Ecuadorista Chileen, kansalaiset ovat ryhtyneet vastustamaan oikeistoliberalismia sekä Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kovaa talouskuria, joka on onnistunut vain lisäämään köyhyyttä ja sosiaalista eriarvoisuutta kaikkialla.
Boliviassa Evo Morales sai jatkokauden presidenttinä Washingtonin ja kansainvälisen finanssieliitin harmiksi. Morales on Latinalaisen Amerikan pisimpään virassa istunut presidentti. Hän on harvinainen esimerkki lännen liberalismia vastustavasta vasemmistonationalistista. Ellei Yhdysvallat vasalleineen yritä vallankaappausta, Moralesin valtakausi jatkuu ainakin vuoteen 2025 saakka.
Argentiinassa valtaan nousivat peronistit, Alberto Fernandezin ja entisen presidentti Cristina Kirchnerin johdolla. Argentiinasta tulee nyt koelaboratorio siitä, kuinka jälleenrakentaa maa liberaalieliitin tihutöiden jäljiltä. En odota ihmeitä Fernandezinkaan hallinnolta, mutta ehkä pientä valonpilkahdusta on havaittavissa.
Chilessä on osoitettu mieltä sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten puolesta. Tuloerot ovat Chilessä maailman suurimpia; uusliberaali talouspolitiikka on jälleen osoittanut epäonnistumisensa. Kaiken yksityistäminen ja omaisuuden myyminen ulkomaisille yrityksille ei ole toimiva resepti kansalliselle hyvinvoinnille. "Uusliberalismi syntyi Chilessä ja se tulee myös kuolemaan Chilessä", kuuluu nyt iskulause Santiagon kaduilla.
Chilen hallitus julisti aiemmin maahan hätätilalait ja ulkonaliikkumiskieltokin oli jonkin aikaa voimassa. Armeija on partioinut kaduilla yrittäen tukahduttaa mielenosoitukset väkivalloin. Ihmisiä on kuollut. Vanhemmille chileläisille tapahtumat ovat palauttaneet mieliin Yhdysvaltojen tukeman diktaattori Pinochetin synkän valtakauden. Istuvan presidentti Sebastian Piñeran eroa on vaadittu.
Chilen kaaos on peruuttanut Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestö APEC:in marraskuulle suunnitellun kokoontumisen. Presidentit Trump ja Xi eivät siis tapaakaan toisiaan Santiagon maisemissa. Chile vetäytyy myös kansainvälisen ilmastokokouksen isännöimisestä, joten ilmastomaskotti Greta Thunbergin ei tarvitsekaan kasvattaa hiilijalanjälkeään matkustamalla joulukuussa Etelä-Amerikkaan.
Myös Haitin saarivaltiossa kansa on lähtenyt kadulle pääkaupunki Port-au-Princessä ja muuallakin. Tyytymättömyyden taustasyiksi on mainittu talouskriisi, paheneva inflaatio, polttoainepula, sekä laajemmin kyllästyminen poliitikkojen korruptioon. Myös Haitin hallitusta ja presidentti Jovenel Moïsea on vaadittu eroamaan.
Etelä-Amerikan maiden lisäksi suurmielenosoituksia on järjestetty viime viikkoina eri puolilla maailmaa. Keltaliivejä ei meikäläinen media enää juurikaan mainitse, vaikka protestit Ranskassa ovat jatkuneet. Barcelonassa katalaaniseparatistit ovat ottaneet yhteen Espanjan poliisin kanssa. Britannian EU-eroa vaativat ja sitä vastustavat tahot ovat myös osoittaneet mieltään Lontoon kaduilla.
Myös Irakissa ja Libanonissa on osoitettu mieltä. Tyytymättömyys kohdistuu viranomaisiin, verotukseen ja työttömyyteen. Poliittisen järjestelmän uudistamista on myös vaadittu. Hongkongissa levottomuudet ovat jatkuneet länsimielisten demokratia-aktivistien riehuessa kaduilla. Kesäkuussa alkaneet mielenosoitukset ovat johtaneet jo siihen, että alueen talous kärsii ja taantuma uhkaa.
Mikä saa ihmiset lähtemään sankoin joukoin kaduille vaatimaan muutosta entiseen? Kaikki on tuskin sattumaa, saati kansalaisten "spontaania liikehdintää", vaikka taustalla olisikin oikeutettuja syitä mielenilmauksille. Latinalaisen Amerikan tapahtumia on jo yritetty vierittää Venäjän ja muiden "lännen vastaisten voimien", kuten Kuuban ja Venezuelan, syyksi.
Hongkongin mellakoilla puolestaan on taustallaan Kiinan-vastainen liikehdintä, jota Yhdysvallat ja Britannia ovat monin tavoin tukeneet. Myös Irakissa ja Libanonissa kansalaisten tyytymättömyyttä ovat entisestään lietsoneet läntiset tiedustelupalvelut, mikäli Iranin johtoa on uskominen.
Lähestymme selvästi jonkinlaista kulminaatiopistettä. Useat eri tahot agendoineen ovat varmasti mukana näissä kaoottisissa kuvioissa. Globaali talouskriisi häämöttää myös taustalla. Kuka tästä kaikesta lopulta hyötyy, vai hyötyykö kukaan? Pääsemmekö vielä joskus eroon lännen uusliberalismin ahdingosta? Miten käy globalisaation? YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on huolissaan.