Sivut

tiistai 12. helmikuuta 2019

Yhdysvallat, Unkari ja Euroopan asema

Orbán ja Pompeo
Valtamedia kertoo meilläkin, että Yhdysvallat "lämmittelee suhteitaan" itäiseen Keski-Eurooppaan, jossa ulkoministeri Mike Pompeo vierailee parhaillaan.

Maanantaina Pompeo vieraili Unkarissa, jossa hän tapasi pääministeri Viktor Orbánin. Budapestissa keskusteltiin muun muassa "maiden välisen puolustusyhteistyön syventämisestä" (eli aseostoista ja hegemonian lujittamisesta oli jälleen kyse).

Pompeon vierailua varten kadulle oli ilmaantunut maksettujen mielenosoittajien joukko, joilla luki painetuissa kylteissään "Orbán on Putinin unkarilainen ääni". Tänään Pompeo vie samaa Venäjä-vastaista viestiään myös Slovakiaan, ennen kuin siirtyy Puolaan, jossa hän osallistuu Lähi-idän tulevaisuutta käsittelevään, Iranin vastaiseen konferenssiin. Hän vierailee Euroopan kiertueen lyhyillä pysähdyksillä myös Belgiassa ja Islannissa.

Pompeo on huolissaan siitä, pysyvätkö Visegrád-maat ja muukin Eurooppa ruodussa ja jatkavat Washingtonille uskollisina vasalleina. Pompeo ilmaisi huolensa Venäjän ja Kiinan kasvaneesta vaikutusvallasta. "Emme saa antaa Putinin kylvää epäsopua Nato-ystävien välille. Autoritäärinen Venäjä ei tule koskaan olemaan pienten valtioiden vapauden ja itsemääräämisoikeuden ystävä", Pompeo toisteli tyypillisiä amerikkalaisia fraaseja.

Unkarin ulkoministeri Peter Szijjártó ei sentään täysin niellyt Pompeon kommentteja, vaan puolusti maansa hyvää Venäjä-suhdetta ja huomautti, että Unkari on energiansaannin suhteen 85-prosenttisesti riippuvainen Venäjästä. Vaikka Szijjártón mukaan Orbán jakaa presidentti Trumpin "kansallismielisen maailmankuvan", Unkari on kuitenkin lopen kyllästynyt "lännen tekopyhään arvosteluun".

Pompeo yritti viekkaana CIA-miehenä pistää itäisen Keski-Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen viilentyneet välit täysin Barack Obaman demokraattihallinnon piikkiin, jonka johdolla Yhdysvallat on Pompeon mukaan työntänyt Unkarin "sellaisten ihmisten käsivarsille, jotka eivät jaa arvojamme". Amerikkalaisen ulkoministerin vierailusta Unkarissa on vierähtänyt jo seitsemän vuotta. Venäjän presidentti Vladimir Putin puolestaan on Yhdysvaltojen närkästykseksi vieraillut Unkarissa useamman kerran lyhyen ajan sisällä.

Unkarin johdon tiedossa on varmasti, että Yhdysvaltojen johtamaa järjestystä edes ajaa Euroopan maissa myös arkkivihollinen George Soros "kansalaisjärjestöineen". Ikään kuin tähän viitaten Pompeo ilmoitti Yhdysvaltojen halusta "tukea Unkarin itsenäistä mediaa ja kansalaisjärjestöjä". Vaikka Yhdysvallat on itse ollut niin huolissaan "ulkoisesta vaikutuksesta" oman maansa politiikkaan, Euroopan pitäisi vain kiltisti hyväksyä amerikkalainen "poikkeuksellisuus" ja interventionismi.

Ulkoministeri Szijjártó yritti muotoilla asioiden tilaa niin, että Orbánin ja Trumpin politiikassa on kuitenkin paljon yhteistä: molemmat "haluavat suitsia maahanmuuttoa, korostavat kristillistä identiteettiä ja suhtautuvat skeptisesti kansainvälisiin järjestöihin". En kyllä itse tiedä, miten sionisti-liikemies Trump korostaa "kristillistä identiteettiä", mutta kommentit olivat osa unkarilaista diplomatiaa, jolla yritettiin pitää jenkkivieras tyytyväisellä mielellä.

Pompeo antoi myös ymmärtää, että Kiinan kanssa veljeilyä on vältettävä. Pompeo nosti esiin kiinalaisen teknologiajätti Huawein väitetyt "vaikutusyritykset". Yhdysvallat on painostanut euroalamaisiaan välttämään Huawein laitteita. Unkari on kuitenkin jo tehnyt sopimuksen Huawein kanssa 5G-verkon rakentamisesta. Unkarin sopimuksessa Huawein kanssa on ulkoministeri Szijjártón mukaan mukana myös brittiläisiä ja saksalaisia alihankkijoita. Tämä tuskin riittää Yhdysvalloille, joka yrittää pitää kynsin hampain kiinni heikentyvästä asemastaan muuttuvassa maailmassa.

Ulkoministeri Pompeon Euroopan kiertueen tarkoitus on pyrkiä edistämään Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa huolimatta Trumpin Eurooppa-vastaisesta asennoitumisesta. Eurooppa on Yhdysvalloille ainoastaan vasalliasemassa oleva merentakainen siirtokunta. Todellisuudessa kansallisvaltioiden liittoutuminen Yhdysvaltojen kanssa merkitsee yksipuolista sanelusuhdetta, ja sitä tämäkin vierailu varmasti piti sisällään. Yhdysvaltoihin myönteisesti suhtautuvien kansallismielisten tulisikin radikaalisti päivittää näkemystään transatlanttisten suhteiden merkityksestä.