetuksi. Heidän mielestään Yhdysvaltojen pitäisi pommittaa koko Iran välittömästi maan tasalle. Myös Israelin pääministeri Bibi Netanjahu oli samaa mieltä, omaa korruptio-oikeudenkäyntiään odotellessaan.

Perifeerisen Suomen tasavallan Amerikka-mielinen presidentti Sauli Niinistö ja pääprinsessa Sanna Marin tuomitsivat myös Iranin inhottavan terrorismin. Nyt ei eletäkään enää synkkää neuvostoliittolaista YYA-aikaa, vaan ollaan ihanasti lännettyneitä. Suomalaislehdistö osasi myös noudattaa lännen hybridisodankäynnin asiantuntijoiden laatimaa käsikirjoitusta ja koko islamilaisen tasavallan hirveys paljastettiin suomalaisille. Tolkun oikeistokonservatiivit, liberaalit ja vihervasemmistolaiset olivat liikuttavan yksimielisiä: meidän täytyy olla Amerikan puolella, Irania vastaan!

Presidentti Trump, joka on demokraattien mukaan "venäläisten agentti", näytteli jälleen täyttä idioottia, kuten vain kokenut venäläinen agentti osaa. Kun Iranissa yhä surtiin Suleimanin salamurhaa, Trump alkoi pilkata Suleimania ja Iranin johtoa ja uhkasi pommittaa Iranin kulttuurikohteet rauniokasoiksi. Trumpin strategia oli vakuuttaa iranilaiset (ja koko muu maailma) siitä, että hän on mitä vaarallisin imbesilli, joka kykenee murhauttamaan vieraan valtion virkamiehiä, jos ulkoministeri Mike Pompeo, Bibi Netanjahu (tai Vladimir Putin?) niin käskee. Kaikki maailman maathan ovat nihilistisen Trumpin mielestä (Yhdysvaltoja ja Israelia lukuun ottamatta?) "persläpimaita", joilla ei ole merkitystä.

Joka tapauksessa iranilaiset kostivat. He tekivät sadistisen kylmäverisesti terrori-iskuja kahteen Irakissa sijaitsevaan amerikkalaistukikohtaan, vahingoittaen hieman kiinteistöjä ja sotilaskalustoa. Kumma kyllä, iranilaisterroristit eivät tappaneet tai vahingoittaneet iskuissa amerikkalaisia, eivät edes suomalaisia. Maksimoidakseen terroritekonsa hirveyden, iranilaiset vieläpä ilmoittivat tulossa olevista iskuista etukäteen, jotta Trumpin ja länsiliittouman omat terroristit ehtivät mennä suojaan. Saimme todistaa valtavaa teatterispektaakkelia, viihteellistettyä terrorismia.

Iranin ilmaiskujen jälkeen Trump astui jälleen kameroiden eteen ruskettuneena ja vakuutti, ettei Iranin sallita kehitellä ydinaseita "niin kauan kuin hän on presidenttinä". Ydinaseita Iran haluaa oikeasti vain amerikkalaisten sotahaukkojen fantasioissa, jossa islamilainen tasavalta tekee lisäksi kansallisen itsemurhan yrittämällä pyyhkiä Israelin pois maailmankartalta. Jälleen kerran Trump onnistui oratorisilla taidoillaan vakuuttamaan typertyneet äänestäjänsä toimenpiteidensä oikeellisuudesta.

Trumpin puheen jälkeen kaikille kävi varmasti selväksi, että täysimittainen ydinsota islamilaisen "pahan akselin" kanssa oli onnistuneesti vältetty. Jälleen Lännen™ hyvät, demokraattiset vapauden voimat olivat niskan päällä ja julman aavikkouskonnon ajatollahien juonet oli tehty tyhjiksi. Koko maailma ja Israel saisivat kiittää Valkoisen talon kultahiuksista supermiestä tämän rohkeudesta taistelussa terroristeja vastaan. Trumpin taustavoimat myhäilivät tyytyväisinä: kiristetään vielä talouspakotteita ja kohta jälleen yksi vallanvaihto-operaatio on onnistuneesti suoritettu, "Iranin kansan" nimissä tietenkin.

Jopa Hopkins vakavoituu hetkeksi hengästyttävän sotasatiirin jälkeen. Hän on sitä mieltä, että kolmatta maailmansotaa ei tule, koska se on jo käyty. "Globaali kapitalisti-imperiumi" on tuon sodan jo voittanut. Todisteeksi Hopkins kehottaa lukijoita katsomaan karttoja, joissa näkyvät sotilasliitto Naton lukuisat tukikohdat eri puolilla maailmaa. Voimme tarkastella myös karttoja sijainneista, joissa Yhdysvaltojen armeija "taistelee terrorismia vastaan". Myös muita karttoja riittää ja niissä kaikissa on nähtävissä sama näkymä: ei "Amerikan imperiumi", vaan globaalin kapitalisti-imperiumin joka ilmansuuntaan yltävä reviiri.

