Läntiset kommentaattorit, poliitikot, neokonservatiivit, clintonilaiset liberaalit, mediapersoonat, ja jopa näyttelijä-poliitikko Arnold Schwarzeneggerin kaltaiset kehäraakit haukkuivat Trumpia "Putinin fanipojaksi" ja "maanpetturiksi", samalla muistuttaen, että Putin on "autokraatti", "diktaattori" ja "vapaan maailman", erityisesti juuri Yhdysvaltojen, verivihollinen.
Yhdysvaltalainen media ei tietenkään välitä sellaisista tosiseikoista, kuin että Putin on kansalaistensa virkaan valitsema presidentti, joka haluaisi pragmaattisena poliitikkona Venäjän suhteiden Yhdysvaltoihin normalisoituvan. Kaikista hulluista syytöksistä huolimatta on vielä pitkä matka mihinkään todelliseen Trumpin ja Putinin väliseen salaliittoon. Putinista on kuitenkin tullut länsimaisessa mediassa uusi Hitler, "Putler", kuten näkee kirjoitettavan (kas kun ei "Putlin" Stalinin mukaan, onhan Putin venäläinen eikä saksalainen?) ja Trumpista saman median sylkykuppi, Venäjää myötäilevä "Putinin puudeli", arvaamaton antiamerikkalainen petturi (josta moni tavallinen amerikkalainen tosin yhä pitää).
Toimittaja Bryan MacDonald on havainnut, että länsimaissa on vallalla sairaus, josta hän käyttää leikkisästi nimeä "russofrenia". Se on MacDonaldin mukaan "sairaus, jossa uhri uskoo Venäjän olevan samanaikaisesti sekä romahtamassa että valtaamassa koko maailman". Tätä ilmeisen helposti tarttuvaa tautia on taas liikkeellä Trumpin ja Putinin tapaamisen jälkeen. Suomessakin on jo vuosia kyselty, milloin Venäjän talous romahtaa. Toisaalta taas on sanottu Putinin hallinnon edustavan puhtaaksiviljeltyä totalitarismia ja imperialismia. Aseistetut "vihreät miehet" voivat milloin tahansa astella myös Suomen rajojen yli!
Vuonna 2007 samaa tautia sairasti Suomen silloinen puolustusministeri, kokoomuslainen Jyri Häkämies, joka Yhdysvaltain vierailullaan piti kohua herättäneen puheen. Häkämies sanoi tuolloin: "Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä". Amerikkalaiset sotahaukat olivat tietysti mielissään Häkämiehen puheesta, Suomessa sitä ei niinkään arvostettu. Myös Venäjältä Häkämies väitti saaneensa myönteistä palautetta puheestaan; Venäjästä oli jälleen tulossa globaali toimija, joten puhe kävi mainoksesta.
Kitkeriä Venäjä-puheita on sittemmin kuultu moneltakin suunnalta. Kun Trump vastikään itse kutsui Yhdysvaltojen valtiokoneiston hysteeristä suhtautumista Venäjään "vääräksi noitajahdiksi", Mihail Molchanovin mieleen nousi kysymys: mitä nyt oikein tapahtuu ja miksi juuri Venäjä on nostettu esiin tusinan joukosta todellisia autokraatteja, jotka vihaavat länttä ja murhaavat poliittisia vastustajiaan?
Venäjä on ydinasevaltio ja jo tämän takia sillä on painoarvoa kansainvälisessä politiikassa. Se myös tuki avoimesti venäläisten kansanäänestystä Krimillä ja liitti niemimaan sen jälkeen takaisin osaksi Venäjää. Samoin se on tarjonnut sotilaallista tukea Ukrainan venäjämielisille separatisteille Donbassissa. Mutta tämäkään ei vielä riitä nykyisen kaltaiseen erityishuomioon, sillä maailmassa monet ulkopuoliset voimat, Yhdysvallat eritoten, tukevat milloin mitäkin sissejä ja separatisteja omien intressiensä mukaan, sekä tekevät yhteistyötä autoritääristen hallitusten kanssa.
Olipa kyse sitten politiikasta tai taloudesta, Venäjän todellinen vaikutus Yhdysvaltoihin on Molchanovin mukaan vähäinen. Oli hakkerointi totta tai ei, kukaan ei voi vakavasti väittää, että Moskova voisi horjuttaa Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulosta. Venäjä ei ole myöskään vielä maailman suurimpien talousmahtien joukossa, joten silläkään rintamalla se ei ole uhka Yhdysvalloille. Atlantisteille tärkeää Euroopan unioniakaan Venäjä ei yritä hajottaa, sillä se tarvitsee tätä läheisenä kauppakumppanina.
Kiina puolestaan on jo maailman toiseksi suurin talous ja Yhdysvaltojen suurin luotonantaja. Se omistaa 19 prosenttia Yhdysvaltojen veloista, enemmän kuin mikään muu kansakunta. Kiinan sotilasmenot ovat neljä kertaa Venäjää suuremmat. Useimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että Kiina aikoo syrjäyttää Yhdysvallat ja tulla maailman suurimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi taloudeksi. Silkkitie vie onnistuessaan globalisaatiota eteenpäin kiinalaisilla erityispiirteillä. Miksi siis Venäjää pidetään vieläkin Amerikan tärkeimpänä geopoliittisena vihollisena, eikä Kiinaa?
Edes varsinaisen kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ei herättänyt tällaista vihaa länsimaissa. Sellaista ei kohtaa kommunistipuolueen johtama Kiina eikä yhden miehen johtama Pohjois-Korea nykyäänkään. Neuvostoliitto säilytti kylmän sodan aikana liberaalin lännen kunnioituksen kommunistisen ideologiansa ansiosta. Vasta kun Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä yritti nousta uudelleen, mutta nyt markkinataloutta harjoittavana maana, lännessä huolestuttiin. Kun Venäjä luopui kommunismista ja ryhtyi Putinin johdolla hyödyntämään Venäjää riistäneiden oligarkkien varallisuutta, etsimään uutta johtoideaa Venäjän historiasta, ortodoksisuudesta, perinteisistä arvoista, ja jossakin määrin myös eurasianismin aatteesta, siitä tuli lännen silmissä arvaamaton vihollinen.
Lännen eliitin viha Venäjää ja Putinia kohtaan voidaan selittää vain yhdellä asialla: Venäjä on viime vuosina onnistuneesti haastanut Yhdysvaltojen hegemonisen johtoaseman. Se on ottanut paikkansa mahtimaiden joukossa, ja haluaa toimia globaalisti kuten kilpailijansakin. Jos Venäjä olisi edelleen Neuvostoliiton kaltainen sosialistinen valtio, tätä vihaa voitaisiin vielä täydentää jonkinasteisella kunnioituksella. Mutta kapitalistinen Venäjä, joka yrittää vastustaa maailman johtavaa kapitalistista kansakuntaa, sellainen Venäjä on liian ärsyttävä ja uhkaava kilpailija, ja sitä vastaan hyökätään ankarasti myös median välityksellä. Tämä vuoksi lännessä, sekä Suomessa, sairastetaan "russofreniaa". Tämän vuoksi ehkä jonkun muun kuin Häkämiehen mielessä kaikuu nykyään, "Venäjä, Venäjä, Venäjä".