Armenian puolustusministeriön tiedotteen mukaan jo kaksisataa azerbaidžanilaissotilasta on kuollut yhteenotoissa. Sunnuntain aikana Vuoristo-Karabahin alueella tuhoutui tiettävästi myös Azerbaidžanin panssarivaunuja, sotilaslennokkeja sekä helikoptereita.
Maiden väliseen konfliktiin on sekaantunut myös Erdoğanin Turkki. On uutisoitu, että Turkki olisi lähettänyt Syyriassa toimineita terroristeja Azerbaidžanin avuksi taistelemaan armenialaisia vastaan. Asiaa kommentoi Turkin asioihin erikoistunut toimittaja Sarkis Kassargian tuoreessa haastattelussaan.
Kassargianin mukaan Turkki on ennenkin hyödyntänyt palkkasotureita, joten sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Samoin on tapahtunut aiemmin Libyassa. Turkilla on laaja radikaali-islamistinen palkkasoturijoukko, joka on taistellut jo vuosikausia Syyriassa. Osan näistä Turkin tiedustelupalvelun palkkalistoilla toimivista taistelijoista väitetään nyt siirtyneen Azerbaidžaniin.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla käyty sota Vuoristo-Karabahin omistuksesta vaati kolmekymmentä tuhatta kuolonuhria, mutta Armenian ja Azerbaidžanin välinen konflikti yltää kauemmas, yli sadan vuoden päähän. Tilanne on taas yltynyt viimeisen puolen vuoden aikana, mutta maat ovat aiemminkin syyttäneet toisiaan tulituksen aloittamisesta.
Mikä sitten on syynä nykyiseen yhteenottoon? Kassargianin mielestä välikohtaus liittyy tällä kertaa Azerbaidžanin sisäpoliittiseen tilanteeseen ja maan johdon ahdinkoon, jota yritetään liennyttää kääntämällä huomio sodankäyntiin. Tämä on klassinen taktiikka, jota eri valtion päämiehet ovat toistuvasti hyödyntäneet.
Turkki pyrkii myös painostamaan Venäjää poliittisesti sen turvallisuusvyöhykkeellä. Turkki kohtaa Venäjän taholta painetta Syyrian Idlibissä sekä Libyassa, joten se yrittää nyt heiluttaa Moskovalle Azerbaidžan-korttia. Armenia kuuluu Venäjän johtamaan Kollektiiviseen turvallisuusjärjestöön sekä Euraasian unioniin, joten tilanne on Moskovallekin hankala, Kassargian arvioi.
Armenian armeijan kerrotaan ampuneen alas useita Azerbaidžanin sotilaslennokkeja, jotka on valmistettu Israelissa. Sionistivaltiolla onkin yllättävän läheiset välit islamilaiseen Azerbaidžaniin ja maiden välillä tehdään "turvallisuusyhteistyötä". Diplomaattiset suhteet ja yhteiset projektit Armenian kanssa taas ovat olemattomat, joten on odotettavissa, että Israel jatkaa Azerbaidžanin tukemista. Azerbaidžan on Israelille tärkeä öljyn tuottaja ja maalla on myös yhteistä rajaa sionistien vihollismaan Iranin kanssa.
Mitä tulee Venäjään, se on ortodoksisen Armenian liittolainen, mutta sillä on hyvät suhteet myös islamilaiseen Azerbaidžaniin. Bakulla ja Moskovalla on useita yhteisprojekteja energiateollisuuden piirissä. Venäjä ei pidä alueen kohonneista jännitteistä, mutta sekään ei ole löytänyt ratkaisua Azerbaidžanin rajojen sisällä itsenäiseksi julistautuneen armenialaisenemmistöisen Artsakhin alueen suhteen.
Venäjälle olisi tietenkin oleellisen tärkeää, ettei Armenia lähenny liiaksi länttä Georgian tavoin. On esitetty epäilyksiä siitä, että Armenian nykyinen pääministeri Nikol Pašinjan olisi amerikkalaisten agentti, joka pääsi valtaan "kansannousun" avulla. Pašinjan on sittemmin pidätyttänyt armenialaisia Venäjän ystäviä ja maan hallituksessa sekä parlamentissa on lännessä koulutettua George Sorosin säätiön väkeä.
Tilanne on vakavampi kuin moneen vuoteen ja alueella ollaan täysimittaisen sodan partaalla. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on vaatinut maiden välille tulitaukoa ja osapuolten paluuta neuvottelupöytään. Sekä armenialaisseparatistit että azerbaidžanilaiset ovat syytelleet toisiaan väkivaltaisuuksien aloittamisesta. Tekeekö uusi kuuma sota Kaukasiassa tuloaan?