Sivut

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Soros

George Soros
Miljardööri George Sorosilla ei mene hyvin. Omien sanojensa mukaan hän pelkää poliittisen perintönsä puolesta: mitä jää lopulta jäljelle hänen tukemastaan "avoimesta yhteiskunnasta" ja liberaalidemokratiasta, kysyy New York Times, joka kirjoittaa Sorosista kuin tämä olisi suurikin humanisti ja hyväntekijä. Soros on sentään itsekin todennut, ettei tämä kuva vastaa todellisuutta. Mutta "kansainvälinen filantrooppi" kuulostaa toki paremmalta kuin itsekeskeinen suuruudenhullu.

Soros "pääsi" taas julkisuuteen Helsingissä, kun Vladimir Putin mainitsi hänen osallisuutensa Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin sekaantumiseen. Soros on rahoittanut avokätisesti Hillary Clintonin kampanjaa, samoin brexit-vastaista liikehdintää. Hän on hyökännyt Unkarin maahanmuuttopolitiikkaa vastaan, Putinin Venäjä ja Trump ovat myös hänen perivihollisiaan. Sekä Unkarissa että Venäjällä hänen Open Society-järjestönsä hämäriä toimia on suitsittu.

Media meillä ja muualla on kuitenkin ollut aika hiljaa Putinin Soros-kommenteista. Sitä, mitä ei voida parhain päin selittää, pyritään olemaan käsittelemättä, ja toivotaan, että ihmiset unohtavat pian koko asian. Amerikkalainen Vox-julkaisu syyttää Putinia äärioikeistolaisen salaliittoteorian suosimisesta. Sama kirjoitus antaa ymmärtää, että Putin hyödyntää antisemitismiä, vaikka Venäjän päämiehen lähipiiriin kuuluu myös juutalaisia, aivan kuten Trumpilla.

Soros on tietenkin vain yksi julkinen kasvo vanhalle globalistieliitille, jonka mukainen liberaali maailmanjärjestys on kaatumassa. Mahtipontiset haaveet "maailmanhallituksesta" eivät etenekään aivan edesmenneen Rockefellerin ja kumppaneiden suunnitelmien mukaisesti. Vladimir Putinin myötä Venäjä on palannut itsenäiselle tielle; Italia, Puola ja Unkari liikkuvat samaan suuntaan. Donald Trumpin nousu Yhdysvalloissa sotki myös suunnitelmia. Osa vanhasta eliitistä pyrkii varmasti selviytymään euraasialaisessa maailmassa Kiinan noustua supervallaksi. Silkkitie avaa uusia mahdollisuuksia.

Soros on ollut tärkeä lahjoittaja demokraattisille ehdokkaille. Poliitikkojen lisäksi hän on tukenut myös anarkisteja, antifasisteja ja kaikenlaisia ruohonjuuritason ryhmiä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa, kenties muuallakin. Kumma kyllä, arvopohjaltaan niin täydellisenä pidetty "liberaali maailmanjärjestys" tuntuukin  tarvitsevan kaaosta, väkivaltaa ja vastakkainasettelua. Nyt länsi-Euroopassa toimivien nativistipopulistien kasvava voima uhkaa Sorosin visiota. Yksi globalisteille tärkeä työväline, Euroopan unionikin, on uhattuna.

Nativismi ja suverenismi nousevat, ihmiset kaipaavat rajoja ja turvallisuutta, eivät monikulttuurisuuden tuomaa epävakautta. Soros joutuukin kohtaamaan mahdollisuuden, että päämäärä, johon hän on sijoittanut niin paljon aikaa, vaivaa ja etenkin rahaa, päätyy epäonnistumiseen, ellei kaikki häviä sitten suursodan raunioihin. Karl Popperin avoimen yhteiskunnan oppilas on nyt hyvin huolissaan. Toki tuleva sukupolvi, kuten Sorosin poika Alex, liikkuu jo piireissä ja jatkaa isänsä jalanjäljissä kohti samanlaisia päämääriä.

Sorosilla, kuten muillakin hänen globalistiystävillään, on taskussaan maksettuja poliitikkoja myös EU:n parlamentissa sekä eri maiden kansanedustajissa. Europarlamentin liberaalin ALDE-ryhmän johtaja, Guy Verhofstadt, on julkisesti puolustanut Sorosia ja tämän massamaahanmuuttoa edistäviä kampanjoita. Julkisuuteen on vuodettu myös muutama vuosi sitten tietoja, joiden mukaan suomalaisia eurokansanedustajia ja muita vaikuttajia Olli Rehnistä Heidi Hautalaan olisi toiminut Sorosin liittolaisina.

Ylipäänsä läntinen poliittinen eliitti, Berliinin muurin kaatumisen jälkeen, on tukenut samanlaista ylikansallista kehitystä, jota Soros haluaa. Vaikka liberalismiin kuuluva monietninen yhteiskunta, maahanmuuttajat, homoavioliitot, ja perinteisten arvojen rapautuminen, eivät kosmopoliittista eliittiä ole haitanneet, eivät tavalliset ihmiset ajattele aivan samoin. Tästä on ollut seurauksena nativismin nousu, joka on vasta toden teolla alkamassa. Sorosin yhteiskunnallisiin asioihin sekaantumisen perintö ja taistelu periaatteidensa puolesta saattaa päättyä häviöön.