Amerikka on simulaatio, väittää Hopkins. Se on globaalin kapitalisti-imperiumin nykyinen naamio, joka kätkee alleen sen tosiasian, ettei mitään "Yhdysvaltoja" tai muitakaan valtioita ole enää olemassa: on vain koko maailman kattava kapitalistinen järjestelmä alueineen. Hopkinsin mukaan koko ajatus "kolmannesta maailmansodasta", jossa voimakkaat valtiot taistelisivat toisiaan vastaan, on "puhdasta nostalgiaa". "Amerikka" ei halua valloittaa Irania. Kapitalisti-imperiumi haluaa ennemminkin "uudelleenjärjestää" Iranin ja imaista sen osaksi imperiumia. Tämän takia Pompeo ja Trump sanovat, että Iranin pitäisi alkaa käyttäytymään kuin "normaali maa". Lännen toksista liberalismia ja talouden yksityistämistä kehiin, niin kyllä se siitä.

Kapitalisti-imperiumi ei näet välitä tuon taivaallista "demokratiasta", "ihmisoikeuksista", tai siitä, saavatko Iranin naiset käyttää minihameita, väittää Hopkins. Jos se välittäisi, se olisi jo uudelleen järjestänyt Saudi-Arabian ja suunnannut "maksimaalisen painostuksensa" Israelia vastaan. Näin ei kuitenkaan ole tehty, koska kaikki on pelkkää silmänlumetta: "demokratia" on lännen Troijan hevonen. "Yhdysvallat" on osa globalistien imperiumin asearsenaalia, joka eliminoi sisäistä vastarintaa ja uudelleen järjestelee aggressiivisesti alueita, jotka eivät ensi alkuun suostu alistumaan globaalin kapitalismin ylivaltaan.

Hopkins tylyttää vielä lisää. Voi olla ilahduttavaa heiluttaa kotimaan lippua, tai polttaa se, poliittisesta vakaumuksesta riippuen. Jossakin vaiheessa meidän kaikkien (eurooppalaisten, amerikkalaisten, brittien, jne) on kuitenkin tunnustettava tosiasia: me elämme jo globaalissa imperiumissa, joka aktiivisesti edistää vain omia intressejään, eikä suinkaan "suvereenien kansallisvaltioiden" intressejä. Nationalismin ja populismin nousu Euroopassa ei tarkoita sitä, että 1930-luku tulee takaisin Hitlereineen, vaan sitä, että kansallisvaltio on henkitoreissaan ja kansallinen suvereniteetti on kuin "kuolevan tähden supernova". Tällä välin suomalaiset nuoret miehet voivat toki jatkaa larppaustaan Lapuan liikkeen hengessä.

Kolmas maailmansota oli ideologinen taistelu kahden kilpailevan hegemonisen järjestelmän välillä. Nyt se on ohi, väittää satiirikko Hopkins. Elämme globaalin kapitalismin maailmassa, jossa kansainvälinen valuuttajärjestelmä määrää elämän kokonaisuudesta tällä planeetalla. Ei ole enää kansoja ja valtioita. Tämä järjestelmien järjestelmä, ylikansallinen rahavallan hegemonia, pitää meitä jokaista otteessaan lumedemokratian, talouselämän ja yhteiskunnallisen kielipelin avulla.

Imperiumin edusmiehet eivät ole tyytyväisiä ennen kuin koko maailma on muutettu yhdeksi suureksi, arvovapaaksi, uusfeodaaliseksi, yksityisomisteiseksi markkinapaikaksi. Ehkä meidän kannattaa unohtaa kolmas maailmansota, ja keskittyä neljänteen maailmansotaan, jossa "normaaleista", liberaalidemokraattisista ja lännetetyistä alueista koostuva kapitalisti-imperiumi taistelee vihoviimeisiä "terroristeja" vastaan.

maanantai 13. tammikuuta 2020

Tulitauko Libyaan rauhankonferenssia odotellessa

Kenraali Haftarin johtama Libyan kansallisarmeija ja Tripolin väliaikaishallinto ovat suostuneet Venäjän ja Turkin johtajien ehdottamaan tulitaukoon.

Tavattuaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin Moskovassa lauantaina, Saksan liittokansleri Angela Merkel on myös vaatinut loppua kahden kilpailevan osapuolen välisille taisteluille.

