Sivut

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Nato tarvitsee yhä vihollisen

Nato yrittää luoda Venäjästä viholliskuvaa pitkittääkseen omaa olemassaoloaan, Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin RISS:n asiantuntija Sergei Ermakov sanoo. 

"Naton kehitys on selvästi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan mukaista, tavoitteena ylläpitää Yhdysvaltojen globaalia johtajuutta", Ermakov kommentoi Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin viime viikkoista vierailua Washingtoniin, jossa tämä tapasi mm. Mike Pompeon ja James Mattisin.

"Nato on tärkeä työkalu, jonka avulla maailman hegemoni voi harjoittaa ulkopolitiikkaansa Euroopassa. Stoltenberg ilmaisi Yhdysvaltojen vierailun aikana toistuvasti ajatuksen siitä, että yksi Pohjois-Atlantin liiton tärkeimmistä tehtävistä on Venäjän pyrkimysten estäminen", Ermakov korosti. Stoltenberg piti viime perjantaina puheen Washingtonissa,  neokonservatiivisen ajatushautomo Heritage Foundationin tilaisuudessa Naton merkityksestä 2000-luvulla.

RISS-asiantuntijan mukaan Stoltenbergin vierailun päätavoitteena oli vakuuttaa amerikkalaisille kollegoille, että "heidän liittolaisensa ovat valmiita panostamaan puolustukseen, modernisoimaan asevoimiaan, kehittämään infrastruktuuria ja pitämään yhteisiä sotaharjoituksia". Toisin sanoen, Euroopasta löytyy valitettavasti yhä valmiutta olla Yhdysvaltojen uskollinen vasalli, vaikka se rooli on tuonut vain vaikeuksia.

Naton on tarkoitus pitää loka-marraskuussa suuret "Trident Juncture"-sotaharjoitukset Norjassa. Niihin osallistuvat myös Suomi ja Ruotsi, vaikka ne eivät jäsenmaita olekaan. Puolustusvoimien verkkosivuilla kerrotaan, että "harjoitusjoukkoja toimii myös Suomessa ja Ruotsissa". Suomi toimii harjoituksessa "kumppanimaan roolissa", eli Suomi on hivutettu mukaan Naton toimintaan kansan enemmistön tahdon vastaisesti.  Kaiken kaikkiaan yli 35 000 sotilasta eri maista osallistuu näihin harjoituksiin, mukaanlukien 2000 suomalaista sotilasta.

RISS-asiantuntija Ermakovin mukaan "tällaisten harjoitusten määrä ylittää huomattavasti venäläiset vastaavat". Yhteisiin sotaharjoituksiin osallistuneiden maiden määrä on myös kasvanut äskettäin. "Tällaiset liikkeet ovat keskittyneet vastaamaan sotilaalliseen uhkaan, jonka oletetaan tulevan idästä. Itse asiassa kaikki nämä harjoitukset on suunnattu aseelliseen konfliktiin Venäjän federaation kanssa", Ermakov väittää.

Kuten odottaa sopii, Nato perustelee "huoltaan" Venäjän pitämillä "Vostok 2018"-sotaharjoituksilla. Ermakov on toista mieltä. "Venäläiset sotaharjoitukset ovat kaukana Nato-maiden rajoista, Ural-vuoriston tuolla puolen. Allianssi pyrkii vain keksimään syitä omalle olemassaololleen". Hupaisaa oli myös se, että Nato-maa Turkki sekä Mongolia ja Kiina oli kutsuttu mukaan Venäjän harjoituksiin.

Trumpin tyly asenne aiheutti epävarmuutta viime huippukokouksessa, joka pidettiin Washingtonin ja sen lähimpien eurooppalaisten liittolaisten kesken kauppasodan uhka taustalla. Trumpin vaatimusten jälkeen EU:ssa ryhdyttiin puhumaan myös omasta puolustuksesta, mutta eurooppalaiset natohaukat haluavat mieluummin jatkaa Yhdysvaltojen ylivallan tukijoina.

Vaikka Pohjois-Atlantin liitto alkaa järjestönä olla jo vanhentunut reliikki, Natossa on varmasti myös henkilöitä, joita kutkuttaisi siirtyä harjoituksista tositoimiin Euroopan maaperällä, ja Napoleonin ja Hitlerin jalanjälkiä seuraten, ottaa suunnaksi Moskova. Vahinko vain, ettei nykyaikainen sodankäynti lennokkeineen ja ohjuksineen enää paljoa vastaisi viime sotien poteroissa ryömimistä.

Mutta "demokratian" ja amerikkalaishenkisen "vapauden" tähden Nato-artikulointi yhä puree joihinkin. Myös uusoikeiston marginaalipiireissä erityisesti Baltian maissa, mutta myös Suomessa, ratsastetaan Venäjä-vastaisuudella ja peukutetaan sotilasliittoa. Heimoaatteen miehet ovat yhtä mieltä amerikkalaisten neokonservatiivien kanssa niin monesta asiasta, ettei Lähi-idän tuhoaminen ja lännen sateenkaariliberalismi tunnu ongelmalliselta. Itse asiassa pakolaiskriisikin on heidän mielestään Venäjän, ei lännen globalistien masinoimien sotien, syy.

Viholliskuvaa ei ole kylmän sodan ajoilta päivitetty, vaikka itänaapurissa ei Putinin kaudella enää varsinaista poliittista ideologiaa olekaan, vain ison liittovaltion taloudellisia ja geopoliittisia intressejä. Olisikin kohtalon ivaa, jos Putinin jälkeen Venäjällä valtaan nousisi aatteellisempi, euraasialainen johto, jotta natohaukat, natsifetisistit ja amerikkalaiset neokonservatiivit saisivat haluamansa vihollisen. Kiinalainen sivilisaatio nousee globaaliksi mahdiksi kuitenkin sitä ennen, joten natottajien fantasiat idän uhkakuvista ovat jo vanhentuneita.