Houellebecq ja kyllästyttävä korona-aika

Qianyum Lysis Li ja Michel Houellebecq

Ranskalainen kirjailija Michel Houellebecq (s. 1958) ei usko, että maailma muuttuu koronaviruksen myötä juuri miksikään, "korkeintaan huonompaan suuntaan".

Kirjailija, jota hänen ihailijansa pitävät nihilistisen, individualistisen aikamme profeettana, kaatoi kylmää vettä niskaan niille, joiden mielestä pandemia edustaa jonkinlaista käännekohtaa.

"En usko hetkeäkään julistuksiin, jotka väittävät, että mikään ei tule olemaan kuten ennen", sanoo Houellebecq, joka nousi kansainväliseen kuuluisuuteen vuonna 1998 julkaistulla teoksellaan Les Particules élémentaires ("Alkeishiukkaset").

"Me emme tule heräämään uudessa maailmassa sulkutilan jälkeen. Se tulee olemaan sama kuin ennenkin, ehkä hieman huonompi", Houellebecq uskoo. Hänestä epidemian puhkeamisessa ei ole mitään epätavallista, vaan kyseessä on "normaali ilmiö".

Houellebecqistä covid-19 on "banaali virus". "Sillä ei ole mitään suotuisia piirteitä...se ei edes leviä seksuaalisesti", kirjailija toteaa provosoivasti.

Houellebecq kuitenkin varoittaa, että korona-ajan sosiaalinen eristäytyminen ja etätöiden yleistyminen "tulee vain kiihdyttämään teknologista kehitystä, joka eristää ja atomisoi ihmisiä".

Toisin kuin väitetään, koronakriisi ei lisää yhteisöllisyyttä. Houellebecqin mukaan virus on itse asiassa hyvä tekosyy, jolla vain edistetään ajatusta perinteisten "ihmissuhteiden vanhentuneisuudesta". Tätähän tietyissä piireissä halutaan.

Lännellä ei Houellebecqin mielestä ole mitään "ikuista jumalallista oikeutta olla rikkain ja kehittynein osa maailmaa". Ei ole mikään jymyuutinen todeta, että lännen ylivalta "päättyi jo kauan aikaa sitten", sanoo kirjailija, joka muutama vuosi sitten avioitui itseään 34-vuotta nuoremman kiinattaren kanssa.

Houellebecqistä jopa koronaan kuolleiden lukumäärä "heijastaa vain maailmaa sellaisena kuin sen jo tunnemme". Hänestä Ranska on selviytynyt pandemiasta "paremmin kuin Espanja ja Italia, mutta ei yhtä hyvin kuin Saksa". Tämäkään ei kirjailijaa yllätä.

Houellebecq on myös irvaillut niiden ranskalaiskirjailijoiden kustannuksella, jotka ovat kommentoineet kriisiä turvallisen matkan päästä, ylellisistä maaseutu- ja merenrantapiiloistaan.

Hän on myös valittanut, ettei ole päässyt kävelylle kilometriä kauemmaksi kotioveltaan Ranskan tiukkojen liikkumisrajoitusten vuoksi. "Kirjailijan täytyy saada kävellä, jotta hän voi kirjoittaa", itsekin riskiryhmään kuuluva 64-vuotias ketjupolttaja perustelee turhautumistaan.

Houellebecq säästää synkimmät tuntonsa vanhuksille, jotka ovat joutuneet kuolemaan yksin hoitokodeissaan pandemian aikana. "Koskaan ei ole näin selkeästi osoitettu, ettei kaikkien elämällä ole samaa arvoa. Että tietystä iästä lähtien - 70, 75, 80 vuotta? - voisimme yhtä hyvin olla jo kuolleita", hän sanoo.

Houellebecq on niittänyt mainetta nihilistisillä romaaneillaan. Hänen uusin teoksensa Sérotonine ("Serotoniini", 2020), kertoo masentuneesta virkamiehestä. Ennen keltaliiviliikkeen nousua kirjoitettu kirja ennusti hallituksenvastaiset levottomuudet ja siitä tuli ilmestyessään välittömästi myyntimenestys.