Kenraali Khalifa Haftar ei aluksi suostunut tulitaukoon, mutta hänen mielensä näyttää sittemmin muuttuneen. Poliittisen prosessin aloittamiseen ja sodankäynnin päättymiseen lienee vielä matkaa, mutta tulitauko alkoi keskiyöllä 12. tammikuuta.

Libya on ollut kilpailevien joukkojen taistelutantereena siitä lähtien, kun Yhdysvaltojen johtaman sotilasliitto Naton "interventio" kaatoi Muammar Gaddafin hallituksen vuonna 2011. Gaddafin brutaali surma laukaisi väkivallan kierteen. Maa vajosi jopa orjakauppaan ja pakolaisten virta suuntasi kohti Eurooppaa.

Tripolin väliaikaishallinto on kansainvälisesti tunnustettu elin, mutta Libyan kansallisarmeija kontrolloi nyt suurinta osaa maasta. Viime kuukausina taistelut ovat kiihtyneet. Haftarin kansallisarmeija on edennyt kohti Tripolia ja Turkki on lähettänyt joukkoja tukemaan sikäläistä hallintoa.

Myös Euroopan unioni on osallistunut selkkauksen setvimiseen. Italian pääministeri Giuseppe Conte on tavannut kenraali Haftarin Roomassa, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Joseph Borrell ovat neuvotelleet Tripolin väliaikaishallituksen pääministeri Fayez al-Sarrajin kanssa Brysselissä.

Saksan Angela Merkel on Vladimir Putinin tavattuaan ehdottanut rauhankonferenssia pidettäväksi Berliinissä, jotta Libyan konfliktiin löydettäisiin viimein poliittinen ratkaisu. Toivottavasti asia etenisi pian.

Libyaan tarvitaan rauha, jotta maata voidaan alkaa jälleenrakentamaan Yhdysvaltojen ja Naton tuhotöiden jälkeen. Jos tässä onnistutaan, Libyan kautta Eurooppaan vyöryvä siirtolaisvirta saataisiin myös loppumaan.

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Iranin lentoturma

Politiikan kommentoija ja Jemeniä tukeva australialainen aktivisti Jay Tharappel kirjoittaa Iranin lentoturmasta.

Iran ampui vahingossa alas ukrainalaisen lentokoneen, surmaten 176 matkustajaa. Kyseessä on tragedia, josta vastuussa olevat tuskin koskaan tulevat antamaan tekoa anteeksi itselleen.

Amerikkalaisten hyökkäykset ja vakoiluoperaatiot ovat jatkuneet Iranin ilmatilassa jo vuosikausien ajan, vaikka läntinen valta(vale)media ei tätä salaista sodankäyntiä juuri mitenkään huomioikaan.

Iranilainen sotilas tekee virheen kovan paineen alaisena ja sen ansiosta Yhdysvaltojen koalitio, brittien suurlähettiläs etunenässään, ohjaa jälleen mielenosoituksia Teheranin kaduilla. Trumpin Twitter-tililtä yllytetään mielenosoittajia farsin kielellä.

Tätäkään onnettomuutta ei olisi tapahtunut, jos Yhdysvallat olisi vetäytynyt Irakista Isisin tappion jälkeen. Sen sijaan Washington puskee eteenpäin uutta Iranin vastaista rintamaa, uutta sotaa Irakissa ja globaalin tason yhteydenottoa kilpailevien suurvaltojen, Kiinan ja Venäjän, kanssa, kirjoittaa Tharappel.

Yhdysvallat ei tule suosiolla jättämään aluetta. Heillä on myös omat kätyrinsä alueen eri maissa. Esimerkiksi Irakissa on kansanedustajia, jotka kieltäytyvät vaatimasta amerikkalaisjoukkojen poistumista maasta. Myös kurdien hallitsemat alueet Irakissa ja Syyriassa sallivat Yhdysvaltojen jatkaa toimintaansa.

Verrattuna Yhdysvaltojen reaktioon heidän ammuttuaan alas iranilaisen matkustajakoneen vuonna 1988, Iran kantaa moraalisen vastuunsa ukrainalaiskoneen alasampumisesta, toteaa Tharappel. Iranin presidentti Hassan Rouhani kutsui Twitterissä onnettomuutta "anteeksiantamattomaksi virheeksi"; syylliset tahot tullaan saattamaan vastuuseen.

Yhdysvallat sen sijaan palkitsi iranilaiskoneen vuonna 1988 alas ampuneet henkilöt kunniamerkein, sanoo Tharappel. Turmassa sai surmansa 290 ihmistä. Yhdysvallat ei pyytänyt tapausta anteeksi Iranilta. Myöhemmin esimerkiksi presidentti Bush vanhempi totesi, ettei hän tule koskaan pyytämään Yhdysvaltojen tekoja anteeksi, olivatpa tosiseikat millaisia tahansa.

