Jos Lukašenko syrjäytetään, Valko-Venäjä tullaan integroimaan Venäjän federaatioon tai se päätyy Ukrainan tapaan lännen ja sotilasliitto Naton miehitysjärjestelmän haltuun.
Krohnin mielestä valkovenäläiset ovat jo vuosia sitten päättäneet, että heille sopii Lukašenkon elinikäinen presidenttiys. Niinpä vaaleja ei edes tarvitsisi enää järjestää. Oppositioehdokkaat eivät ole koskaan kyenneet haastamaan Lukašenkoa kansanäänestyksessä, mutta heitä on käytetty hyväksi lännen vallankaappausyrityksissä.
Lännen operaatiot ovat jo niin ennalta arvattavia, että ihmisten luulisi huomaavan, milloin sellainen projekti on käynnissä. Valko-Venäjän varalle laadittu toimintasuunnitelma on hyvin samanlainen kuin Venezuelassa, Boliviassa ja Libyassa. Tämä ei näytä länsimielisiä haittaavan. Mielenkiintoista onkin jälleen huomata, kuinka liberaaliglobalistit ja nationalistit ovat yhteisessä rintamassa Lukašenkoa vastaan.
Kumouskaava menee jokseenkin näin. Vaalit julistetaan laittomiksi jo ennen niiden järjestämistä. Aloitetaan koordinoitu valeuutisoperaatio kaikissa läntisissä tiedotusvälineissä ja kuvataan Lukašenko "pahana diktaattorina", joka surmaa omia kansalaisiaan. Tätä vyörytystä jatketaan vaalien alla, niiden aikana sekä niiden jälkeen. Ilman objektiivisen journalismin häivääkään, ryhdytään spekuloimaan vain siitä, milloin "diktaattori" kaatuu.
Värivallankumouksen edetessä, maan hallintoa vastaan hyökätään taloudellisen sodankäynnin keinoin eli omaisuuden takavarikoinnilla ja talouspakotteilla. "Vaalivilppiin" vedoten julistetaan lännen tukema oppositioehdokas lailliseksi presidentiksi (näin tehtiin epäonnistuneesti Venezuelassa, mutta Boliviassa vallanvaihtajilla olikin jo parempi onni).
Maahan lähetetään lännestä soluttautujia ja terroristeja lietsomaan levottomuuksia ja epävakautta. Jos tarpeeksi pitkälle mennään, aloitetaan ilmasodankäynti terroristien tukemiseksi ja julistetaan maahan "lentokieltoalue", kuten Libyassa.
Ukrainalla oli tärkeä rooli Euroopan turvallisuudelle; se toimi puskurina Venäjän ja Naton välillä. Tämä ei sopinut länttä hallitsevalle eliitille ja euroatlanttiselle poliittiselle johdolle. Nyt Yhdysvallat eurovasalleineen haluaa laajentaa käynnissä olevaa Euraasian vastaista hybridisotaansa Valko-Venäjälle.
Lukašenko on virheistään ja poliittisesta uhkapelistään huolimatta tietoinen lännen uhasta. Eilen sunnuntaina hän piti puheen Minskissä kymmenille tuhansille tukimielenosoitukseen osallistuneille. "Me emme tarvitse vieraita hallituksia, me tarvitsemme oman hallituksemme, omat johtajamme, jotka me itse valitsemme", presidentti sanoi saaden suosionosoituksia.
"He tarjoavat meille uutta hallitusta, he tarjoavat Naton sotilaita. He haluavat saattaa meidät köyhyyteen ja piiskata kuuliaisiksi", Lukašenko jatkoi. "En tule koskaan hyväksymään valtiomme alasajoa, enkä suostumaan siihen, että kaikki minkä olemme luoneet, tuhoutuisi", Valko-Venäjän johtaja jyrisi.
Valkovenäläisen politiikan tutkijan Aleksei Dzermantin mielestä maan suurten valtionyritysten työntekijöiden ryhtyminen lakkoon protestien tueksi, on osoitus siitä, että puolisosialistisesta järjestelmästä huolimatta, luokkatietoisuus on hävinnyt. Eri ammattiryhmät eivät ehkä täysin ymmärrä, että Lukašenkon jälkeinen järjestelmä tulisi vain heikentämään paikallisen työväestön asemaa.
Dzermantin mielestä Valko-Venäjän suuntautuminen länteen tapahtuisi työpaikkojen katoamisen kustannuksella: esimerkiksi tehtaat, jotka ovat länsimaisten yritysten kilpailijoita, yksinkertaisesti suljettaisiin. Jos taas Valko-Venäjä onnistuisi orientoitumaan uudelleen kohti Venäjää, maa saisi mahdollisuuden pitää kiinni edes joistakin valtio-omisteisista yhtiöistään.
Lännen interventioissa ja vallanvaihto-operaatioissa ei vaihdu vain maan johto, vaan yleensä myös talouspoliittinen linja, mikä vaikuttaa eniten paikallisten elämään. Länttä hallitseva eliitti suosii kapitalistista yksityistämispolitiikkaa, jolloin varallisuus siirtyy ulkomaisten sijoittajien käsiin. Toki Venäjälläkin oligarkit jo odottavat mahdollisia muutoksia Minskissä.
Jotta Valko-Venäjällä ei olisi edessään Ukrainan ja Georgian tie, tarvitaan tavalla tai toisella Venäjän apua. Lukašenko ja Putin ovatkin keskustelleet Valko-Venäjän tilanteesta kahdesti puhelimessa viikonlopun aikana. Onko apu diplomaattista vai sotilaallista, on vielä epäselvää. Ovatko läntiset tahot valmiita uuteen sotilaalliseen konfliktiin muuttaakseen geopoliittisen pelin asetelmaa?