Virallinen Suomi on ilmoittanut Sauli Niinistön suulla olevansa valmis isännöimään Joe Bidenin ja Vladimir Putinin mahdollista huippukokousta.
Biden puhui tiistaina puhelimessa Putinin kanssa ja ehdotti tapaamista "tulevien kuukausien aikana kolmannessa maassa". Niinistö keskusteli myös Putinin kanssa ja yritti tarjota "diplomaattisia palveluksiaan".
Mitenkään
varmaa koko huippukokouksen toteutuminen ei ole. Epäilen, tuleeko Biden tapaamaan ylipäätään ketään valtionpäämiestä henkilökohtaisesti. Eihän hänen anneta pitää edes perinteisiä lehdistötilaisuuksia tai esiintyä julkisuudessa edeltäjiensä tavoin.
Suomi ei myöskään ole enää puolueeton maa, joten suurvaltojen kokousten isäntämaaksi kannattaa valita ennemmin vaikka Itävalta, joka onkin jo tarjoutunut hoitamaan järjestelyt.
Kaikenlainen nolo vouhotus tyyliin "kokoaan suurempi Suomi" voitaisiin muutenkin jo unohtaa. Suomi ei ole millään tavalla merkittävä maa maailmanpoliittisesti, vain Yhdysvaltojen ja euroeliitin lojaali alamainen.
Suomen Venäjää alati parjaava lehdistö sekä ulkoministeri Pekka Haaviston visiitti Pietarissa Sergei Lavrovin luona eivät myöskään ole tehneet hyvää Suomen maineelle itänaapurissa.
"Lännen-Saulin" presidenttikausilla Suomesta on tehty yhä selvemmin Naton suursotaharjoitusalue. Ei ole liioiteltua sanoa, että ulkopolitiikkamme on provokatiivisempaa kuin koskaan sitten sotavuosien. Kun talous alkaa sakkaamaan oikein kunnolla, voiko edessämme olla Ukrainan tie?
Ukraina on jo selvästi romahtanut valtio. Näin käy lännen geopolitiikan uhrattavissa oleville pelinappuloille. Paikallisia, usean maan passin omaavia oligarkkeja ja heidän läntisiä kumppaneitaan ei tavallisten ukrainalaisten hyvinvointi ja tulevaisuus kiinnosta. Niinpä pääoma virtaa pois maasta ja kynnelle kykenevä työväestö tekee samoin.
Niinistön Suomi on hämärien
ulkopoliittisten sitoumustensa kautta aiheuttanut maallemme
samansuuntaisen kehityksen, ellei linjaa tarkisteta pikimmiten. Kansallisia intressejä määrätietoisesti ajavaa toimintakykyä
ei meilläkään juuri enää ole, vain Brysselin ja Washingtonin direktiiveille ja intresseille uskollista, itsetuhoista vasallimeininkiä.
Se, että presidentti Niinistö "ilmaisee huolensa" milloin mistäkin ja neuvoo naapuria asioiden hoidossa, pääministeri Marinin hallituksen nalkuttaessa "ihmisoikeuksista", ei kohenna Suomi-kuvaa maailmalla, vaikka joku niin kuvitteleekin. Vastedes kokousisännöintejä - saati vierailukutsuja - tulee Suomelle yhä harvemmin.
