Presidentti Vladimir Putin on kiistänyt puuttumisen, onpa hän esittänyt myös vastasyytöksiä – Putinin mielestä Yhdysvallat itse "sekaantuu aktiivisesti muiden maiden vaalikampanjoihin kaikkialla maailmassa".
Putinin näkemys on ymmärrettävä, sillä jo vuosikymmenien ajan Yhdysvallat on sekaantunut muiden maiden vaaleihin ja sisäpolitiikkaan, sanoo Yale-yliopiston tutkija David Shimer. Hän avaa tässä Foreign Affairs-lehden artikkelissa hieman amerikkalaisen vaalivaikuttamisen salaista historiaa.
CIA:n ensimmäinen vaaleihin liittyvä peiteoperaatio tapahtui Shimerin mukaan Italiassa vuonna 1948. Tiedustelu-upseerit levittivät propagandaa, ostivat haluamansa ehdokkaan puolelleen ja järjestivät ruohonjuuritason tapahtumia – jotta Italian keskustalaiset poliitikot voittaisivat vasemmistolaiset kilpailijansa.
Kun Italian kommunistinen puolue hävisi vaalit, vuoden 1948 operaatiosta saatiin toimintamalli. CIA-historioitsija David Robargen mukaan vaaleihin sekaannuttiin tämän jälkeen samalla kaavalla esimerkiksi Chilessä, Guyanassa, El Salvadorissa ja Japanissa. CIA – samoin kuin KGB – sekaantui demokraattisiin vaaleihin joka puolella maailmaa. Joissakin operaatioissa manipuloitiin äänimääriä, toisissa taas pyrittiin vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen. Kaikki tehtiin tarkoituksella vaikuttaa vaalien lopputulokseen.
Sitten kylmä sota päättyi ja Washingtonin operaatioilta putosi pohja. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ei ollut enää tarvetta yrittää pysäyttää kommunismin leviämistä. Toki CIA jatkoi Kuuban johtajan Fidel Castron salamurhayrityksiä – sekaantuen asioihin myös Afrikassa ja Lähi-idässä – mutta idän ja lännen kisa vaikutusvallasta oli toistaiseksi ohi.
Shimer kertoo haastatelleensa satoja viranomaisia vaalivaikuttamisen suhteen. Haastateltujen joukossa on ollut kahdeksan entistä CIA:n johtajaa, useita tiedustelupalvelun työntekijöitä, ulkoministereitä, turvallisuusneuvonantajia, entinen KGB-kenraali – ja jopa entinen Yhdysvaltojen presidentti. Shimer sai haastattelujen kautta tietoonsa, että Washington sekaantui CIA:n välityksellä vaaleihin myös Slobodan Miloševićin Jugoslaviassa ja Serbiassa. Poliittista historiaa seuranneet tietävät mitä siitä seurasi – Jugoslavia hajosi ja serbit päätyivät Naton "humanitääristen" pommitusten kohteeksi.
Amerikkalaiset kansalaisjärjestöt, ei-hallinnolliset ns. NGO-organisaatiot – joilla on nimestään huolimatta usein kiinteät suhteet Yhdysvaltojen hallintoon ja CIA:han – ovat sittemmin hioneet 40-luvun lopun toimintamallia. Enää ei ole sekaannuttu pelkästään vaaleihin. Järjestöjen avulla on koulutettu aktivisteja, rahoitettu mielenosoituksia – sekä ylläpidetty kumouksellista toimintaa maissa joiden hallinto on haluttu vaihtaa.
Vuonna 2003 Yhdysvallat aloitti Irakin sodan jonka virallisena tarkoituksena oli takavarikoida maan joukkotuhoaseet – sekä syrjäyttää itsevaltias Saddam Hussein vallasta. Kun joukkotuhoaseita ei löytynytkään, presidentti George W. Bushille tuli kiire keksiä oikeutus käydylle sodalle. Bush lupasi mullistaa Irakin poliittisen järjestelmän. Irakista piti tulla länsimainen demokratia, jossa kansalaiset voisivat äänestää ja saisivat edustajansa parlamenttiin.
Niinpä yllämainitut NGO-organisaatiot saapuivat pian sodan jälkeen Irakiin – ryhtyen jakamaan väestölle oppimateriaalia edustuksellisesta demokratiasta, vaaleista ja äänestämisestä. Monenlaisia ohjelmia käynnistettiin, puolueiden työntekijöitä koulutettiin ja poliittisia debatteja järjestettiin.
Presidentti Bushilla oli kuitenkin ongelma: tiedusteluraporttien mukaan hänen suosimansa ehdokas, Iyad Allawi, saattaisi suurella todennäköisyydellä hävitä Irakin ensimmäiset parlamenttivaalit vuoden 2005 tammikuussa. Jo ennen sotaa Allawi oli työskennellyt CIA:n hyväksi Saddam Husseinin syrjäyttämiseksi.
Amerikkalainen tiedusteluyhteisö uskoi, että Iran yrittäisi tukea Allawin vastaehdokasta. "Tietenkin Iran oli mukana", CIA:n entinen varajohtaja John McLaughlin kertoi Shimerille haastattelussa, "Mikseivät he olisi olleet? He olivat aivan naapurissa ja heillä oli läheiset suhteet joihinkin Irakin johtohenkilöihin", varajohtaja järkeili. Iran toimi myös salaisesti Irakissa, ja Teheran tuki mieleisiään aktivisteja taloudellisesti.