Jopa New York Times kirjoittaa lukijoidensa pitävän "presidentti Trumpia yhdessä iranilaisten kanssa" vastuussa 176 matkustajan kuolemasta. Tharappelin mielestä on vaikea välttää johtopäätöstä, että Yhdysvallat aloitti tämän traagisen tapahtumaketjun holtittomalla terrorismillaan.

perjantai 10. tammikuuta 2020

Viktor Orbán: Israelin ja Yhdysvaltojen puolella Irania vastaan

Viktor Orbán ja Benjamin Netanjahu.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán toivoo, että Euroopan unioni omaksuisi "Israelin ja Yhdysvaltojen asenteen Irania kohtaan".

Orbánille ei näköjään riitä, että monet EU:n jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, ovat jo tuominneet Iranin iskut Irakin amerikkalaistukikohtiin.

Orbán antoi lausuntonsa Budapestissa sen jälkeen, kun presidentti Donald Trump oli kutsunut maailman johtavia maita liittymään Yhdysvaltojen rinnalle "Iranin eristämiseksi".

Orbánin lausunto on samoilla linjoilla italialaisen oikeistopopulisti Matteo Salvinin Israelia ja amerikkalaista "vapautta ja demokratiaa" ylistävän kommentin kanssa. Valitettavasti näyttää siltä, että Euroopan kansallismieliset puolueet ovat kaikki kritiikittömästi Israel- ja Amerikka-mielisiä.

Eikä tässä kaikki. Unkarin pääministerillä on "lämmin suhde" myös Israelin Benjamin Netanjahun kanssa. Netanjahu on kiitellyt Orbánia "Unkarin tuesta Israelille kansainvälisillä foorumeilla".

Samaan aikaan sionisteja lähellä olevat juutalaisjärjestöt kuitenkin parjaavat Euroopassa nousevaa "nationalismia" ja vaativat euromaita ottamaan aina vain lisää pakolaisia ja siirtolaisia Afrikasta ja muualtakin. Tämäkään ilmeinen ristiriita ei näytä kansallismielisiä haittaavan, tai ainakin siitä pyritään vaikenemaan.

Orbánin asenne ei toisaalta yllätä. Konservatiivikristityt ovat jo kauan vannoneet uskollisuuttaan Israelille vääristyneeseen teologiaan vedoten. Perinteisten valtapuolueiden lisäksi sionistiregiimi pyrkii hyödyntämään myös eurooppalaista uusoikeistoa omaa etuaan ajaessaan. Eurooppalaiset identitäärit puolestaan näkevät etnokraattisen Israelin laitaoikeistolaisena mallivaltiona.

Tel Avivin strategiassa uusi oikeistopopulismi hyväksytään, mikäli puolueet puolustavat Israelia Palestiinan sijaan. Myös liberaalien ja keskustaoikeistolaisten valtapuolueiden kanssa sionistien poliittinen allianssi jatkuu kuten ennenkin; johtavat poliitikot vierailevat kipa päässä itkumuurilla.

Toteutuuko Orbánin vaatimus EU:lle noudattaa Israelin ja Yhdysvaltojen linjaa? Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel on ollut yhteydessä Iranin presidentti Hassan Rouhaniin ja kehottanut Teherania kansallisen edun vastaisesti pitäytymään ydinsopimuksessa, josta Yhdysvallat jo vetäytyi.

EU-johtajat kokoontuvat keskustelemaan Iranin ja Yhdysvaltojen tilanteesta tänään. Brysselissä puhutaan Iranin ja Yhdysvaltojen välisistä suhteista sekä Teheranissa pudonneesta Boeing-matkustajakoneesta.

Lauantaina Saksan liittokansleri Angela Merkel matkustaa Moskovaan keskustelemaan presidentti Vladimir Putinin kanssa. Onko kulissien takana sovittu jo jotain konkreettisempaa, vai jatkuuko konflikti ja pakotepolitiikka entiseen malliin? Uskaltaako Euroopan unioni vastustaa Yhdysvaltojen Iran-politiikkaa?

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Niinistö ja Marin: Suomi tuomitsee Iranin

Sauli Niinistö ja Hassan Rouhani Iranissa vuonna 2016.
Iranin iskut Irakissa oleviin amerikkalaistukikohtiin herättivät Suomen presidentin ja pääministerin kommentoimaan asiaa Yhdysvalloille uskollisesta näkökulmasta.

"Suomi tuomitsee Iranin tekemät ohjusiskut", presidentti Sauli Niinistö sanoo lausunnossaan. On kuvaavaa, että iranilaiskenraalin murhaa Niinistö ei ole sanallakaan tuominnut; sitä koskevassa aiemmassa lausunnossa viitataan vain epämääräisesti "Bagdadin tapahtumiin".

