Rage on jatkoa Woodwardin edelliselle kirjalle Fear: Trump in the White House, joka julkaistiin kaksi vuotta sitten. Fear-kirjassa Trumpin hallinnon kaoottisuutta tuotiin esiin, eikä presidentti tietenkään pitänyt lukemastaan. Tällä kertaa Trump halusi osallistua kirjaprojektiin ja hän antoi Woodwardin haastatella itseään kahdeksantoista kertaa. Koska edellinen kirja ei mairitellut Trumpia, on jotenkin ällistyttävää, että hän suostui haastateltavaksi uutta kohuteosta varten samalle toimittajalle.
Woodward haastatteli Trumpia pari kertaa Valkoisessa talossa sekä useita kertoja puhelimitse. Trump kehotti myös hallintonsa jäseniä antamaan toimittajalle haastatteluja. Kirjassa esiintyvät mm. neuvonantaja ja vävy Jared Kushner sekä entinen Valkoisen talon kansliapäällikkö Mick Mulvaney. Trump kuvitteli naiivisti, että voisi saada Woodwardin katsomaan asioita hänen kannaltaan. Toisin kävi jälleen kerran. Kirjassa myös Trumpin entiset alaiset kertovat kokemuksistaan.
Kirjan ensisivulla on jo sitaatti vuodelta 2016, jolloin Trump mainitsi Woodwardille tiedostavansa, että hän nostattaa usein raivoa muissa ihmisissä. "Olen aina tehnyt niin...En tiedä onko se vahvuus vai rasite, mutta niin tapahtuu", tuolloin presidentiksi pyrkivä Trump oli kommentoinut. Trumpin mukaan ihmiset usein ensi alkuun vihaavat häntä, mutta "kun kaikki on ohi, heistä tulee ystäviäni".
Uusissa haastatteluissa Trump on sanonut "saavansa aikaan enemmän kuin muut", mikä tekee toisinaan hänen vastustajistaan onnettomia. "He suhtautuvat minuun eri tavalla kuin muihin presidentteihin", Trump arvioi ja lisää omahyväiseen tyyliinsä, "muut presidentit, joita olet käsitellyt, eivät ole saaneet kovin paljon aikaan, Bob".
Kirjassa kerrotaan, kuinka Trump vähätteli koronaviruksen vaarallisuutta epidemian alkuvaiheessa ja sanoi viruksen katoavan pian. Tästä on yritetty saada kohua aikaiseksi, vaikka terveysviranomaiset ovat sittemmin myöntäneet, ettei virus ollutkaan niin paha kuin aluksi luultiin. Trumpin koronakommentteja on pidetty esimerkkinä hänen vastuuttomuudestaan, mutta eipä Woodward niitä itsekään paljastanut taudin jyllätessä Yhdysvalloissa.
Woodwardin teos ei anna positiivista kuvaa Trumpista, mutta se lienee tarkoituskin. Kirja ilmestyi sopivasti ennen presidentinvaaleja. 70-luvulla Woodward oli kaatamassa presidentti Nixonia ja on arveltu, että toimittaja pyrkisi nyt omalla panoksellaan estämään Trumpin jatkokauden. Miten käynee, amerikkalaisäänestäjät eivät välttämättä jaa establismentin ja toimittajakunnan inhoa Trumpia kohtaan.
Jotkut saattavat pitääkin Trumpin avoimuudesta: julkisuudenkipeänä hän paljastaa amerikkalaisen politiikan todelliset kasvot suorasukaisilla lausunnoillaan. Hän ei peittele mielipiteitään saati aikeitaan ja siksi hänen ehdotuksiaan on toistuvasti torpattu ja selitelty virkamiesten ja armeijan edustajien toimesta. "Toisaalta on hyvä, että Yhdysvaltoja johtaa rehellinen roisto", eräs Facebook-kaverini kommentoi. Ehkä niin, mutta se ei silti tee Trumpista suurta valtiomiestä saati maailman pelastajaa.
Kirja on joka tapauksessa ihan mukaansa tempaava. Trumpin ulkoministeriksi päätyneen öljy-yhtiö ExxonMobilen johtajan ja Venäjän ystävän, Rex Tillersonin, suulla kerrotaan Vladimir Putinin ja Obaman huonoista väleistä sekä Putinin kommenteista kylmään sotaan ja Yhdysvaltojen asenteisiin liittyen. Putinin näkemys, jonka mukaan Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri tragedia, ei johtunut Tillersonin mielestä siitä, että Putin olisi rakastanut kommunismia, vaan häntä harmitti suurvalta-aseman mureneminen.
Rage tuo esiin myös Trumpin skeptisyyden tiedusteluviranomaisiaan kohtaan. Hän ei pidä tiedusteluväestä, eikä kirjan mukaan suostunut vierailemaan esimerkiksi NSA:n päämajassa. Kaikkien alojen asiantuntija Trump omaa myös pelkistetyn ja kyynisen mielenmaiseman: kaikki muut ovat idiootteja ja ulkomaat yrittävät vain käyttää Yhdysvaltoja hyväkseen. Trump ei välitä edes neuvonantajistaan, vaan luottaa ainoastaan omaan intuitioonsa.