Bush neuvonantajineen pohti miten vastata Iranin toimintaan? CIA sai Irakissa vapaat kädet – ja toimet olivat sen mukaisia. Shimerin mukaan hänen amerikkalaiset lähteensä kokivat kiusalliseksi edes puhua tapahtuneesta, sillä operatiiviset yksityiskohdat eivät kestäneet päivänvaloa. Niillä viranomaisilla jotka eivät halunneet osallistua vaalimanipulointiin, oli perustelunsa: "Me valloitimme Irakin tehdäksemme maasta demokraattisemman; kuinka tekopyhää olisi heti perään vaikuttaa heidän vaaleihinsa?". Näin joka tapauksessa toimittiin – sillä CIA:lla ei ollut mitään tekopyhyyttä vastaan.
Bushin suosikkia, Allawia, tuettiin salaa. Perimmäinen ajatus oli auttaa maltillisia ja Amerikka-mielisiä ehdokkaita taloudellisesti – ja tarjoamalla median tukea. "Sitten, aivan yhtäkkiä, avunanto loppui kuin seinään", Allawi itse kertoo, "Tekosyyksi sanottiin, ettei Yhdysvallat halua sekaantua vaaleihin".
Laadittu suunnitelma vaaleja varten oli alkanut herättää epäilyksiä myös sen laatijoiden parissa. "Miltä se näyttäisi, jos siitä jäätäisiin kiinni? Entäpä mahdolliset tahattomat seuraukset sille mitä aiottiin tehdä", CIA:n McLaughlin pohdiskeli. Ja niin operaatio epävakaassa Irakissa päätettiin tuolloin lopettaa. Tammikuussa 2005 Allawin koalitio hävisi parlamenttivaalit, ja Irania lähellä oleva koalitio nousi valtaan.
Miten Yhdysvallat ja CIA on sitten jatkossa toiminut? Shimerin mukaan osa tiedusteluviranomaisista on kiistänyt, että vaalivaikuttamista olisi esiintynyt – toiset taas väittävät etteivät tiedä nykytilanteesta mitään. Silti vallankaappaukset esimerkiksi Ukrainassa ja Boliviassa kertovat karulla tavalla siitä että toimintamallia ei ole hylätty – repertuaarista näyttäisi nykyään löytyvän myös keksit.
Shimer vetää tekemiensä haastattelujen pohjalta sen johtopäätöksen, että CIA:n vaalivaikuttaminen ei ole (enää?) systemaattista – mutta että sitä tapahtuu ajoittain – ja on kohteidensa ja keinojensa suhteen valikoivampaa. Käytännöt ja toimintamallit ovat Shimerin mukaan muuttuneet sitten kylmän sodan päivien, ehkä jotkut seurauksiltaan katastrofaaliset operaatiot ovat saaneet tekijänsä varovaisemmiksi?
Myös internetin ja sosiaalisen median esiinnousu on muuttanut toimintamalleja. Informaatiovaikuttaminen on noussut merkittäväksi tekijäksi, puolin ja toisin. Samoin tiedonkulun nopeus ja vaivattomuus on saanut aikaan sen, että operaatioiden salailu on nykyisin vaikeampaa. Victoria Nulandin keksikuvat ja tunnettu lausahdus, "fuck the EU!", levisivät aikoinaan salaman lailla internetissä – ja saattoivat läntisen arvoyhteisön perin kiusalliseen valoon.
Silti Yhdysvallat yrittää edelleenkin syyttää Venäjää sekaantumisesta vaaleihin. Sikäläiset tiedusteluvirastot väittävät että Venäjä yritti häiritä demokraattien presidenttiehdokkaana olleen Hillary Clintonin kampanjaa. Clintonin vastaisen toiminnan lisäksi Venäjän väitetään myös suorittaneen "kybervakoilua ja informaatiovaikuttamista horjuttaakseen äänestäjien uskoa vaaleihin". Virastojen mukaan tämä vaikutti presidentinvaalien lopputulokseen siinä määrin että Donald Trumpista tuli presidentti.
Ottaen huomioon, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta ja interventioista päätetään jo vuosiksi eteenpäin ns. syvän valtion – eli pysyvän valtiokoneiston piirissä – Venäjän väitetyllä vaikuttamisella on tuskin ollut suurta merkitystä. Presidentti ei yksin päätä Yhdysvaltain linjasta, eikä Trump ole poikkeus. Pitkän tähtäimen suunnitelmien toteuttamista on jatkettu myös hänen kaudellaan.
Tämän vuoden presidentinvaalien lähestyessä Yhdysvalloissa on nostettu taas esiin huoli "vihamielisistä ulkopuolisista vaikuttamisyrityksistä". Myös Yhdysvaltojen uusi pääkilpailija, Kiina, saanee tällä kertaa osansa syytöksistä. Samaan aikaan, CIA:lla näyttäisi edelleenkin olevan käytössä vanha ja tuttu keinovalikoimansa – joskin ehkä ei enää kovin hyväksi havaittu. Toistettuaan vuosikymmenien ajan samoja virheitä, lopputulos on yhä useammin silkka katastrofi, myös CIA:n itsensä kannalta.
(Kirjoitus on julkaistu alun perin verkkolehti Vastavalkeassa 10.7.2020.)