Amerikkalaislehden natsikortti: Carl Schmitt suosittu Kiinassa

Koska lännen infosota käy kuumana, Kiinaa pyritään demonisoimaan jopa "uutena natsi-Saksana". Nyt Atlantin takana on havaittu, että Kiinassa on viime vuosina kasvanut kiinnostus saksalaista lainoppinutta ja poliittista teoreetikkoa, Carl Schmittia, kohtaan. 

Schmitt on amerikkalaisen The Atlantic-lehden näkökulmasta ensisijaisesti natsi, vaikka hän kuuluikin kansallissosialistiseen puolueeseen vain kolmen vuoden ajan 30-luvun alkupuolella. Taustastaan huolimatta Schmitt oli yksi 1900-luvun vaikuttavimmista valtiosääntöoikeuden, kansainvälisen oikeuden ja politiikan teoreetikoista.

Kiinan mielenkiinto kaukonäköistä saksalaisajattelijaa kohtaan alkoi toden teolla 2000-luvun alussa, kun filosofi Liu Xiaofeng käänsi Schmittin keskeiset teokset kiinaksi. "Schmitt-kuume" levisi akateemikkojen keskuudessa ja hänen ideansa energisoivat Kiinan yliopistojen politiikan tutkimuksen, filosofian ja oikeustieteen tiedekuntia.

Pekingin yliopiston oikeustieteen professori Chen Duanhong on kutsunut Schmittiä "kaikkein menestyneimmäksi teoreetikoksi", jonka lainopillisia käsityksiä arvostetaan myös Kiinassa. The Atlantic-lehden toimittaja Chang Che vihjaa ilkeämielisesti, ettei professoria lainkaan haitannut Schmittin natsitausta, joka sivuutettiin saksalaisfilosofin "omana asiana". 

Schmittin vaikutus näkyy toimittajan mielestä erityisesti Pekingin suhtautumisessa Hongkongia kohtaan. Siitä asti, kun erityishallintoalue luovutettiin Britannialta takaisin Kiinalle vuonna 1997, kaupunkia on hallittu "yksi maa, kaksi järjestelmää"-periaatteen nimissä. Näin Hongkong, vaikkakin osa Manner-Kiinaa, on säilyttänyt kolonialistisen ajan länsimaiset piirteensä. 

The Atlantic-toimittajan mielestä Hongkongin autonominen asema on heikentynyt vuosi vuodelta kommunistisen puolueen otettua alueen tiukemmin hallintaansa. Länsirahoitteisten "demokratia-aktivistien" väkivaltaisten mielenosoitusten jälkeen voimaan saatettu uusi turvallisuuslaki olikin lopullinen kuolinisku "brittiläiselle" Hongkongille.

Oikeustieteen professori Chen Duanhong, joka on aiemmin toiminut valtion neuvonantajana Hongkongin asioissa, siteerasi Schmittiä jo vuonna 2018 puolustaessaan turvallisuuslain konseptia. "Kun valtio on vaarassa", Chen kirjoitti Schmittiin viitaten, "valtionjohdolla on oikeus kumota perustuslailliset normit, erityisesti kansalaisoikeuksiin liittyen". 

Jiang Shigong, toinen oikeustieteen professori Pekingin yliopistosta, on sanonut samaa. Jiang, joka on työskennellyt valtion tutkijana Hongkongissa vuosina 2004-2008, lainaa Schmittin näkemyksiä vuonna 2019 julkaistussa, myös englanniksi käännetyssä "Kiinan Hongkong"-kirjassaan, pyrkien lievittämään suvereeniuden ja oikeusvaltioperiaatteen välisiä jännitteitä kommunistisen puolueen eduksi.

Toimittaja Changin mukaan Jiang oli mukana laatimassa vuonna 2014 Kiinan hallituksen "valkoista kirjaa", jossa Pekingille annetaan määräysvalta Hongkongin suhteen. Kuin päännyökkäyksenä Schmittille dokumentissa todetaan, että "yhden maan" suvereeniuden säilyttäminen on tärkeämpää kuin brittien kanssa sovitun "kahden järjestelmän" kompromissiratkaisuun perustuvat kansalaisoikeudet. 

Hongkongin yliopiston professorina toimivan Ryan Mitchellin mielestä juuri Chen ja Jiang ovat konkreettisimmat esimerkit siitä, että 90-luvun jälkeen Kiinassa on käännytty schmittiläiseen suuntaan laintulkinnassa. Kiinalaisakateemikot edustavat Mitchellin mukaan "valtiokeskeisen liikkeen etujoukkoa", joka pyrkii hakemaan oikeutuksen Kiinan johtajien "autoritäärisille impulsseille".

