Sivut

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Haastaako Italia vanhan järjestyksen?

Matteo Salvini
Italian vaalivoittajat saavatkin muodostettua hallituksen. "Italian uusi hallitus edustaa radikaaleinta haastetta, jonka toisen maailmansodan jälkeen rakennettu, Eurooppaa hallitseva järjestys on kohdannut", kirjoittaa Alessandra Bocchi yhdysvaltalaisessa, neokonservatiiveja lähellä olevassa First Things-lehdessä.

Vasemmistopopulistinen Viiden tähden liike ja oikeistopopulistinen Liitto, muodostavat koalition, jota amerikkalainen neokonservatiivi tai uusliberaali eurokraatti eivät voi käsittää tai sietää monestakin syystä. Länsimainen valtamedia, Financial Times etunenässä on sanonut "Rooman avanneen ovensa barbaareille", ja brittiläinen Telegraph on kutsunut Italian nativisteja "kapinallisiksi". Nähtäväksi jää, kuinka paljon puolueet joutuvat tekemään kompromisseja valtaan päästyään.

Perinteisen oikeisto-vasemmisto-jaon ylittävän populismin nousu Euroopassa on kuitenkin osoitus siitä, ettei tähänastinen EU-politiikka toimi, vaikka johtava eliitti ei itsepäisesti suostukaan muuttamaan kurssiaan. Euroopan komissio pyrkii syventämään talousliittoa, vaikka euro on vain heikentänyt monien jäsenmaiden taloutta.  Suomikin maksaa kiltisti jäsenmaksunsa ja hoitaa velvoitteensa, vaikka rahoille ei saada kylliksi vastinetta. Olisikin mielenkiintoista seurata tapahtumien kulkua, mikäli V4-maat ja Italia ryhtyisivät pistämään kunnolla kampoihin, Suomen ja eurokraateille uskollisten maiden maksaessa laskun muiden niskuroinnista.

Italian hallituspuolueiden ohjelmassa eniten EU:n johtajia ja talouseliittiä ärsyttävät sen talouslinjaukset ja suhtautuminen maahanmuuttoon. Alberto Bagnai, johtava vasemmistolainen euroskeptinen ekonomisti, joka edustaa Liittoa Italian senaatissa, on kirjassaan Il tramonto dell'euro ("Euron auringonlasku"), lytännyt yhtenäisvaluutan Saksan keinona kurottaa vaikutusvaltaansa yli koko euroalueen. Bagnai on myös kovin sanoin tuominnut massamaahanmuuton, väittäen sen olevan keino saada palkat alas, ja lisätä työväestön hyväksikäyttöä. Hän kritisoi myös vasemmiston maahanmuuttomyönteisiä "intellektuelleja", jotka eivät enää osaa asettua natiivityöväestön asemaan.

Viiden tähden liikkeen nuori johtaja, Luigi Di Maio, on vielä radikaalimpi haastaessaan talouden mittareiden tyrannian. Eräässä puheessaan hän sanoi, että BKT, bruttokansantuote, "ei voi enää olla talouskasvun indikaattori". Tällaisen ajattelun on sanottu haastavan sodanjälkeisen vapaakauppajärjestelmän, joka on kulminoitunut monikansallisten korporaatioiden valtaan. Globaalikapitalistien hallitseva luokka tuskin päästää Italian päättäjiä helpolla, jos kielenkäyttö konkretisoituu käytännön tasolla. Tosin poliitikot lupailevat vaaleissa kaikenlaista, ja muuttavat mielensä myöhemmin.

Eurafrikan kalergilaisia projektipäälliköitä närästää myös Matteo Salvinin ja hänen edustamansa Liiton aikomus karkottaa Italiasta 500 000 turvapaikanhakijaa, ja muutenkin tiukentaa Italian maahanmuuttopolitiikkaa. Ihmisoikeusjärjestöt ja turvapaikanhakijoiden edustajat ovatkin jo älähtäneet ja tuominneet tavoitteen epärealistiseksi väittäen, ettei Italialla ole rahaa eikä muita resursseja kalliisiin joukkokarkotuksiin. Hallituspuolueet ovat vastanneet, että rahaa löytyy, kun se otetaan pois turvapaikanhakijoille tarkoitetuista tuista. Myös ihmissalakuljetukseen halutaan puuttua tehokkaammin. Kunhan hallitus pääsee työhönsä, onkin mielenkiintoista nähdä, miten tämä tavoite etenee.

Italialaisten populistien ohjelmasta löytyy jokaiselle jotakin. Siinä korostetaan Yhdysvaltojen olevan yhä "tärkein kumppani", halutaan lisätä Euroopan parlamentin valtaa, mutta myös normalisoida suhteet Venäjään pakotteiden purkamisen kautta. Yllättäen myös pakotteiden puolestapuhuja, Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, itse sanoi viime viikolla, että "Venäjän mustamaalaamisen on loputtava". Juncker sanoi myös, että "on aika lähentyä Venäjän kanssa. En ole erityisen onnellinen suhteidemme nykytolasta". Erimielisyyksiä kuitenkin riittää, joten suhteiden normalisointi vie oman aikansa. Italia on kuitenkin uuden hallituksen myötä samoilla linjoilla Itävallan ja muiden eurokriittisten maiden kanssa Venäjän suhteen.

Toteutuessaan Italian uuden hallituksen ohjelma talouslinjausten ja turvapaikkapolitiikan suhteen olisi EU:n kovimpia. EU:n Juncker onkin jo sanonut, että se aikoo "tarkkailla afrikkalaisten siirtolaisten oikeuksien toteutumista Italiassa". "Pakolainen" ja "maahanmuuttaja" onkin usein korvattu mediassa jo "siirtolaisella"; näin kielellisellä kikkailullakin pyritään vaikuttamaan ihmisten mielikuviin. Joka tapauksessa yhteentörmäys EU:n virallisen pakolaispolitiikan ja jäsenmaiden populistipuolueiden omien ohjelmien kanssa on väistämätön. Puola, Unkari, Tšekki, Slovakia, Itävalta, ja nyt Italia. EU:n itsensä takia olisi parempi luopua Coudenhove-Kalergin luomista suunnitelmista, niin 'kansojen Euroopalla' olisi edes minimaalinen mahdollisuus selviytyä nykyisistä haasteista. 

Italian hallituspuolueiden ohjelma on yhdistelmä euroskeptisyyttä, ympäristönsuojelua, "rajat kiinni"-politiikkaa, perhekeskeisyyttä, pienyritysten tukemista globalisaation vaikutuksilta, ja kristillisyyden korostamista. Koalitio yhdistää vasemmiston ja oikeiston elementtejä tavoilla, joka haastaa vanhat poliittiset eliitit. Onnistuessaan se olisi jälleen uusi signaali siitä, että me olemme siirtymässä sodanjälkeisen järjestyksen ajasta jälkiliberaaliin, moninapaiseen maailmanaikaan. Toimittajat, talouseliitti ja poliittiset broilerit sanovat, että "populismi" on vain ohimenevä juttu, mutta entäpä jos käykin toisin? Suomenkin tulisi hakea uutta suuntaa siinä tilanteessa. EVAn raportti viime vuodelta antaa ymmärtää, että maahanmuuttoa jyrkästi vastustava ja eroa eurosta ajava puolue voisi nousta Suomessakin suurten puolueiden joukkoon.