Myyttinen "kansainvälinen yhteisö" mainitaan myös: Niinistön mukaan tämän yhteisön on "tehtävä kaikkensa, että väkivallan kierre katkeaa". Niinistön Suomi vaatii Iranin viranomaisia antamaan "täyden selvityksen toimistaan".

Myös pääministeri Sanna Marin kirjoittaa iskuista Twitterissä. "Suomi tuomitsee Iranin tekemät ohjusiskut ja edellyttää, että Iran antaa selvityksen toimistaan", Marin kirjoittaa Niinistön lausuntoa myötäilevään tyyliin. En ihmettelisi, vaikka lausunnot olisivat saman haamukirjoittajan laatimia.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen puolestaan kommentoi, että tilanne Irakissa on "kärjistynyt ja muuttunut entistä vakavammaksi" Iranin iskujen myötä. Kaikkonen katsoo, että suomalaissotilaiden jatkamista Irakin operaatioissa on "arvioitava yhdessä Yhdysvaltojen johtaman koalition kanssa".

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, konkaripoliitikko Ilkka Kanerva on yllättynyt siitä, että Iran "teki iskun itse", eikä käyttänyt puolisotilaallisia ryhmiä. Kanervan väittämän mukaan iskut eivät aiheuttaneet kuolonuhreja. Oliko Iranin tarkoituskin antaa vain varoitus ennen länsijoukkojen vetäytymistä?

Uutisointi Lähi-idän (tai oikeammin Länsi-Aasian) asioista on hyvin asenteellista suomalaisissa tiedotusvälineissä. Kaikessa huomioidaan propagandistisesti vain Lännen™ näkökulma, valtamedian journalismin ollessa Amerikka-mielisempää kuin koskaan. Edes Trumpin presidenttiys ei poista virallisen Suomen uskollisuutta läntiselle info- ja hybridisodankäynnin rintamalle.

Iranin isku amerikkalaistukikohtiin

Iranin vallankumouskaarti on iskenyt kahta amerikkalaisjoukkojen Irakissa käyttämää lentotukikohtaa vastaan ballistisilla ohjuksilla.

Keskiviikkoyönä toteutetun iskun tuhoista tai henkilövahingoista Ain al-Asadin lentotukikohdassa ja Erbilin tukikohdassa ei ole vielä vahvistettua tietoa. Ain al-Asad on Yhdysvaltojen vanhin ja suurin tukikohta Irakissa.

Erlibin alueen tukikohdassa on myös jostakin syystä suomalaisia "rauhanturvaajia" avustamassa amerikkalaisia miehitysjoukkoja. Suomalaissotilaat viettivät yönsä pommisuojassa ja ovat puolustusministeriön mukaan kunnossa. Kenen intresseissä on Suomen sotilaallinen läsnäolo Irakissa?

Irakin asevoimien mukaan Iranin ohjusiskuista ei ole aiheutunut vahinkoja Irakin omille joukoille. Armeijan tiedotteen mukaan Iranista laukaistiin yhteensä 22 ohjusta. Niistä 17:n kohteena oli Ain al-Asadin lentotukikohta. Erbilin amerikkalaistukikohtaan ammuttiin viisi ohjusta. Iskut alkoivat kello 1:45 Irakin aikaa (2:45 Suomen aikaa) ja kestivät noin puoli tuntia.

Amerikkalaisviranomaisten mukaan tiedossa ei toistaiseksi ole amerikkalaisuhreja. Iranilaismediassa väitettiin tosin, että ainakin "80 amerikkalaisterroristia" sai surmansa iskuissa (Iranin parlamentti on määritellyt kaikki alueella toimivat amerikkalaisjoukot terroristeiksi).

Iranin valtiontelevision mukaan Iran laukaisi 15 ohjusta, eikä yhtäkään niistä torjuttu. Iranilaislähteiden mukaan myös Yhdysvaltojen helikopterit ja muu kalusto vaurioituivat iskuissa pahoin. Yhdysvallat on toistaiseksi onnistuneesti pimittänyt tietoa vahingoista. Trump itse twiittasi "kaiken olevan kunnossa".

Mikäli Yhdysvallat ryhtyy vastaiskuun, Iranin vallankumouskaartilla on jo tähtäimessään "sata muuta mahdollista kohdetta alueella". Iranin korkeimman hengellisen johtajan, ajatollah Khamenein toimisto on ilmoittanut, että keskiviikkoyönä toteutettu isku oli "heikoin" eri vaihtoehdoista, "pelkkä läimäys". Iran on uhannut vastata komentaja Qassem Suleimanin salamurhaan.

