"Vladimir Putin aloitti neljännen toimikautensa Venäjän presidenttinä maanantaina. Tämä nähtiin monien mielestä haasteellisena missiona. Putinin edessä on vaikeita tehtäviä, jotta Venäjän talous elpyisi. Samalla pitää kehittää uutta sukupolvea johtamaan maata hänen nykyisen kautensa jälkeen.
Putin on vaikuttanut merkittävästi Venäjään jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, siitä asti kun hänet valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi vuonna 2000. Venäjä on unelmoinut tullakseen uudestaan suurvallaksi, ja tämän takia se on joutunut useisiin diplomaattisiin kriiseihin. Maan suhteet länteen ovat tällä hetkellä kireät, ja Venäjän talous kärsii maailman öljyn hinnoista. Tämä korostaa vaikeuksia, jotka maailmanmahdin on kestettävä kyetäkseen hallitsemaan kohtaloaan.
Suuri pinta-ala ja laajat resurssit takaavat Venäjälle kyvyn olla itsenäinen. Mutta historia osoittaa, että ystävällisellä kansainvälisellä ympäristöllä on merkitystä maan kehityksessä. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjä on perinyt blokin ydinaseet ja vaikutteet, mutta myös sen strategiset rasitteet. Neuvostoliiton romahdus ei vaikuttanut myönteisesti Moskovan kansainväliseen ympäristöön.
Viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat enemmän seurausta tuosta hajoamisesta, ei niinkään jälleenrakentamisesta. Venäjän tärkein tehtävä tänä aikana on ollut yhdistää maata ja estää enempi disintegraatio. Tällaisissa vaikeissa olosuhteissa Putin on säilyttänyt suuren suosion kansalaisten keskuudessa. Ehkäpä venäläinen yhteiskunta on päässyt yhteisymmärrykseen Venäjän tilanteesta ja Putinista johtajana jatkuvan länsimaisen painostuksen alaisena.
Venäjä-länsi-suhteita on vaikea parantaa. Perimmäinen syy tähän on se, että länsi ei hyväksy Venäjän asemaa geopoliittisena voimana. Se odottaa maan toimivan kuin suurempikokoinen Kanada, ja lähinnä tarjoavan raaka-aineita maailmalle, samalla noudattaen lännen vaatimuksia. Tämä ei ole sitä, mitä Venäjä haluaa. Venäjän suurimmat haasteet ovat siinä, miten olla vuorovaikutuksessa länsimaiden kanssa ja asettaa kuitenkin samalla uudet rajat vaikutusalueilleen.
Kiinan pitäisi oppia venäläisistä kokemuksista. Esimerkiksi siirtymävaihe on vaikea prosessi. Ei ole mitään hyötyä sokeasti totella länttä ja sen vaatimuksia. Vipuvaikutuksen lisääminen voi auttaa parantamaan siteitä länsimaiden kanssa.
Ei-länsivaltojen joukossa Venäjä on lähinnä Euroopan ja Yhdysvaltojen valtavirtaa. Mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä on kärsinyt paljon integroituakseen länteen. Itä-Euroopan maat ja entiset Neuvostoliiton alueet on sen sijaan otettu lämpimästi vastaan länsimaissa.
Venäjän on määrä olla erityinen voima ja se voi olla etsimässä tätä omaa ainutlaatuista kehityspolkuaan. Kun otetaan huomioon vankka teollinen perusta, valtava tila infrastruktuurien rakentamiselle ja ihmiskyvykkyys, talouden elvyttämisen ei pitäisi olla Venäjälle ylivoimainen tehtävä.
Talouskasvu vaikuttaa Venäjän yhteiskunnalliseen tilaan ja jopa väestörakenteeseen. Taloudellista lentoonlähtöä seuraavat yhteiskunnalliset uudistukset, joihon Moskovan pitäisi varautua. Läntiset pakotteet ovat Venäjälle suuri haaste. Taloudellinen nousu on kuitenkin mahdollista sanktioista huolimatta. Venäjän avautuminen ei ole riippuvainen lännestä. Mitä monipuolisemmin Venäjä avautuu muualle, sitä ennemmän maalla on aseita kohdata sanktiot.
Kiina ja Venäjä jatkavat läheisinä ystävinä Putinin uuden toimikauden aikana. Maiden välistä taloudellista yhteistyötä olisi vahvistettava entisestään. Kiinalla on valtavat markkinat ja Kiinan ja Venäjän kattava strategisen kumppanuuden koordinointi on kehittymässä korkealle tasolle. On realistista nähdä kiinalais-venäläinen kauppa Venäjän talouden moottorina ja tämän edun hyödyntäminen täysimääräisesti tuo molemminpuolista hyötyä."