Sotilasliitto Nato on reliikki kylmän sodan kaksinapaisen järjestelmän ajalta, eikä se voi selviytyä ilman vihollisia. Tänä päivänä länsi on löytänyt kohteekseen niin kutsutun "Venäjän uhan", väittää Matvijenko. Hänen mielestään 'vihamielinen' ja 'revisionistinen' Venäjä ei vastaa objektiivista todellisuutta, vaan kyseessä on "sisäpoliittinen projekti, jolla länsi yrittää ratkoa omia [eksistentiaalisia] ongelmiaan".
Venäläisparlamentaarikko huomauttaa, että maailman "uusi poliittinen perusta" vaatii uusia kanssakäymisen sääntöjä suurvaltojen välille, ilman yritystä tuputtaa muille omia arvojaan tai ajatuksiaan "sivilisationaalisesta paremmuudesta" ja [amerikkalaisesta] "poikkeuksellisuudesta". Nykyistä vastakkainasettelun ja informaatiosodankäynnin ilmapiiriä Matvijenko kuvaa "vaaralliseksi".
Hybridisodan keskellä todellisuutta pyritään asettamaan muottiin, joka tukee lännen valitsemia tulkintoja. "Spesialistit tarjoavat tarpeelliset 'faktat', 'kuvat' ja 'silminnäkijöiden lausunnot'. On olemassa kokonaisia organisaatioita, jotka tuottavat valheellista tietoa ja tilannekuvauksia, joiden väitetään pohjautuvan itsenäisiin tutkimuksiin, ja joita vahvistetaan kuva- ja videomateriaalilla internetissä", Matvijenko sanoo.
Samaan aikaan meillä on julkaistu Suomen Atlantti-Seuran tilaama, puolustusministeriön virkamies Karoliina Honkasen, laatima raportti Nato 70 vuotta – arvioita puolustusliiton roolista ja Suomen kumppanuudesta. Siinä ylistetään sotilasliiton historiaa ja muistutetaan, että Suomi on jo Naton "kumppani". Toisin sanoen Suomesta on jo tehty - vastoin kansan enemmistön tahtoa - lännen sotakoneiston alusmaa.
Raportti kertoo, kuinka Nato-jäsenyys maksaisi Suomelle "vain" noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Tietopaketin lopussa esitetään kuvitteellinen ihanneskenaario, jossa Suomi on jo Naton jäsen. Esipuheen raporttiin on kirjoittanut Suomen Atlantti-Seuran nykyinen puheenjohtaja, sosiaalidemokraattien Nato-siiven johtohahmo, Liisa Jaakonsaari. Hänkin joutuu myöntämään, että tänä päivänä "Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden poliittinen hinta ja riskit voisivat olla suuremmat" kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Suomen entinen Moskovan suurlähettiläs Heikki Talvitie on esittänyt pähkinänkuoressa faktan, jota suomalaisatlantistit eivät halua edes ajatella. Talvitie tuntee geopolitiikan realiteetit ja vääntää rautalangasta: "Jos Suomi luovuttaa alueensa kontrollin Venäjän sotilaalliselle vastavoimalle tai jos Suomi luopuu suvereenisuudestaan, niin silloin Suomen alueesta tulee Venäjälle turvallisuusuhka ja sitä kautta myös Venäjän uhka Suomea kohtaan realisoituu".
Yhdysvallat ja Nato käyttävät tänä päivänä Suomea Venäjän vastaisiin provokaatioihinsa. Sotaharjoitusten tarkoitus on vain lisätä painetta, ja jos joku siitä ennen pitkää kärsii, se on Suomi ja suomalaiset. Tosipaikan tullen sotilasliitto ei välttämättä puolusta "kumppaneitaan" saati jäsenmaitaan, mutta niitä voi käyttää hyväksi, kun halutaan uhitella Venäjälle. Suomi on tehnyt itsestään alamaisen paitsi Brysselin päätöksentekojärjestelmälle myös Washingtonin ulkopoliittisille päämäärille. Suomen natointoiset jaksavat myös muistuttaa, että jo EU-jäsenyys takaa sen, ettei Suomi voi jäädä missään konfliktissa "ulkopuoliseksi".
Matvijenko toteaa oikeastaan saman hieman eri sanoin: "Naton jäsenmaat ajattelevat, että allianssi takaa heidän turvallisuutensa, mutta niiden strateginen virhe on asettaa yhtäläisyysmerkit itsensä ja Euroopan välille. Blokkipohjaisessa turvallisuuspoliittisessa mallissa, se mikä tarjoaa turvallisuuden yhdelle maalle, muodostaa väistämättä uhan muille; oma turvallisuus saavutetaan aina jonkun toisen kustannuksella." Mihin EU:n ja Naton jäsenmaiden kesken ollaan loppupelissä valmiita, jos tilanteet eskaloituisivat?
Venäjän parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Matvijenkon mielestä Washington leikkii tulella yrittäessään alistaa muita maita omien intressiensä taakse. Venäjällä hän on toistuvasti tuonut esiin, kuinka lännen demokratiat käyttävät monenlaisia poliittisia ja taloudellisia painostuskeinoja, aloittavat "värivallankumouksia", ja jopa sotilaallisia väliintuloja. Meillä politiikasta puuttuu täysin tällainen länsikriittinen perspektiivi, eikä kukaan eduskunnan urapoliitikoista uskalla väittää, ettei todellinen uhka Suomelle tulekaan idästä, vaan lännestä.