Trumpin tapa twiittailla päivin ja öin Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan liittyvissä asioissa herätti huolta Dan Coatsissa, joka toimi kansallisen tiedustelun johtajana vuoden 2017 maaliskuusta vuoden 2019 elokuuhun saakka. Ongelmat Pohjois-Korean kanssa puolestaan valvottivat puolustusministeri James Mattisia, joka pelkäsi, että impulsiivisen Trumpin uhittelu Kim Jong-unille aiheuttaisi vielä ydinsodan.
Trumpin asenne eurooppalaisiin liittolaisiin ja yhteistyöhön Pohjois-Atlantin liiton on myös hänen edeltäjiään radikaalimpi. Mattis oli järkyttynyt Trumpin Natoa vähättelevistä puheista. Kuinka kukaan kuvittelee pärjäävänsä yksin, ilman liittolaisia, Mattis järkeili. Hänen mielestään Trumpin ajattelu ei kummunnut perinteisestä isänmaallisuudesta, vaan ajattelemattomuudesta. Trump onkin varmaan ainoa amerikkalaispresidentti, joka olisi valmis lakkauttamaan koko sotilasliiton.
Jos Nixonilla oli Watergate-tietovuotoskandaali, niin Trumpin kohdalle osui "Venäjä-tutkinta", jossa Venäjän epäiltiin sekaantuneen Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, ehkä jopa amerikkalaistahojen avustuksella. On esitetty väitteitä myös siitä, että Trump olisi Venäjän agentti tai vähintäänkin Putinin kiristyksen uhri. Trump on kiistänyt väitteet ja Woodward käy läpi myös Trumpin ja Putinin Helsingin-tapaamista ja amerikkalaiseliitin tyrmistyneitä reaktioita.
Trumpin vävy Jared Kushner esittää kirjassa mietteitä appiukostaan. Hänen Trumpia kehuvat kommenttinsa onnistuvat kuitenkin vain vahvistamaan kuvaa miehestä, joka on röyhkeä, manipuloiva, itseään täynnä oleva narsisti. Trump tekee pragmaattisen kyynisesti "diilejä", mutta on valmis muuttamaan pikaisesti mieltään, mikäli siihen tulee tarvetta. Tätä "joustavuutta" Kushner pitää Trumpin vahvuutena, mutta ulospäin se saattaa näyttäytyä päättämättömyytenä.
Woodward keskittyy vain ikäviin asioihin. Esiin tuodaan myös Trumpin suhtautuminen Saudi-Arabian kruununprinssin tilaamaan toimittaja Jamal Khashoggin murhaan. Trump kehuu pelastaneensa saudiprinssin pulasta ("I saved his ass") ja kertoo uskovansa Muhammad bin Salmania, joka on pokkana väittänyt, ettei ole toimittajan murhan takana. Saudit ovat tärkeitä Yhdysvaltojen taloudelle, joten mitäpä pienistä.
Tällä viikolla Trump on paljastanut toimittajille halunneensa itse salamurhata Syyrian presidentti al-Assadin vuonna 2017, mutta silloinen puolustusministeri Mattis ei ollut tällaiseen operaatioon suostunut. Woodward mainitsi Trumpin suunnitelmasta al-Assadin varalle jo Fear-kirjassaan, mutta tuolloin Trump leimasi kirjan tiedot "mielikuvituksen tuotteeksi". Myös nyt julkaistu Rage on Trumpin mukaan "valheellinen".
Läpi kirjan Woodward kuljettaa mukana koronakriisiä. Trumpin mielestä Kiina pidätteli tietoa koronaviruksesta. Hänen mielestään on myös mahdollista, että kiinalaiset antoivat viruksen levitä tahallaan Kiinan ulkopuolelle. Valkoisen talon koronavirustyöryhmään kuulunut tohtori Anthony Fauci puolestaan on kommentoinut, että Trumpin keskittymiskyky ei riitä koronan hoitamiseen, vaan hänen ainoa tavoitteensa on tulla uudelleenvalituksi.
Samoin Woodward ehtii käsitellä George Floydin kuoleman jälkeen alkaneita mielenosoituksia. Trump toteaa toimittajalle, että "rauhanomaisia protestoijia" ei ole paljon, vaan kyseessä on hyvin organisoitujen antifa-huligaanien toiminta. "Heikot liberaalidemokraatit" kaupunkien johdossa eivät ole myöskään hoitaneet tehtäviään kunnolla ja siksi mellakat jatkuvat.
Woodward yrittää saada Trumpin myöntämään, ettei demokraattien presidenttiehdokas Joe Biden ole hänen todellinen vastustajansa, vaan koronavirus. Trump myöntää asiassa olevan perää. Hänellä on vastassaan "virus, radikaalit vasemmistoryhmät ja media". "Vaikka asiat menisivät kuinka hyvin tahansa, lehdistö kirjoittaa aivan päinvastaista", Trump valittaa.
Aiemmin Trump on sanonut, että maan johtaminen on täynnä yllätyksiä, "jokaisen oven takana on dynamiittia". Kuin kyseessä olisi Bidenin voittoon tähtäävä vaalikirja, Woodward vetää haastatteluista ja viime vuosien tapahtumista sen johtopäätöksen, että Trump on väärä mies presidentin vaativiin tehtäviin, "wrong man for the job".