Tämä on esimerkki nihilistisestä entropiasta, jolla on yhteytensä amerikkalaiseen kolonialistiseen puritanismiin. Niinpä "antirasismi", "antifasismi", tai anti-mikä tahansa, voi olla ainoastaan reagoivaa ja vihaista, todellisuuden ja historian kieltämistä.
Itse asiassa kyseessä on postmodernin liberalismin nihilistinen lopputulos. Ilman kollektiivista koheesiota ja yhteisiä arvoja, päädytään vain repimään alas kaikki entinen, jonka koetaan edustavan "pahaa menneisyyttä". Vaatimuksia esitetään ja koko järjestelmä uhataan polttaa.
Kuka olisi kyllin hyvä, puhdas ja rasismista sataprosenttisesti vapaa? Kenen historiallisen henkilön patsas voitaisiin säästää? Ei kenenkään. Kaikki historialliset hahmot olivat nykymittapuun mukaan "rasistisia", "homofobisia", tai vähintäänkin "seksistisiä". Nykyajan poliittisen korrektiuden valossa kukaan ei säästy.
Kuningas Leopold toisen, Churchillin ja Amerikan etelävaltioiden merkkihenkilöiden patsaista on siirrytty myös uskonnollisten hahmojen kimppuun. Myös kristilliset, Jeesusta esittävät patsaat halutaan poistaa "valkoisen ylivallan" symboleina. Jopa Neitsyt Mariaa esittävä "Musta Madonna"-mosaiikki sotkettiin Black Lives Matter-spreijauksella Alankomaissa.
Edes John Lennon tai Äiti Teresa eivät selviytyisi tästä trotskilaisen vasemmiston uudesta inkvisitiosta, jota kansainvälinen finanssieliitti promotoi. Ei liene sattumaa, että edesmennyt arkkiglobalisti David Rockefeller piti maolaista kulttuurivallankumousta "onnistuneena sosiaalisena kokeiluna".
Toisaalta on ironista, että "vapautta ja demokratiaa" kyynisen retoriikan tasolla ylistänyt länsi, joka on vuosikymmenten ajan raunioittanut muita maita ja kansoja, on nyt itse värivallankumouksen kourissa. Väri ei tällä kertaa ole oranssi tai violetti, vaan musta. Tässäkin taustalla vaikuttaa tosin eliitin, eikä kansan, tahto.
Tämä tuhoamisvimma, jonka kohteena on nyt "valkoinen sivilisaatio", on vain osa ylikansallisen eliitin pitkää sotaa kaikkia kulttuureja vastaan. Siksi tämäkin "amerikkalainen vientituote" on nopeasti levitetty maailman eri kolkkiin. Koronakriisin karanteenista ja sosiaalisesta eristäytymisestä on siirrytty väkivaltaiseen väliaikaan, jossa ihmisjoukot riehuvat kaduilla.
Mihin tämä kaikki johtaa? Hajoaako Yhdysvallat entisen Neuvostoliiton tavoin, kuin alkusoittona siirtymälle uuteen, multipolaariseen maailmanjärjestykseen, jossa Yhdysvaltojen kilpailijat nousevat korvaamaan entisen, unipolaarin hegemonin?
Vai kiristetäänkö tällä hävityksellä vain finanssieliitin otetta ja aloitetaan alusta "nollavuodesta"? Kapitalismin ylipapit ovat jo toistelleet mantraa siitä, kuinka mikään ei enää palaa ennalleen. Painautuuko polvi meidän kaikkien niskan päälle?
Pierre Vergniaudin sanat palautuvat mieleen, kun seuraa käynnissä olevaa tuhoisaa spektaakkelia. Matkalla giljotiiniin ranskalaispoliitikon kerrotaan sanoneen: "Kansalaiset, on syytä pelätä, että vallankumous, kuten Saturnus, tulee jatkuvasti syömään omat lapsensa ja lopulta jättämään jälkeensä despotismin ja siihen liittyvät onnettomuudet".