Varoitus merkitsee Trumpin hallinnon entistä suorempaa pyrkimystä painostaa vasallimaat hylkäämään kiinalainen Huawei. Tekosyyksi mainitaan jälleen Kiinan valtion mahdollinen vakoilu ja tietomurrot, vaikka todellisuudessa Yhdysvallat yrittää estää kiinalaisen teknologian ja vaikutusvallan leviämistä.
Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun Washington on aktiivisesti uhannut keskeyttää tiedustelutietojen jakamisen, jos liittolainen vastustaa sen kehotuksia. Saksa on perinteisesti tehnyt läheistä turvallisuusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ja nojannut amerikkalaiseen tiedusteluun esimerkiksi terrorismin vastaisessa taistelussa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt Washingtonia vakoilemasta jopa Saksan liittokanslerin puhelinta, kuten lähimenneisyydestä tiedämme.
Jos Huawei-sopimus menee läpi, Yhdysvallat ei aio säilyttää nykyistä yhteistyön tasoa Saksan tiedustelupalveluiden kanssa. Saksa on mielistellyt Yhdysvaltoja ja tukenut tämän vallanvaihtoyritystä Venezuelassa, mutta kiitosta tällaisesta lojaalisuudesta on Washingtonilta turha odottaa. Vasallien olisi vain suostuttava nurisematta kaikkiin amerikkalaisiin uhkavaatimuksiin.
Gideon Rachman kirjoittaa Financial Times-lehdessä siitä, kuinka kylmän sodan itä-länsi-jaon aikana muita maita määriteltiin sen mukaan, olivatko nämä lähellä Washingtonia vai Moskovaa. Nyt, liki kolmekymmentä vuotta Berliinin muurin kaatumisen jälkeen, Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kilpailu piirtää uusiksi geopoliittisia jakolinjoja. Pienten maiden, kuten Suomen, kannattaisi nyt olla puolueettomia.
Kuten Italian tapauksesta voimme nähdä, Valkoinen talo reagoi välittömästi saapasmaan suunnitelmiin osallistua Kiinan jättimäiseen Vyö ja tie-infrastruktuuriprojektiin, väittäen, ettei se toisi mitään etuja Italialle. Kiinan ulkoministeri antoi takaisin muistuttamalla amerikkalaisia siitä, että Italia on itsenäinen valtio, joka tekee omat päätöksensä. Näinköhän on?
Kädenvääntö Italiasta alleviivaa sitä tosiasiaa, että Yhdysvaltojen ja Kiinan kilpailu tapahtuu maailmanlaajuisella tasolla. Kiinan taloudellinen ja poliittinen ote yltää jo kauas Aasian tuolle puolen, aina Latinalaiseen Amerikkaan ja länsi-Eurooppaan, jotka on aiemmin nähty kuuluvan Yhdysvaltojen vaikutuspiiriin.
Trumpin hallinnon aloittama kauppasota päättää myös aikakauden, jolloin kaupankäyntiä ja sijoittamista pidettiin neutraalina alueena, joka voitiin pitää erossa poliittisesta vastakkainasettelusta. Hankkeet, joihin Kiina sijoittaa, käydään nyt tarkasti läpi Washingtonissa niiden mahdollisten strategisten implikaatioiden takia.
Kaikki johtuu Kiinan kunnianhimoisesta Vyö ja tie-hankkeesta, joka pelottaa Washingtonia. Jos Kiinan hanke etenee onnistuneesti, se linkittää koko Euraasian maamassan lähemmäksi Kiinaa, ja potentiaalisesti katkoo Yhdysvalloille tärkeitä transatlanttisia siteitä. Kiina sijoittaa jo avokätisesti satamiin ympäri maailman, ja tämän katsotaan uhkaavan Yhdysvaltojen merivaltaa.
Huawein 5G yritetään torpata Euroopassa vetoamalla turvallisuuteen, mutta painostaminen ja kilpailu saattaa johtaa siihen, että uusi blokkipolitiikka saa alkunsa Yhdysvaltojen ja Kiinan nokittelusta. Vaikka mieleen saattaa tulla Naton ja Varsovan liiton vastakkainasettelu ja liittolaiskuvio, uusi jakolinja kulkee vielä teknologian pohjalta.
Lähiaikoina muitakin maita kuin Saksaa painostetaan entisestään sen suhteen, valitsevatko ne amerikkalaisen vai kiinalaisen teknologian. Kylmän sodan vastakkainasettelu johti globalisaatioon, mutta uhkaako globalisaatiota nyt siirtyminen uuteen itä- ja länsiblokki-jakoon? Kuka tästä hyötyisi, ellei altavastaajaksi muuten jäävä Washington?