tiistai 12. maaliskuuta 2019

Italia siirtyy silkkitielle, Washington vastustaa

Pepe Escobar kirjoittaa Asia Times-lehdessä Kiinan presidentti Xi Jinpingin aikeista matkustaa viralliselle vierailulle Italiaan maaliskuun 22. päivä. Päällimmäinen keskustelunaihe tulee olemaan uusi silkkitie, ts. Vyö ja tie-hanke (Belt and Road Initiative, BRI), ja Italian osallistumisen siihen.

Päivää aiemmin Brysselissä, EU:n on tarkoitus keskustella, mikä on Euroopan yhteinen strategia kiinalaisinvestointien suhteen. Merkittävä osa EU:n jäsenmaista on kuitenkin jo mukana BRI-hankkeessa: näihin kuuluvat Kreikka, Portugal, sekä ns. 16+1-ryhmän maat keski- ja itä-Euroopasta, ja nyt sitten myös Italia.

Yhdysvallat on tietenkin vetänyt herneen nenään Italian suunnitelmista; myös Brysselin transatlantistit ovat ihmeissään, kun G7-maa Italia tekee tällaisen irtioton. Michele Geraci, Italian elinkeinoministeriön kauppapolitiikasta ja investoinneista vastaava varaministeri, kertoi Financial Times-lehden haastattelussa, että Xin vierailun aikana allekirjoitetaan Italian ja Kiinan välinen yhteisymmärrysmuistio liittyen BRI-hankkeeseen.

Vyö(hyke?) ja tie on kauaskantoinen, Euraasian integraatioon tähtäävä pitkän tähtäimen projekti, joka herättää närää Washingtonissa. Yhdysvaltojen hallinto on päättänyt suhtautua hankkeeseen vihamielisesti sen sijaan, että se tulisi itsekin mukaan Euraasian junamatkalle. Jos uusi silkkitie olisi todellisuudessa vain Kiinan omia taloudellisia ja poliittisia intressejä ajava hanke, 152 maata ja kansainvälistä organisaatiota eivät olisi jo muodollisesti mukana siinä.

Escobarin mukaan Kiina on vastannut epävirallisesti Yhdysvaltojen kritiikkiin Global Times-lehden pääkirjoituksen muodossa. Siinä sanotaan, ettei Washingtonin "isoveli valvoo"-ulkopolitiikka ja transatlanttinen allianssi, joka solmittiin kylmän sodan aikana - ja jossa Eurooppa on alisteisesti mukana - ole enää relevantti 2000-luvun tarpeisiin.

"Euroopan ei pitäisi antaa Yhdysvaltojen sekaantua Kiinan politiikkaansa. Jos Eurooppa seuraa Yhdysvaltojen vaatimuksia, se luopuu asemastaan maailman tärkeänä pilarina: tällainen ei sovi Euroopan etuihin ja on ristiriidassa myös Euroopan yhdentymisen kanssa", kiinalaisessa kirjoituksessa sanotaan. "Kiina arvostaa EU-maiden tukea Vyö ja tie-hankkeelle ja toivoo syventävänsä yhteistyötä EU:n kanssa tällä saralla".

Italian Michele Geraci puolestaan sanoo sen, mikä on ilmeistä: Vyö ja tie-hanke antaa Italialle mahdollisuuden lisätä vientiä Kiinaan. Business is business, luulisi jenkkien ymmärtävän. Escobar väittää, että kiinalaisia kiinnostavat italialaiset kulutushyödykkeet, olipa kyse sitten ruuasta, muodista, taiteesta, sisustamisesta, Ferrareista ja Lamborghineista puhumattakaan. Kiinalaiset turistit viihtyvät Venetsiassa, Firenzessä, Roomassa, ja shoppailevat mielellään Milanossa.

En tiedä, onko hankkeen myötä lisääntyvä konsumerismi vastaus Euroopan, Kiinan ja muun maailman ongelmiin, mutta Vyö ja tie-hanke kiinnostaakin minua erityisesti geostrategisista ja poliittisista syistä. Washington yrittää varmasti hankaloittaa Italian ja muiden euromaiden osallistumista hankkeeseen, koska Trumpin hallinto käy jo hybridisotaa Kiinaa vastaan. Bryssel on jakautunut aiheen suhteen (tekopyhää sinänsä, että eurokraatteja arveluttaa kiinalainen kapitalismin ja autokratian yhdistelmä, kun EU ei ole itsekään mikään demokratian ylin ilmentymä). Saksassa kuitenkin tiedetään, että Kiina edustaa tulevaisuutta, ja siihen pitää suhtautua realistisesti.

Palataksemme saapasmaahan, osallistuminen silkkitiehen katsotaan olevan Italian "kansallisten etujen mukaista". Ottaen huomioon kiinalaisten kiinnostuksen Italiaan, järjestely hyödyttänee molempia osapuolia. Tässä tullaan taas kiinalaiseen yhteisvoitto-ajatteluun, joka on lännelle kovin vierasta. Lännen media suoltaa Kiinan vastaista propagandaa siihen malliin, että kaikki realiteetit hämärtyvät. Joka tapauksessa Eurooppa on Kiinalle entistä tärkeämpi investointikohde.

En tiedä, mitä näistä infrahankkeista ja investoinneista pitäisi ajatella, mutta Kiinan hanke on hyvä ainakin siksi, että se paljastaa samalla Yhdysvaltojen keskeisen roolin Euroopan talouskehityksen sabotoijana. Amerikkalainen käsitys vapaakaupasta ei taidakaan olla erityisen vapaata? "Amerikka ensin", niinhän se Trump sanoi, aivan sama miten muilla talouksilla menee. Olisi suotavaa, että euromaat, Suomi mukaan lukien, ryhtyisivät ajattelemaan enemmän omia kansallisia tarpeitaan Washingtonin etujen ajamisen sijaan.