Olen kirjoittanut aiemminkin Escobarin intomielisyydestä ja Euraasian asian edistymisestä. Venäjä ja Kiina kehittävät Escobarin mukaan "lopullista painajaista entisille Yhdysvaltojen ulkopolitiikan shamaaneille, Henry Kissingerille ja edesmenneelle Zbigniew 'suuri shakkilauta' Brzezinskille". Olen tyytyväinen, jos tässä onnistutaan.
Vuonna 1972 Kissinger oli - Pakistanin logistisella avulla - arkkitehtinä "Nixonin hetkelle Kiinassa". Kiinan suhteiden avaamista pidetään Nixonin uran merkittävimpänä saavutuksena. Kyseessä oli klassinen hajota ja hallitse-operaatio, jolla Kiina erotettiin Neuvostoliitosta. Kaksi vuotta sitten, ennen Trumpin virkaanastumista, Kissingerin antamat ulkopoliittiset neuvot Trump Towerin kokouksissa koostuivat saman teeman muunnetusta versiosta: tällä kertaa olisi tarkoitus houkutella Venäjää mukaan Kiinaa vastaan. Tässä ei ole onnistuttu.
Kissingerin geopoliittinen oppi sanoo, että Yhdysvallat on vain "Euraasian suurista maamassoista etäinen saari". "Yhden ainoan voiman ylivalta-asema kummalla tahansa Euraasian pääalueella - Euroopassa tai Aasiassa - on säilynyt strategisen vaaran määritelmänä Yhdysvalloille, oli sitten kylmä sota tai ei", on Kissinger myös todennut. "Tällaisella ryhmittymällä olisi kyky ylittää Amerikka taloudellisesti ja lopulta myös sotilaallisesti."
Zbigniew Brzezinskin doktriini on samoilla linjoilla. Päämääränä oli säilyttää EU- ja Nato-vasallien kautta Yhdysvaltojen kuristusote Euroopasta. Tarkoitus oli pitää vasallit alisteisina ja "barbaarit" (Venäjä ja sen liittolaiset) eripuraisina. Tärkeintä oli estää vihamielisen koalition muodostuminen (kuten tämän päivän Venäjän ja Kiinan allianssi) uhkaamaan Yhdysvaltojen asemaa, ja pitää Saksa, Venäjä, Japani, Iran ja Kiina kurissa soveltamalla loputtomasti hajota ja hallitse-taktiikkaa.
Kiinan presidentti Xi Jinping on ottanut käyttöön Sunzilta muokatun taktiikan: Vyö ja tie-hanketta kiihdytetään entisestään huolimatta Yhdysvaltojen luomasta paineesta. Jos Venäjä vielä auttaisi Persiaa (Irania) nousemaan Lähi-idän uudeksi suurvallaksi, astuisimme todella "jälki-westfalenilaiseen maailmaan". Asiassa on muttana tietysti myös Israel sekä vanhan globalistiklikin suhtautuminen radikaaleihin muutoksiin.
Euraasian asiantuntijat, sekä toimittajat kuten Escobar, ovat kuitenkin optimistisesti sitä mieltä, että Euraasian junamatka on jo alkanut: uusi geopoliittinen ja taloudellinen aikakausi on käsillä, ja Yhdysvallat ja Trumpin juna uhkaavat jäädä asemalle. Miten käynee Euroopalle ja Suomelle?