 |
| Markku Mantila |
Mantila kertoo päässeensä kesällä kysymään EU:n korkealta edustajalta "miten Brysselissä nähdään Suomen EU-politiikka". Edustaja oli kuulemma heittänyt kysymyksen takaisin ja Mantila pui asiaa nyt kolumnissaan. Tässä on yksi esimerkki suomalaisiin kohdistuvasta hybridivaikuttamisesta: länteen uussuomettunut mediamme on osa euroatlanttista infosota-arsenaalia.
Mantilan harmiksi "moni mieltää EU:n lähinnä vain suunnattomaksi suomalaisten varoja nieleväksi hirviöksi", mikä on "tulosta erityisesti perussuomalaisten propagandaa lähestyvästä EU-retoriikasta". Itse näkisin, että jäsenyyden varjopuolet ovat tulleet suomalaisille vuosien mittaan selväksi ilman soinilaisia sutkauksiakin.
Mantilan mukaan EU:lla ratkottiin "yhtä Suomen historian suurinta ongelmaa" eli Venäjää. Neuvostoliitto on lakannut olemasta, mutta silti kylmän sodan ajan henkisissä sfääreissä oleilevat länsimieliset Venäjän vihaajat kokevat, että ellei Suomi pysy unionin jäsenmaana, siitä tulee osa itänaapurimme etupiiriä.
Päätoimittaja tuntuu olevan hyvillään myös siitä, että "Paasikivi-Kekkosen ulkopoliittinen linja" on nyt kuollut ja kuopattu: enää ei tarvitse olla puolueeton maa. Mantila siteeraa myös Ulkopoliittisen instituutin tutkijoita, joiden mielestä EU on nyky-Suomelle "enemmän turvallisuuspoliittinen kysymys kuin aikoihin".
Suomi ei pyri muuttamaan rahasyöppöä ja byrokraattista väestönvaihtounionia, koska maamme hakee EU:lta "turvaa Venäjää vastaan". Eurofiilin natomiehen kolumni muuttuu tässä vaiheessa vain ristiriitaisemmaksi, sillä EU:n mallioppilaana ja nettomaksajana Suomi on mukamas "itsenäinen, suvereeni ja arvostettu länsimaisen yhteisön jäsen". Uskookohan Mantila itsekään kirjoitukseensa?
Missä tämä itsenäisyys näkyy, kun edes kellonajan siirrosta luopuminen ei onnistunut omalla päätöksellä, vaan asiassa odotellaan unionin neuvoston päätöstä? Kyseisen muutoksen eteneminen on sittemmin pysähtynyt EU:n asiantuntijatyöryhmään; vasta jos aikadirektiivi hyväksytään, siirto saatetaan kansallisesti voimaan kussakin jäsenvaltiossa.
Euroopan unionin aiheuttamista turvallisuusuhista (esimerkiksi maahanmuuttokriisistä) Mantila ei sano mitään, sillä ikävät puolet eivät sovi narratiiviin, jossa suomalaisia pelotellaan kuvitteellisella Venäjän uhalla pysymään unionissa. "Fixit" on turpomiehille lähinnä kirosana ja Mantila toivoo, että euroskeptikot hyväksyisivät vallitsevan tilanteen, eivätkä kulkisi Brysselin käytävillä "nyrkki taskussa".
Lännen asiamies ei mainitse, että esimerkiksi nyt meneillään oleva historiallinen järjestely elvytysrahastosta muuttaa EU:n rakennetta pysyvästi. Suomi voi olla "arvostettu" jäsenmaa, koska poliittiset johtajamme eivät vastusta hulluimpiakaan EU-direktiivejä, mutta "itsenäinen ja suvereeni" Suomi ei enää ole. Ilmeisesti kansallisvaltion tuhoutuminen on eurouskovien mielestä pieni hinta siitä, että saamme olla "turvassa Venäjältä"?