Ranskaa on kuohuttanut juutalaisvastaisuuden aalto. Muslimimaahanmuuttoon tätä ei mediassa uskalleta juurikaan yhdistää, vaan tyydytään viittaamaan äärioikeistoon ja äärivasemmistoon. Antisemitismiä on yritetty yhdistää myös Macronin hallintoa vastustavien keltaliivien toimintaan. Viimeksi juutalaisia hautoja töhrittiin hakaristi-spreijauksin ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kiiruhti hyödyntämään tapausta poliittisesti. "Ranskan ja Euroopan poliittisten johtajien on voimakkaasti vastustettava antisemitismiä", Netanjahu jyrisi. Israelin maahanmuuttoministeri Yoav Gallant puolestaan kutsui Ranskan ja Euroopan juutalaisia emigroitumaan Israeliin.
Ranskassa Macron tarttui aiheeseen lobbausjärjestön illallisilla väittäen isäntiensä mieliksi sionismin vastaisuuden olevan "yksi modernin antisemitismin muoto". Tällaista tulkintaa ovat kansainväliset juutalaisjärjestöt jo pitkään lobanneet eri maissa. Macron totesi, että vaikka Ranskan rikoslakia ei voida tältä osin muuttaa, juutalaisuusvastaisuuden määritelmää laajennetaan muilla keinoin. Poliiseja, tuomareita ja opettajia tullaan ohjeistamaan, jotta he voivat paremmin tunnistaa antisemitismin myös Israelin valtion kritiikin takaa. Ranskan parlamentti aikoo säätää kuluvan vuoden aikana myös uuden lain internetissä tapahtuvan "vihapuheen" suitsimiseksi.
Ranskan juutalaisten etujärjestölle tämä ei riitä, vaan Crif haluaisi kriminalisoida Israelin valtion kritisoimisen. Ranskalainen palestiinalaisten solidaarisuusryhmä Association France Palestine Solidarité puolestaan totesi, että Macron on "antanut periksi Israelin painostukselle ja tavoitteelle saada poliittisen sionismin kritisointi yhdistettyä rasistiseen juutalaisvastaisuuteen". Macronin siirto sopii täysin Israelin agendaan, mutta jää nähtäväksi, lisääkö julkinen tuki juutalaislobbareille entisestään jännitteitä kaaoksen keskellä olevassa, monikulttuurisessa Ranskassa. "Tämä on synkkä päivä tasavallalle", palestiinalaisia tukevan järjestön edustaja totesi.
Sionismi on poliittinen aate, jonka mukaan juutalaisilla on oikeus omaan valtioonsa historiallisessa Palestiinassa. Sionistit perustivat juutalaisvaltion Lähi-itään vuonna 1948 Iso-Britannian ja Rothschildin suvun tuella. Sionistimilitiat surmasivat tai karkottivat palestiinalaiset kodeistaan ja tuhosivat heidän kaupunkinsa ja kylänsä. Nyt paikalliset palestiinalaiset elävät enää Länsirannalla ja Gazan kaistalla, toistuvasti raunioitetuilla maa-alueilla. Israel on kyennyt säilyttämään juutalaisvallan alueella vain etnisyyteen pohjautuvilla tiukoilla laeillaan sekä kieltämällä palestiinalaispakolaisilta paluun kotiseuduilleen. Suunnitelmissa on yhä myös "Suur-Israel" ja koko Lähi-idän herruus.
Sionismia vastustaa toki myös joukko juutalaisia. Sekulaarit juutalaiset saattavat vastustaan Israelin politiikkaa ihmisoikeuskysymysten perusteella, mutta suuri joukko uskonnollisia ortodoksijuutalaisia tuomitsee sionismin teologisilla argumenteilla, kutsuen sitä harhaopiksi. Sionistikriittisillä tahoilla ei kuitenkaan ole samanlaista medianäkyvyyttä eikä taloudellista tukea takanaan kuin sionismia lobbaavilla järjestöillä. Politiikassa sionisteilla on runsaasti sananvaltaa, jota myös käytetään sumeilematta (viimeisimpänä esimerkkinä yritys savustaa Jeremy Corbyn ulos Britannian Labour-puolueen johdosta "antisemitismiin" vedoten).
Sionistit ovat erittäin hyvin verkostoituneet poliittisen ja taloudellisen eliitin piirissä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. EU:n alueella heillä olikin jo vanhojen puolueiden tuki, mutta sittemmin sionistilobbarit ovat pyrkineet saamaan poliittisen sionismin ja juutalaisvaltion tukemisen jopa euroskeptisten ja kansallismielisten puolueiden periaateohjelmiin. Tässä onkin onnistuttu hyvällä menestyksellä.