Saksa ilmoitti jo maanantaina, että se on siirtämässä osan sotilashenkilöstöstään Irakista turvallisuussyiden takia. Sotilasliitto Nato ilmoitti tiistaina, että se siirtää joitakin joukkojaan pois Irakista tai toisiin paikkoihin Irakin sisällä.

Ainoa järkevä teko Trumpilta olisi lakkauttaa koko Yhdysvaltojen johtaman "koalition" toiminta Irakissa ja lennättää joukot kotiin. Lännen narratiivia tukevat "asiantuntijat" harhauttavat ihmisiä hokemalla, että Washingtonin johtaman liittouman vetäytyminen Irakista voisi johtaa "terroristijärjestö Isisin voimistumiseen".

Koska Isis on alunperinkin lännen globalistien luomus, oikea selitys on, että amerikkalaisjoukkojen ja muiden vierassotilaiden poistuminen Irakista ja muualtakin Lähi-idästä lisäisi paikallisten valtioiden suvereniteettia ja muuttaisi geopoliittista asetelmaa. Tähän ei Yhdysvaltojen ja lännen "koalition" takana vaikuttava juonikas eliitti ole tietenkään valmis.

tiistai 7. tammikuuta 2020

Putinin hetki?

Paul Craig Robertsin mielestä Vladimir Putin on tällä hetkellä "merkittävin johtaja maailmanpolitiikassa".

Putin selviytyi ja nousi "Yhdysvaltojen ja Israelin korruptoimalla Venäjällä" Jeltsinin aikana ja nosti Venäjän takaisin suurvallaksi.

Roberts kertaa, kuinka Putin hoiti menestyksellä "amerikkalais-israelilaiset aggressiot Etelä-Ossetiaan liittyen" sekä liitti Krimin niemimaan kansanäänestyksen myötä takaisin Venäjään.

Putin on sietänyt lännen "jatkuvaa loukkausten ja provokaatioiden virtaa" ilman suurempia vastatoimia. Robertsin mielestä Putin on sovinnollinen ja rauhaa rakentava, mutta vahva johtaja.

Putin tietää, että amerikkalainen imperiumi perustuu ylimielisyyteen ja valheeseen. Yhdysvallat onkin pitkään ollut laskusuunnassa taloudellisesti, sosiaalisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti. Putin ymmärtää, ettei sodankäynti palvelisi venäläisiä intressejä.

Iranin sotilasjohtaja Qassem Suleimanin poliittinen salamurha on Robertsin mukaan "himmentänyt Trumpin johtajuutta ja asettanut Putinin valokeilaan". Roberts uskoo, että "aika on kypsä Putinille ja Venäjälle omaksua maailman johtajuus". Tässä Roberts mielestäni liioittelee, kuten hänellä on usein tapana provosoivissa kolumneissaan.

Suleimanin murha oli rikollinen teko, joka voisi olla alku kolmannelle maailmansodalle, aivan kuten Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Frans Ferdinandin murha sai liikkeelle ensimmäiseen maailmansotaan johtavan tapahtumaketjun. Vain Venäjä yhdessä Kiinan kanssa voi estää sodan, jonka Washington on pannut alulle, väittää Roberts.

Putin ymmärtää, että Syyrian epävakautusyritys oli suunnattu myös Venäjää vastaan. Venäjä puuttui peliin, voitti Washingtonin rahoittamat ja aseistamat joukot ja palautti vakauden Syyriaan. Nyt Washington kumppaneineen on päättänyt hyökätä nousevaa Euraasiaa vastaan Iranin kautta. Iranin epävakauttaminen palvelisi sekä Yhdysvaltojen että Israelin etuja, Roberts arvioi.

Israelille Iranin häviö lopettaisi tuen libanonilaiselle Hizbollah-järjestölle, joka on jo kahdesti päihittänyt Israelin asevoimat ja estänyt sionisteja miehittämästä Etelä-Libanonia. Washingtonille Iranin tuho auttaisi CIA:n tukemia jihadisteja, jotka voisivat levittää epävakautta myös Venäjän federaatioon. Iran on geopoliittisesti tärkeä solmukohta.

Ellei Putin alistu angloamerikkalaissionistien tahtoon, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin estää hyökkäys Iraniin. Robertsin mielestä Putinin tulisi ilmoittaa, että Iran on Venäjän suojeluksessa. Tämä olisi Robertsin mukaan Putinille vaikeaa, koska "epäpätevät historioitsijat" ovat saaneet Venäjän johtajan uskomaan, että tällaiset allianssit ovat sotien syy.

Roberts taas on vakuuttunut, että allianssi kuitenkin estäisi uuden sodan. Eivät edes "mielipuoli rikollinen Netanjahu" ja "Amerikan hullut neokonservatiivit" uskaltaisi käydä sotaan Irania vastaan, jos Venäjä ja Kiina, ehkä yhdessä Intian ja Turkin kanssa, olisivat liittoutuneet vastustamaan sotaa.

