Sivut

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Sympatiaa Ukrainalle?

Läntinen media on vuosien ajan maalannut Ukrainasta kuvaa suuren, epäystävällisen naapurinsa Venäjän uhrina, joten Ukrainan sympatisoijia on Suomessakin riittänyt. Tunnen itsekin myötätuntoa Ukrainan kansaa kohtaan, mutta valitettavasti maasta on tehty lännen vasalli Venäjää vastaan.

Läntinen suuntautuminen ei ole kuitenkaan muuttanut asioita kuin taikaiskusta. Ukrainalla on valtavia ongelmia korruption, heikon taloudellisen suorituskyvyn, kasvaneen byrokratian, yleisen tehottomuuden, sekä ihmisoikeuksien ja demokratian puutteen vuoksi. Lännessä aletaan jo kyllästyä kannattelemaan Ukrainaa, varsinkin kun tilanne ei ole kohentunut; EU on tukenut Ukrainaa vuodesta 2014 saakka yhteensä 12,8 miljardilla eurolla. 

Yhdysvallat jaksaa vielä jatkaa projektiaan Ukrainassa, sillä sen on pönkitettävä supistuvaa geopoliittista asemaansa. Kaikenlaista kuplii pinnan alla. Venäjämielinen separatistijohtaja Aleksandr Zahartšenko sai surmansa räjähdyksessä Donetskissa elokuussa. Ukrainan kriisi ulotettiin tietoisesti myös kirkolliselle tasolle. Myös Nato-joukkojen ja Yhdysvaltojen kanssa Ukrainassa harjoitellaan sotaa. Tänään Krimillä alustavien tietojen mukaan sirpalepommi surmasi nuoria koululaisia; Kremlin tiedottajan mukaan terrori-iskun mahdollisuutta tutkitaan. Yritetäänko nyt kaikin tavoin provosoida Venäjää, jotta saataisiin kunnon rähinä päälle ja oikeutus sotatoimille Venäjää vastaan?

EU-maista Unkari on viimeksi ottanut yhteen Ukrainan viranomaisten kanssa unkarilaisen vähemmistön heikentyneen aseman vuoksi. Ukrainalaiset nationalistiryhmät kuten Karpatska Sich ja Svoboda suhtautuvat vihamielisesti Ukrainassa asuviin unkarilaisiin, joiden henkilötietoja onkin julkaistu pahamaineisella Myrotvorets-sivustolla ("Миротворець", suom. "rauhantekijä"). Sivusto yllyttää toimimaan "Ukrainan vihollisia" ja vieraita vähemmistöjä vastaan. Kaksoiskansalaisuusselkkauksen takia diplomaatteja on karkoitettu puolin ja toisin, ja Unkari on aikonut torpata myös Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyshaaveet.

Ukrainan uusi kielilaki rajoittaa Ukrainan kansallisten vähemmistöjen oikeutta saada opetusta omalla äidinkielellään. Lainsäädäntö on aiheuttanut vastustusta vähemmistöjen keskuudessa. Myös Puola ja Romania ovat riidelleet Ukrainan kanssa, olipa sitten kyseessä historian painolasti etnisine puhdistuksineen, tai Ukrainassa asuvien vähemmistöjen asema. Valko-Venäjä puolestaan on lisännyt rajavartiointia Ukrainan vastaisella rajalla, johtuen rikollisryhmien suorittamasta aseiden salakuljetuksesta Ukrainasta Valko-Venäjälle.

Asevelvollisuus oli lakkautettu Ukrainassa 2013, mutta se palautettiin 2014. Väitetään, että jopa 80 prosenttia palvelukseen kutsutuista olisi jättänyt tulematta tänä vuonna. Jo aikaisempina vuosina kutsuntojen aikoihin eri lähteet kertoivat, että esimerkiksi Ukrainan ja Romanian raja-alueen hotellit olivat täynnä asevelvollisuutta pakenevia ukranalaismiehiä. Ukrainan asevoimilla on viime aikoina ollut myös muita vastoinkäymisiä. Viime viikon alussa suuri armeijan ammusvarasto tuhoutui räjähdyksessä ja tulipalossa. Ukrainan ilmavoimien hävittäjä syöksyi maahan harjoituslennolla Ukrainassa; kaksi lentäjää, ukrainalainen ja amerikkalainen, saivat surmansa.

Ukrainan ulkopolitiikka on kaukana menestyksestä. Kiova tarvitsee enemmän kuin vain Venäjä-vastaisuutta tavoitteidensa saavuttamiseksi. Sen naapurisuhteissa ilmenee vakavia ongelmia, jotka ovat kompastuskivi matkalla kohti ukrainalaista unelmaa: pääsyä osaksi läntistä arvoyhteisöä, Natoa ja Euroopan unionia. Ukraina ei ole kuitenkaan tehnyt tarpeeksi taloutensa kohentamiseksi tai korruption kitkemiseksi. Oma lukunsa on kansallismielisyyden ilmeneminen erilaisten natsiryhmien toimintana, mutta tähän asti tämä ukrainalainen erityispiirre ei ole vaivannut läntisten arvojen edustajia oikealla eikä vasemmalla. Onpa myös Israel aseistanut Azov-pataljoonaa.

Ukrainan huono eurokunto ei ole estänyt suomalaisia nuorisopoliitikkoja sympatisoimasta Ukrainaa. Esimerkkinä tästä perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja lähettää Facebookissa terveisiä Ukrainan matkalta, jossa PS-edustus on vieraillut "rakentamassa suhteita" Julija Tymošenkon liberaali-konservatiiviseen ja EU-myönteiseen Batkivštšyna-puolueeseen. Tymošenkon euromyötäilijät ovat päässeet tarkkailijajäsenen asemaan europarlamentin EPP-ryhmään, jossa myös Kokoomus on mukana. Nähtäväksi jää, mikä on tämän puolueen tuleva vaalimenestys kotimaassaan.

Ukrainasta käsin persunuori muistaa haukkua myös "miehittäjä-Venäjää", joka "pyrkii toimillaan kaatamaan koko Ukrainan". Luulisi tällaisen hybridivaikuttamisen hyvesignaloinnin tuottavan tulosta ja saavan Venäjä-vastaiset hykertelemään tyytyväisyydestä, vieläpä näin Naton suurten sotaharjoitusten alla? Jos Kiovan hallinto Porošenkon johdolla ei herätä enää varauksetonta luottamusta Euroopassa, Suomessa Venäjää vihaavia Ukrainan puolustajia tuntuu yhä riittävän.