Kun nykyään kutsutaan jotakin "edistykselliseksi", sille pistetään yhtäläisyysmerkit äärimmäisen suvaitsevaisuuden, hyväksynnän ja tasa-arvon kanssa. Näin jopa silloin, kun puhutaan käyttäytymismalleista tai ajattelusta, joka vielä vähän aikaa sitten ei ollut lainkaan niin hyväksyttävää, vaan ennemminkin moraalisesti arveluttavaa, väärää tai uskonnollisessa kontekstissa jopa syntistä. Jotenkin ns. edistykselliset unohtivat, mistä länsimaiden menestys ja uskottavuus ennen johtui ja mikä teki niistä suuria.
Konservatiivisia arvoja ei kutsuta konservatiivisiksi turhaan. Konservatismi juontuu latinan kielen sanasta conservare, "säilyttää". Jos jotain säilytettävää ei suojella ulkoisilta vaikutuksilta, se kuitenkin pilaantuu, aivan kuten avattu säilykepurkki tai pullollinen viiniä. Tóth hämmästelee, kuinka lännen yhteiskunnissa ei kestänyt kovin kauaa, kun kansan selkärankana toimiva perinteinen perhemalli korvattiin seksuaalivähemmistöillä ja drag queeneilla, joille edistykselliset ja suvaitsevaiset liberaalit antavat yhä enemmän tilaa ja näkyvyyttä yhteiskunnassa. On koettu jo tärkeäksi opettaa pienille lapsillekin, kuinka heidän tulisi suhtautua avoimin mielin kaikkeen, mikä vain tuntuu jostain yksilöstä hyvältä, olipa se sitten kuinka kummallista, kauhistuttavaa tai perverssiä hyvänsä.
Tóthin mielestä tämä on törkeää, koska se ei ole ihmisarvoista, viisasta tai luonnollista. Toiseksi, se ei kuvaa lainkaan sitä, mitä sana "edistys" tarkoittaa. Yksilötasolla, kun olet oppinut uuden kielen tai ammatin, olet juuri saavuttanut jonkin verran edistystä elämässäsi. Suuremmassa mittakaavassa yhteiskunnat ja kansakunnat edistyvät myös, kun ne löytävät parempia tapoja elää, järjestävät ympäristöään tehokkaammin, luovat älykkäämpää, turvallisempaa ja kestävämpää infrastruktuuria, ja niin edelleen.
Tóthin mukaan ei ole syytä "edistyä" alueella, jossa se on tarpeetonta. Esimerkiksi perheen käsitettä ei tarvitsisi määritellä uudelleen, koska perinteiset käsitykset perheestä ja avioliitosta ovat jo sellaisenaan täydellisiä. Samoin eurooppalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia, kristinuskosta juontuvia, moraalisia arvoja ei tarvitse "edistää", toisin sanoen muuttaa. Mutta radikaali individualismi on meillä ajanut terveen yhteisöllisyyden ohi.
Länsi on menettänyt suuntavaistonsa, sanoo Tóth. Edistykselliset yrittävät mestaroida luontoa, ja tiedetään, miten sellainen aina päättyy. Sillä välin panostetaan huomattavasti vähemmän siihen, miten yhteiskuntaa voitaisiin parantaa, luoda uusia kauppareittejä, parempaa infrastruktuuria ja muita ratkaisuja. Olemme toki vielä muun maailman mukana, mutta kuinka kauan? Tóth kehottaa tarkastelemaan esimerkiksi Kiinassa tapahtunutta hämmästyttävää, todellista kehitystä. Kiinalaiset eivät keskity HLBT-"oikeuksiin" tai muihin lännen lempiprojekteihin, vaan kehittävät yhteiskuntaansa pitkän tähtäimen suunnitelmin tulevien sukupolvien eduksi.
Kun idän uusi silkkitie on nyt tekeillä, Kiina on heittänyt pallon lännelle. Tóth ihmettelee, lännessä kasvaneena, mutta idän edistystä kiinnostuksella seuranneena, miksi länsi ei voisi samoin keskittyä oikeisiin asioihin ja kulkea oikeaan suuntaan; rakentaa, kehittää ja parantaa elinoloja samalla tavalla kuin idässä nyt tehdään? Kiinalaista yhteiskuntaa ei rampauta dekadentti liberaalidemokratia ja sen vääristynyt, luonnonvastainen "arvomaailma". Kuten aina, historia on oleva tuomari ja tulee selittämään maailmalle, mitä sana "edistys" todella tarkoittaa, Tóth arvelee.