Vaikka aihe ylittää tavanomaisen geopoliittisen analysoinnin, yritän hieman avata Palestiinan ja Israelin konfliktin esoteerisempia ulottuvuuksia Duginin avulla.
Dugin sanoo aivan oikein, että juutalaisuuteen liittyy käsitys, jonka mukaan juutalaiset ovat "valittu kansa" ensisijaisesti uskonnollisessa mielessä. Uskonnolliset juutalaiset odottavat myös "messiasta", josta on tuleva "Israelin kuningas".
Juutalaisuuden mukaan ensimmäisen vuosituhannen alussa juutalaiset hajaantuivat. Toinen temppeli tuhoutui ja kaksituhatvuotinen diaspora alkoi. Tämä hajaannuksen aikakausi on osa juutalaista perinnettä ja pelastushistoriaa. Tarkoituksena on sovittaa juutalaisille aiemmissa historiallisissa vaiheissa kertyneet synnit.
Jos tämä lunastus on pätevä ja parannus syvä, niin juutalaisen näkemyksen mukaan messias ilmestyy, mikä tarkoittaa siunausta Jumalan valitulle kansalle: juutalaisten paluuta Israeliin, itsenäisen valtion perustamista ja kolmannen temppelin rakentamista.
Tällainen on juutalaisen odotuskulttuurin rakenne. Tämän lähestymistavan johdonmukaisimpia edustajia ovat ortodoksijuutalaisen Neturei Karta -liikkeen fundamentalistit, jotka vastustavat rasistiseksi ja militaristiseksi mieltämäänsä poliittista sionismia ja nykyistä Israelin valtiota, pitäen niitä Tooran ja Talmudin vastaisina.
Liike kannattaa Israelin valtion rauhanomaista lakkauttamista ja maan luovuttamista palestiinalaisille itsenäisen Palestiinan valtion luomiseksi. Neturei Karta sanoo, että juutalaisten Jumala käski kestää maanpaon vaikeudet, joten heidän on vain kärsivällisesti odotettava messiasta ja sovitettava syntinsä. Ja kun Messias tulee, he saavat luvatun maansa.
Ortodoksijuutalaisuuden kieltoja rikkoen, Israelin valtio on jo kuitenkin perustettu. Ymmärtääksemme, miksi moderni Israelin valtio on ristiriidassa juutalaisen uskonnon kanssa, on palattava 1700-luvulle, messiaaksi julistautuneen sefardijuutalaisen Šabbetai Tsevin aikaan, Dugin historioi.
Šabbetai julisti olevansa juutalaisten odottama messias, jonka paluun johdosta juutalaiset voisivat palata Israeliin. Šabbetai vangittiin Konstantinopolissa vuonna 1666 ja ottomaanien sulttaani vaati häntä valitsemaan islamin tai kuoleman. Šabbetai valitsi islamiin kääntymisen, mikä oli suuri pettymys šabbetailaiselle liikkeelle.
Šabbetain seuraajien myötä opetus levisi aškenasien ja Itä-Euroopan juutalaisten keskuudessa. Joissakin šabbetailaisissa lahkoissa (erityisesti Šabbetain puolalaisen opetuslapsen Jacob Frankin ryhmässä) uskottiin yhä Šabbetai Tsevin olevan todellinen messias, joka kääntyi islamiin tarkoituksella, tehden "pyhän maanpetoksen", eli pettäen juutalaisuuden messianisuuden takia.
Tällä logiikalla juutalaiset voivat helposti vaihtaa uskontoa, Dugin esittää. Esimerkiksi Jacob Frank kääntyi itsekin ensin islamiin ja sitten roomalaiskatolisuuteen, väittäen juutalaisten syövän kristittyjä vauvoja.
1700-luvulla syntynyt Frankin salainen oppi ja käsitys messiaasta muuttuivat. Nyt juutalaisista itsestään oli tullut messiaan kaltaisia, joten odotukselle ei ollut enää syytä. Vaikka pettäisit uskontosi, olisit silti pyhä ja Jumalan kaltainen, Dugin avaa kerettiläisen juutalaisuuden tulkintaa.
Näin luotiin älyllinen ympäristö myös poliittiselle sionismille. Duginin mielestä sionismi on kuin "juutalaista satanismia", jossa kaikki perusasiat käännetään päälaelleen. Jos perinteisessä juutalaisuudessa joudutaan odottamaan messiaan paluuta, niin sionismissa juutalainen on jo oma jumalansa.
Tästä syystä sionismilla ja juutalaisuudella on hyvin erityinen suhde. Yhtäältä sionismi on jatkoa juutalaisuudelle, toisaalta se kumoaa uskonnollisen juutalaisuuden. Sionistit sanovat, ettei ole enää mitään kaduttavaa, he ovat jo kärsineet tarpeeksi ja he ovat nyt "Jumala".
Tämä selittää modernin sionistivaltion etnosentriset erityispiirteet. Sionismi ei nojaa pelkästään ajatukseen Israelista, vaan liittää yhteen sekulaarit juutalaiset, liberaalit juutalaiset, juutalaiset kommunistit ja kapitalistit, juutalaiset kristityt, muslimi-juutalaiset, hindu-juutalaiset, ja niin edelleen, Dugin luettelee.
Jokainen juutalainen, joka edustaa frankilaisuutta, voi kaikessa hiljaisuudessa toteuttaa "pyhää petosta", rakentaa juutalaisvaltiota ja pönkittää juutalaista maailmanvaltaa, Dugin selittää. Sionistien taktiikkaan kuuluu myös tuomita kriittinen suhtautuminen sionismiin ja Israelin valtioon "antisemitisminä".
Lopulta frankilaisilla juutalaisilla on enää yksi askel jäljellä, Dugin varoittaa. He haluavat räjäyttää Al-Aqsan moskeijan ja rakentaa sen paikalle kolmannen temppelin. Knesset, Israelin parlamentti, on jo myöntänyt varoja Temppelivuoren, juutalaisuuden pyhimmän alueen, "tutkimuksille". Kaikki etenee tähän suuntaan, Dugin arvioi.