Turbulenssia on ilmassa, kirjoittaa Israel Shamir. Osa tästä on oikeaa, osa tekaistua, kuten koronavirusta koskeva mediahypetys.
Epävarmuus kuitenkin lisääntyy. Maailman johtajat eivät ole vielä valmiita uuteen sotaan, mutta ainakin finanssikupla on puhkeamassa ja uusi taantuma tulossa.
Kyseessä on dominoefekti, Shamir selittää. Virus hyydytti kiinalaisten tuotantoketjun ja tämä puolestaan vaikutti myös öljyn kysyntään. Saudi-Arabialle tämä tuli huonoon aikaan, varsinkin kun palatsivallankumousta pelkäävä kruununprinssi Mohammed bin Salman on taas pidättänyt joukon sukulaisiaan.
Kreml ei suostunut sekaantumaan Riadin sukusotkuun ja niinpä bin Salman laski öljyn myyntihintaa tavoitteenaan rangaista Venäjää, Shamir väittää. Rupla sukelsi, samoin venäläiset osakkeet. Venäjällä kuitenkin uskotaan, että maa kykenee selviytymään hinnan pudotuksesta. Öljyn hinnan laskulla on vaikutuksensa myös Yhdysvaltojen talouteen sekä Washingtonin tavoitteisiin.
Maanantaina osakemarkkinat panikoivat ja myynti pysähtyi hetkeksi. Kuka tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä heilahduksia on tulossa lisää. Kiina on puolestaan päihittämässä koronaviruksen omalla maaperällään, nyt siitä kärsitään Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Turkki on tukenut länsimaiden tavoin Syyriassa toimivia jihadisteja ja uhkaillut Eurooppaa uudella "pakolaisten" tulvalla. Kreikka on jo puolustautunut invaasiota vastaan, nyt on EU:lla näytön paikka: jatkuuko kalergilainen väestönvaihtoprojekti vai yritetäänkö prosessia edes hieman hidastaa? Kaatuuko koko EU pakolaisiin ja finanssikriisiin?
Damaskoksessa Assadin hallinto haluaisi jo hallintaansa Idlibin kapinallisprovinssin, mutta vielä on maltettava ja pelattava geopoliittista peliä. Putin ja Erdoğan pääsivät Moskovassa kuusi tuntia neuvoteltuaan jonkinlaiseen sopimukseen, kirjoittaa Shamir. Yhdysvallat ei ole tyytyväinen asioiden tilaan, mutta Erdoğanin pakolaisinvaasiolla Eurooppaan lienee Trumpin hallinnon hyväksyntä.
YK:n ihmisoikeus- ja pakolaisjulistukset, joihin yhä vedotaan, luotiin erilaisena aikana. Tuolloin ihmisten liikkuvuus oli vielä vähäistä. Shamirin mielestä olisi korkea aika uudelleen arvioida koko pakolaisuuden käsite. Ehkä se pitäisi hylätä kokonaan, tai ainakin saada liikehdintä kuriin. Tällä välin Turkin armeija on ollut auttamassa "pakolaisia" etenemään EU-maihin.
Jos nämä Kreikan rajalla riehuvat "syyrialaiset" (todellisuudessa joukko koostuu somaleista, afgaaneista ja jopa turkkilaisista) haluavat päästä Eurooppaan, heidän tulisi käyttää tavanomaisia reittejä ja proseduureja, hankkia asianmukaiset luvat ja niin edelleen. Nyt nämä Erdoğanin "pakolaiset" etuilevat jonossa, eikä tällaista käytöstä tulisi rohkaista, sanoo Shamir.
Uusliberaalit ajatushautomot kannustavat tämän kaltaista "siirtolaisuutta", koska he arvioivat, että se on paras keino tuhota hyvinvointivaltio ja heidän vihaamansa sosiaalidemokratia, Shamir väittää. Valitettavasti meikäläiset demaritkin ovat samaa mieltä liberaalien kanssa ja ovat ottamassa avosylin tulijoita vastaan, aivan kuten surullisen kuuluisana vuonna 2015.
Shamirin mielestä kaikkien pakolaisten pitäisi päästä palaamaan kotiseuduilleen. Samoin Euroopassa jo asuvien koulutettujen turvapaikanhakijoiden tulisi ennen pitkää palata jälleenrakentamaan kotimaitaan. Jos maassa vallitsee yhä sotatila, valitkoon hekin puolensa ja saattakoon sotimisen päätökseen, ehdottaa Shamir. Parempaa tulevaisuutta ei rakenneta pakenemalla.
Lännen tulisi ottaa mallia Venäjästä. Venäjä ei ota pakolaisia vastaan maista, joiden kanssa sillä on diplomaattiset suhteet. Tällaiset suhteet tunnustavat, että kyseisessä maassa vallitsee järjestys ja sillä on oma lainsäädäntönsä, jonka avulla ongelmia voidaan ratkaista.
Venäjä ei tarjoa pakolaisille houkuttelevaa toimeentulotukea. Väliaikaista työväkeä Venäjälläkin toki on, mutta he palaavat kotimaihinsa työprojektien päättyessä. Shamirin mielestä venäläinen systeemi on ehkä turhankin tiukka, mutta joka tapauksessa toimiva. Sama pätee rikkaisiin arabimaihin: Saudi-Arabiassa ja Emiirikunnissa ei ole pakolaisia, ainoastaan siirtotyöläisiä.
Shamir toivoo, että Eurooppa tiukentaisi linjaansa ja toteaisi, että pakolaisten vastaanottaminen päättyy tähän. Menköön somalit takaisin Somaliaan ja afgaanit Afganistaniin. Syyrian pakolaisten tulisi myös palata Syyriaan. Presidentti Assad on jo kutsunut kansalaisiaan takaisin kotiin sekä tarjonnut hallintoa vastustaville taistelijoillekin armahdusta.
Tällä välin lännen tulisi lopettaa terroristiryhmien tukeminen ja antaa Syyrian laillisen hallituksen ryhtyä jälleenrakentamaan maata. Ilman Yhdysvaltojen ja euromaiden sotilaallista väliintuloa ja vallanvaihto-operaatioiden rahoittamista, Afganistan, Irak ja Syyria eivät olisi nyt raunioina. Olisi korkea aika jäädä kotiin, lopettaa valloitusretket ja tyrehdyttää myös pakolaisten virta, Shamir esittää.