perjantai 14. syyskuuta 2018

Kun Kiina hallitsee maailmaa

Martin Jacquesin kirja When China Rules the World julkaistiin jo vuonna 2009, mutta tutustuin teokseen vasta nyt, kun sosiaalisesta mediasta tuttu kaveri esitteli sitä vastikään Facebook-seinällään. Teos onkin harvinaisen ajankohtainen ja sisällöltään enteellinen, vaikka aiheesta löytyy runsaasti uudempaakin kirjallisuutta.

Jacquesin teos käsittelee Kiinan nousua globaaliksi mahdiksi ja länsimaiden väistymistä paraatipaikalta. Jacques on palkittu toimittaja ja suosittu puhuja, joka toimii mm. tutkijana London School of Economicsin alaisuuteen kuuluvassa strategian ja diplomatian keskuksessa sekä vierailevana professorina Tsinghuan yliopistossa.

En osaa sanoa, onko Kiinan nousu pelkästään hyvä asia meille suomalaisille (tai ylipäänsä kenellekään muille kuin kiinalaisille), mutta se on kuitenkin tosiasia, jonka kanssa on opittava elämään. Suomen ja Kiinan välille on avattu jo uusi junayhteys, ja esimerkiksi Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on hehkuttanut Suomen ja Kiinan uusia yhteistyökuvioita.

Kaksisataa vuotta olemme eläneet länsimaisessa maailmassa, jossa juuri "nykyajan" ja "moderniuden" käsitteet ovat olleet synonyymeja "länsimaisuudelle". Jacquesin kirja väittää, että 2000-luku on erilainen: länsi ei enää pysy määräävässä asemassa muiden, ei-länsimaisten maiden, nousun myötä. Syntyy monia uusia, erilaisia tapoja olla "nykyaikainen". Nousevat maat eivät tarvitse länsimaista demokratiaa tai valistuksen ajan kyseenalaisia arvoja tuekseen. Tällä uudella aikakaudella keskeinen toimija tulee olemaan Kiina.

Vaikka joku sitä varmasti toivookin, niin sanottujen kehittyvien maiden talouskasvu ei synnytä uutta liberaalia järjestystä aasialaisilla erityispiirteillä. Toisin kuin lännessä, idässä talouden ja teknologian kehittyminen vain vahvistaa perinteisten kulttuuristen ominaispiirteiden vaalintaa. Tulevaisuuden yhteiskunnallis-taloudellista kehitystä pyritään rakentamaan näiden maiden omista kulttuurisista ja historiallis-perinteisistä lähtökohdista.

Jacques väittää, että Kiina tulee säilymään erilaisena, eikä siitä tule vain itäistä versiota nykyisestä väistyvästä, angloamerikkalaisesta järjestelmästä. Kiinalla on jo taloudellista valtaa, mutta sen poliittinen ja kulttuurinen vaikutusvalta tulee olemaan vähintään yhtä merkittävää. Kiina ei ole edes perinteinen kansantalous, vaan "sivilisaatiovaltio", jonka tarpeet, prioriteetit ja arvot ovat täysin erilaiset kuin lännessä. Kiina tekee tulevaisuuden suunnitelmia sukupolviksi eteenpäin, ei vain yhden vaalikauden ajaksi. Kiina ei länsimaistu, mutta länsimaat saattavat "kiinalaistua".

Jacques on eräässä haastattelussaan todennut, että Trump on ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka on tunnustanut Yhdysvaltojen aseman heikkenemisen: tämän takia hän ottikin sloganikseen "Make America Great Again". Jacques ei kuitenkaan usko, että Trump voi kääntää asioiden kulkusuuntaa kauppasodan tai muidenkaan toimien välityksellä. Historialliset voimat ovat liikkeellä, kuten aikoinaan Euroopan noustessa, joten Yhdysvaltojen on sopeuduttava Kiinan nousuun tavalla tai toisella.

Olemme todistamassa uuden maailman syntyä, joka muuttuu yhä hämmentävämmäksi ja vieraammaksi länsimaisille ihmisille. Jacquesin mukaan länsi on tottunut ajatukseen siitä, että maailma on sen maailma, että kansainvälinen yhteisö on sen yhteisö, että kansainväliset instituutiot ovat sen toimielimiä, ja yleismaailmalliset arvot ovat sen arvoja. Kiinan kehityksen myötä tämä ei enää pidäkään paikkaansa.

Kiinaa ei kannattele enää niinkään kommunistinen ideologia, vaan vanhan Kiinan filosofia, joka on päivitetty nykyaikaan. Valtion ytimessä toimii puolestaan "rautainen neliö": valtionyritykset, turvallisuuskoneisto, armeija ja kommunistisen puolueen konservatiivien verkosto, jonka johtajana on presidentti Xi Jinping.

Kiinan sivilisaatiovaltion peruspilareita ovat kansa, puolue ja uuskungfutselainen filosofia, yhdistyneenä huipputeknologiaan ja kiinalaisin ominaispiirtein varustettuun markkinatalousmalliin. Länsimaihin väkipakolla iskostettua monikulttuurisuutta ja liberalismin ihailua ei Kiinasta löydy, meikäläisestä vihervasemmistolaisuudesta puhumattakaan. Jacquesin mukaan kiinalaisilla on syvä ja elävä tunne omasta kulttuuristaan ja sivilisaatiostaan, jota he pitävät muita parempana.

Kiinan nousu mullistaa talouselämän, geopoliittisista muutoksista puhumattakaan. Kun Kiinan poliittinen valta maailmalla kasvaa, sillä on varmasti vaikutuksensa myös Eurooppaan. Suomellekin tämä avaa uusia näköaloja, kunhan vielä vanhan kaartin lännen ihannoijat syrjäytettäisiin päättäjän paikoilta. Itse toivon, että "kiinalainen vuosisata" saa länsimaisen liberalismin väistymään ja uusi, illiberaali paradigma tulee sen tilalle.