Sivut

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Xi Jinpingin mielenmaisema tietovuotojen ja tutkimuksen valossa

Xi Jinping
Tulin lukeneeksi WikiLeaksin aikoinaan vuotamista amerikkalaisista diplomaattisähkeistä. 

Kymmenen vuoden takaisissa dokumenteissa kuvataan Kiinan presidenttiä Xi Jinpingiä "herra puhtaaksi" (Mr. Clean): korruptiosta vapaaksi johtajaksi, joka ylenkatsoo kiinalaisten uusrikkaiden kulutuskulttuuria.

Xitä luonnehditaan myös "elitistiksi, joka uskoo, että maolaisten vallankumouksellisten jälkeläiset ovat Kiinan oikeutettuja hallitsijoita". Xin isä oli kommunistijohtaja, joka taisteli Mao Zedongin rinnalla ja auttoi toteuttamaan myös Deng Xiaopingin talousuudistuksia.

Sähkeissä kuvataan Xin nousua provinssivirkamiehestä kansalliseksi johtajaksi. Tietovuotojen aikaperiodi yltää vuoden 2006 lokakuusta vuoden 2010 helmikuuhun. Amerikkalaistiedot pohjautuvat keskusteluihin useiden eri kiinalaislähteiden kanssa tutkijoista toimittajiin, liikemiehiin sekä seniorivirkamiehiin ja hallituksen jäsenten sukulaisiin ja ystäviin.

Vuonna 1953 syntynyttä Xitä kuvataan rehelliseksi, jopa värittömäksi ja tylsäksi. Hän ei ole ottanut vastaan lahjuksia urallaan ja johtoasemaan päästyään, Xi on pyrkinyt puhdistamaan Kiinan kommunistisen puolueen kaikenlaisesta korruptiosta.

Ystävä, joka tunsi Xin jo teini-ikäisenä, on todennut hänen olevan "äärimmäisen käytännöllinen" ja "realisti, jota ei aja eteenpäin ideologia". Toisten lähteiden mukaan Xi on nuoresta asti pitänyt "katseensa palkinnossa" ja luovinut kunnianhimoisesti eteenpäin urallaan kohti nykyistä asemaansa politiikan huipulla.

Kulttuurivallankumouksen jälkeen monet Xin aikalaiset vieraantuivat puolueesta ja keskittyivät hedonistisesti nauttimaan elämästään. Xi ei seurannut heidän esimerkkiään, vaan pyrki selviytymään "tulemalla punaisemmaksi kuin punainen", eräs Xin tuolloin tuntenut väittää.

Vaikka Xi on hyvästä suvusta ja kommunistieliitin sisäpiiristä, hän ei ole arrogantti, vaan nöyrä ja maanläheinen mies, joka tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Myös Yhdysvaltoihin Xi suhtautuu yllättävän positiivisesti, eikä näe maita kilpailijoina, vaan yhteistyökumppaneina (millainen lienee miehen näkemys nykyään?). Xi nauttii Hollywoodin sotaelokuvista, tai ainakin tämä kuva välittyy vuoden 2007 päivällispuheista suurlähettiläs Randtin residenssissä.

Tuon päivällisen jäljiltä kirjatuissa tiedoissa mainitaan Xin pitäneen sellaisista amerikkalaiselokuvista kuin Pelastakaa sotamies Ryan ja The Departed. Xi oli sanonut odottavansa mielenkiinnolla myös Clint Eastwoodin elokuvaa Isiemme liput.

Amerikkalaisdiplomaattien näkemyksiä vahvistaa myös ranskalaisen François Bougonin kirja Inside the Mind of Xi Jinping, joka osoittaa, että Xi on varsin lukenut mies, joka Venäjällä käydessään siteeraa sujuvasti Dostojevskiä ja Gogolia ja Ranskassa Molièrea ja Maupassantia. Kuuban Havannassa hän vieraili Ernest Hemingwayn suosikkibaarissa ymmärtääkseen paremmin kirjaa Vanhus ja meri.

Xi pitää historiallisista nähtävyyksistä ja etenkin sellaisista, jotka liittyvät muinaiseen Kiinaan. Bougonin mukaan Xi suhtautuu historiaan vakavasti; hänen puheissaan on usein viittauksia Kiinan menneisyyden obskuureihin ajattelijoihin ja valtiomiehiin. Xin mielestä on mahdollista olla samanaikaisesti ylpeä Kiinan marxilaisuudesta sekä maan perinteisestä kulttuurista.

Tietyssä vaiheessa uraansa Xin kiinnostuksenkohteisiin kuului myös buddhalainen mystiikka. Xin kerrotaan olleen viehättynyt buddhalaisista kamppailulajeista, sekä ikivanhasta kiinalaisesta qigong-harjoituksesta, sen terveyttä edistävien vaikutusten vuoksi.

Xi pitää itseään myös "tulevaisuuden miehenä", jota kiehtovat huipputieteen monimutkaiset järjestelmät. Hän nauttii tutustuessaan erilaisiin laboratorioihin ja innovaatiokeskuksiin. Tällaista tulevaisuusorientoitunutta ajattelua hän haluaa integroida myös puolueensa politiikkaan.

Lukuisissa puheissaan Xi on esittänyt, että romahtanut Neuvostoliitto oli lännen "vallankumousviennin" suurin uhri. Yhdysvaltojen johtama länsi tuhosi onnistuneesti venäläiskommunismin kulttuurisen subversion strategiallaan. "Kulttuurisoturiksi" kasvanut Xi on päättänyt, ettei sama kohtalo odota Kiinan kommunistista puoluetta.

Bougonin mukaan "todellinen Xi" ei paljoa eroa valtion propagandan esittämästä hahmosta. Kaiken kaikkiaan Kiinan kansantasavallan nykyinen päämies ei kuulosta pahimmalta mahdolliselta suurvaltajohtajalta globaalia tulevaisuutta ja sen moninaisia haasteita ajatellen.