Jos Putin ei ole valmis menemään näin pitkälle, hän voi myös yrittää rauhoittaa tilannetta antamalla Iranille parhaimman venäläisen ilmatorjuntajärjestelmän venäläisine kouluttajineen, Roberts ehdottaa. Tämä toimisi varoituksena Yhdysvalloille ja Israelille. Tämän jälkeen Putin voisi vaatia osapuolia neuvonpitoon; diplomaatin rooli sopisi Venäjälle hyvin Lähi-idän asioissa.

Putinin ei niinkään tarvitse pelastaa Irania, vaan saada Trump luopumaan sodasta, joka tuhoaisi tämän presidenttiyden. Putin voisi Robertsin mielestä asettaa hinnaksi vaikkapa strategisia aseita koskevan Start-sopimuksen uusimisen tai sotilasliitto Naton vetäytymisen Venäjän rajoilta.

"Iranin nykyiset ohjukset kykenevät upottamaan amerikkalaisalukset Iranin aluevesiltä. Kiinalaiset ohjukset voivat upottaa amerikkalaisalukset Kiinan läheltä. Venäläiset ohjukset kykenevät upottamaan amerikkalaisalukset missä maailmankolkassa tahansa", Roberts julistaa. Washington ei enää hallitse Lähi-itää. Amerikkalaiset joutuvat ennen pitkää luovuttamaan ja lähtemään alueelta.

Robertsin "putinistinen" hehkutus ottaa kuitenkin huomioon, että Washington on sen verran "tyhmä ja ylimielinen", että Putinin, Kiinan ja Iranin on pidettävä mielessä Trumpin hallinnon arvaamattomuus. Ajattelematon hallitus kykenee vetämään tuhoon itsensä lisäksi myös muut osapuolet.

Lähi-idän konflikti sisältää riskejä myös Venäjälle. Israel yrittää Robertsin mukaan varmasti saada Washingtonin tekemään likaisen työn ja iskemään Iraniin jonkun tekosyyn varjolla. Tällöin Venäjä ja Kiina joutuvat väkisinkin jotenkin mukaan kamppailuun. Roberts katsoo, että Putinin olisi parempi ottaa aloite omiin käsiinsä ennen tätä. Se olisi parempi myös muulle maailmalle.

maanantai 6. tammikuuta 2020

Amerikkalaisjoukot pois Lähi-idästä

Qassem Suleimanin murha on avannut kokonaan uuden vaiheen koko [Lähi-idän] alueella, Libanonin Hizbollah-järjestön johtaja Hassan Nasrallah sanoi televisiopuheessaan.

Nasrallah kehotti Irakia vapauttamaan itsensä miehittäjästään. "Irakin vastarintaliike ei anna yhdenkään amerikkalaissotilaan jäädä Irakiin", Nasrallah vakuutti.

Hizbollahin johtaja kuitenkin kielsi vahingoittamasta amerikkalaisia siviilejä, "sillä sellaiset teot hyödyttäisivät vain presidentti Trumpia". Sen sijaan Yhdysvaltojen armeijan kohteet alueella ovat Nasrallahin mukaan vapaata riistaa.

"Kun amerikkalaissotilaita ja upseereita ryhdytään kuljettamaan takaisin Yhdysvaltoihin ruumisarkuissa, Trump ja hänen hallintonsa ymmärtävät, että he ovat menettäneet alueen kontrollin ja tulevat häviämään myös vaalit", Nasrallah sanoi.

"Yhdysvaltojen karkottaminen koko Lähi-idästä on kohtuullinen hinta Qassem Suleimanin ja muiden sotilasviranomaisten murhasta", Nasrallah lisäsi.

Myös Irakissa asenteet Yhdysvaltoja kohtaan ovat entisestään koventuneet. Irakin parlamentti päätti sunnuntain hätäkokouksessa, että Yhdysvaltojen johtaman liittouman sotilaiden on poistuttava maasta. Irakissa on tällä hetkellä noin viisituhatta amerikkalaissotilasta; myös EU-maista maassa on henkilöstöä.

Tyypilliseen tapaansa Trump uhkaili heti Irakia talouspakotteilla ja mafiosotyyliin sanoi Irakin joutuvan maksamaan miljardeja dollareita, mikäli Yhdysvaltojen hulppeat tilat Irakissa jäävät tyhjilleen. Trump epäilemättä jatkaa twiittailuaan aiheesta ja vastarintaan asettuneiden Lähi-idän maiden uhkailua.

