 |
| Paavi Franciscus |
Kirkon liberaalisiiven kardinaalit halusivat mullistaa kirkon ja heidän suosikkinsa uudeksi paaviksi oli argentiinalainen kardinaali Jorge Bergoglio. Myöhemmin nämä paavin valintaan vaikuttaneet kardinaalit jopa ylpeilivät aikaansaannoksillaan ja kutsuivat ryhmäänsä St. Gallen mafiaksi. Bergogliosta tuli heidän haluamansa paavi, joka heti valtaan noustuaan ryhtyi rikkomaan kirkon perinteitä, antaen mitä kummallisimpia lausuntoja, sekä vainoten kirkon traditionalisteja.
Jorge Bergoglio, Paavi Franciscus, valittiin 266. paaviksi liberaalien kardinaalien äänillä vuonna 2013, kun hänen edeltäjänsä, Joseph Ratzinger, Benedictus XVI, yllättäen erosi virastaan. On epäilty, että Benedictus XVI erosi joko painostuksen alla, tai ymmärtäessään, ettei kyennyt vastustamaan kirkon sisällä vaikuttavaa voimakasta homolobbya. Virallinen selitys eroon oli, ettei Ratzingerilla ollut "voimia jatkaa tehtävässään", mutta myös Obaman aikaista Yhdyvaltojen hallintoa on syytetty halusta saada vallanvaihto aikaan Vatikaanissa. Jos joku toivoi Bergogliosta uudistajaa, joka siivoaisi kirkosta kaiken saastan, toisin kävi.
Franciscus on tullut viime vuosina tunnetuksi massamaahanmuuton puolustajana; tässä hän on ollut samoilla linjoilla globalistien kanssa. Paavin mielestä Euroopan tulee pitää rajansa auki ja ottaa avosylin vastaan kaikki Lähi-idästä ja Afrikasta tulevat elintasopakolaiset. Hän on myös tuominnut nativistien toiveet maahanmuuton rajoittamisesta. Kristinuskon kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, sillä paavi on kumma kyllä puolustanut erityisesti muslimimaahanmuuttoa. Harvat kirkon edustajat, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, ovat julkisesti uskaltaneet kritisoida paavin linjaa.
Lähi-idän kristityt eivät myöskään ole saaneet Bergogliolta tukea, vaan hän on keskittynyt tapaamaan juutalaisia ystäviään, joita onkin vieraillut runsain mitoin Vatikaanissa. Tapaamisissa paavin kaulassa roikkuva pektoraaliristi on usein häveliäästi sullottu piiloon, etteivät Kristuksen kieltävät juutalaisvieraat vain loukkaantuisi. Jo kardinaaliaikoinaan Bergoglio tunnettiin yltiöpäisestä ekumenismista ja kirkon perinteisten oppien vääristelemisestä.
Katolinen kirkko on jo pitkään ryvettynyt hyväksikäyttöskandaaleissa. Kirkon pedofiili- ja homopapeista on tiedetty toki aiemminkin, mutta nyt Yhdysvalloissa paljastunut laaja ja pitkäaikainen lasten ja nuorten hyväksikäyttö on saanut yhä uusia karmeita piirteitä: entinen Yhdysvaltain lähettiläs, arkkipiispa Carlo Maria Viganò, on syyttänyt paavi Franciscusta tämän hyväksikäytön salaamisesta ja syyllisten kardinaalien, esimerkiksi amerikkalaisen kardinaali McCarrickin, suojelusta. Arkkipiispa on kirjoittanut 11-sivuisen dokumentin, joka on nyt kenen tahansa luettavissa. Hän vaatii paavia myös eroamaan.
Kuten katolinen toimittaja Damian Thompson kirjoittaa, mikäli arkkipiispa Viganòn väitteet ovat totta, paavi Franciscus on aktiivisesti edistänyt seksuaalisen hyväksikäyttäjän uraa ignoroimalla häntä vastaan esitetyt syytökset ja edeltäjänsä päätöksen kumoten antanut McCarrickille vapaat kädet toimia kirkossa. Nykyisen kriisin vakavuutta ei voi väheksyä. Viganòn syytökset ovat niin laajoja ja niin vakavia, että jos päädytään oikeudenkäynteihin, ne tulevat todennäköisesti kestämään vuosia. Jo kauan ennen niiden aloittamista, on olemassa mahdollisuus, että argentiinalaisen Jorge Bergoglion paavius päättyy tähän häpeälliseen spektaakkeliin.
Jos eurooppalaisia instituutioita ei voida uudistaa ja niiden merkitystä ja arvovaltaa palauttaa, on tulevaisuus globalistien toivoma "Eurafrikka", jossa avoimien rajojen politiikka on tuhonnut alkuperäiskulttuurit ja sekularismi tehnyt koko mantereesta sisäisille konflikteille herkän, antikristillisen sulatusuunin. Muslimitaustaisilla maahanmuuttajilla voi myös olla omat suunnitelmansa, miten edistää omia kulttuuriperinteitään ja islamin uskon nousua läntisen kristinuskon ja eurooppalaisuuden alasajon jälkeen.