Iranin vallankumouskaartin erikoisjoukkojen uusi komentaja, Esmail Qaani, aikoo jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä. Iranin eliittijoukkojen komentaja on myös todennut, että "ainoa hyväksyttävä hyvitys Qassem Suleimanin murhasta on Yhdysvaltojen joukkojen poistaminen koko alueelta".

Sotilasliitto Nato on järjestänyt hätäkokouksen Brysselissä Lähi-idän kriisiytyneen tilanteen vuoksi. " Meidän täytyy selvittää, mitä nyt tapahtuu", Nato-lähde kommentoi tänään kokouksen alla.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Iran-kommentteja ja amerikkalaistunutta kansallismielisyyttä

Iranin komentaja Qassem Suleimanin poliittista salamurhaa sekä Iranin ja Yhdysvaltojen välistä konfliktia käsitteleviä kommentteja lukiessani olen jälleen pannut merkille, kuinka surkea on niin sanotun "nativistisen populismin" tai "kansallismielisyyden" tila Suomessa ja muuallakin Euroopassa. Otetaanpa muutama kuvaava esimerkki.

Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio kirjoittaa Twitterissä Qassem Suleimanin olleen "islamistiterroristi". Suomen pitäisi Tavion mielestä "asettua Yhdysvaltojen puolelle". Yhdysvaltojen "kritisointi Suomen korkeimmalta valtionjohdolta" on Tavion mukaan "tulkittavissa Iranin puolustamiseksi".

En tiedä, onko Tavio tietämätön vaiko vain epärehellinen, kun fakta on, että Suleimani ja Iran ovat taistelleet juuri näitä Yhdysvaltojen tukemia islamistiterroristeja (Isis, al-Qaida, jne) vastaan. Perussuomalaisten nuorten lisäksi tyhmyys näyttää tiivistyvän myös PS:n kansanedustajien keskuudessa. Marinin hallituksen kritisoimisessa ilmeisesti kaikki keinot ovat sallittuja.

Italian oikeistopopulistien johtohahmo, Lega-puolueen Matteo Salvini, on sosiaalisessa mediassa ylistänyt Trumpin iskua. Salvinin mielestä "vapaan lännen miesten ja naisten on syytä kiittää Trumpia ja amerikkalaista demokratiaa yhden maailman vaarallisimman miehen eliminoimisesta". Salvinin mielestä Qassem Suleimani oli terroristi, "länsimaisten oikeuksien, vapauden ja Israelin vihollinen".

En näe syytä kannattaa perussuomalaisia, Suomen Sisua, tai muitakaan näennäisen "kansallismielisiä", mutta loppupelissä Amerikka- ja sionistimyönteisiä ryhmiä tai henkilöitä. Samaan pussiin pelaavat Venäjää ja Kiinaa vastustavat euroliberaalit ja turvallisuuspolitiikkaa ruotivat Naton kannattajat, atlantistit ja Ylen kolumnistit. Kansallismielisyyden suhteen vuonna 2018 julkaisemani kirjoitus on yhä sisällöllisesti ajankohtainen.

Omasta näkövinkkelistäni edellämainituilla on hyvin vähän todellista eroa: kaikille kelpaisi lännen ylivallan jatkuminen, talousliberalismi ja amerikkalaisessa komennossa jatkossakin oleva Eurooppa. Oma lukunsa ovat suomalaiset new age-henkiset Trump-fanit, jotka luottavat siihen, että Valkoista taloa johtaa nyt "syvän valtion" ja "globalismin" vihollinen, jonka jokainen teko tai lausunto on perusteltavissa. Tämä kaikki on miltei surkuhupaisaa, mutta kyse on hyvin vakavista asioista.

Yksittäisiä blogisteja lukuun ottamatta, ainoastaan muutama verkkojulkaisu uskaltaa kirjoittaa Yhdysvaltojen ja angloamerikkalaisjuutalaisen establismentin tuhotöistä sekä terrorismin ja pakolaiskriisin todellisista syistä. Vaihtoehtomedian kenttä on Suomessa pieni ja kaiken aikaa mustamaalauksen kohteena. Suuri enemmistö tukeutuu yhä valtamediaan, tietämättömänä lännen informaatiosodankäynnin kiemuroista.

Iran on harvoja suvereeneja maita, jotka yhä uskaltavat vastustaa amerikkalaista hegemoniaa. Ei olisi mikään voitto Suomelle tai Euroopalle, jos Iranista tulisi uusi Libya suursodan seurauksena. Yhdysvaltoja kritiikittömästi ihannoivien kannattaisi miettiä, millaisia tuhoisia voimia Trumpin hallinto on valmis päästämään valloilleen ja mihin tämä kriisi voi johtaa. Mahdolliset vaikutukset eivät tule jäämään vain Lähi-idän alueelle.