"Miksi natsiajattelija on saanut tällaisen vastaanoton Kiinassa", kysyy asenteellinen amerikkalaistoimittaja. "Schmitt palvelee tiettyjä tarkoituksia, joita marxilaisuus ei voi enää tehdä", kommentoi Haig Patapan, Australian Griffithin yliopiston politiikan professori. 

Patapan arvioi, että Schmitt antaa Kiinan suvereeniutta kannattaville tutkijoille mahdollisuuden ankkuroida kommunistisen puolueen legitiimiys alkuperäisempiin voimiin - kansallismielisyyteen ja ulkoisiin vihollisiin - vanhentuneen luokkataisteluopin sijaan.

Ideologia on kuitenkin vain osa tarinaa, The Atlanticissa esitetään. Toinen selitys Schmittin suosiolle löytyy kuulemma Kiinan historiasta. 1930-luvulla maan silloinen johtaja Tšiang Kai-šek oli omaksunut syvän arvostuksen natsi-Saksaa kohtaan. Harvardin yliopiston Kiinan-tutkija William Kirbyn mukaan Kiina oli kiinnostunut tuolloin Saksan mallin mukaisesta maan modernisoinnista.

Jotta Kiinallekin saataisiin pahaenteiseltä kuulostava natsimenneisyys, Atlantic muistuttaa, että johtaja Tšiang palkkasi vuonna 1927 saksalaisen upseerin ja tykistöasiantuntijan Max Bauerin sotilaalliseksi neuvonantajakseen. Kiinalaisjohtajan poika, Tšiang Wei-Kuo, puolestaan palveli vuonna 1938 Wehrmachtin riveissä Itävallan miehityksessä.

Tšiang Kai-šekin nationalistihallinnosta on jo aikaa, mutta myös kommunistit ymmärsivät schmittiläisen "vihollisen" käsitteen päälle. "Ketkä ovat ystäviämme, ketkä vihollisiamme", kysyi myös Mao Zedong. Invaasion uhka ja epäluulo ulkopuolisia kohtaan ovat läsnä myös kiinalaisessa nykypolitiikassa, väitetään The Atlanticissa. Tällaisessa mielialailmastossa Schmittin liberalismin vastaisille teorioille on tilausta.

Koronaepidemia on vain vahvistanut valtiokeskeisyyttä. Kiinassa on ylpeilty sillä, että maa on onnistunut pääsemään viruksesta eroon tehokkaalla kollektiivisella toiminnalla. Donald Trumpin "näkymättömäksi viholliseksi" kutsuma tartuntatauti kuitenkin jyllää yhä Yhdysvalloissa, mikä on kansallismielisten kiinalaisten mukaan osoitus Kiinan paremmuudesta.

"Siitä lähtien, kun Xi Jinpingistä tuli Kiinan ykkösjohtaja, Carl Schmittin filosofiaa on sovellettu niin puolueen teorioissa kuin akateemisissa piireissä", väittää Napolin yliopiston sinologi Flora Sapio. Tämä siirtymä on The Atlanticin mielestä merkittävä: sen myötä Pekingin jo aiemmin illiberaali hallinto on muuttunut täysin antiliberaaliksi. Kiina on siis länsimaisen liberalismin vastainen voima jo periaatetasolla.

Huawei ja angloamerikkalainen kamppailu Kiinaa vastaan

Brittihallituksen vetäytyminen yhteistyöstä kiinalaisen teknojätti Huawein kanssa viittaa siihen, että Lontoo on antanut periksi Washingtonin painostukselle, väittää englantilainen veteraanipoliitikko ja toimittaja George Galloway.

Vaikka vielä tammikuussa Huawein oli määrä osallistua Britannian uuden sukupolven 5G-verkon pystyttämiseen, brittihallinto on nyt tehnyt asiassa täyskäännöksen. Englantilaisten medialähteiden mukaan Huawein kaluston hankinta voidaan julistaa pannaan vuoden loppuun mennessä.

"Me olemme taloussodan partaalla Kiinan kanssa Yhdysvaltojen takia. Tässä tapauksessa Yhdistynyttä kuningaskuntaa voisi pitää Amerikan 51. osavaltiona. Yhteistyön lopettaminen Huawein kanssa on vasta alkua uudelle anglo-kiinalaiselle sodalle", Galloway kommentoi.

Professori John Quelchin mielestä Britanniasta tuli riippuvaisempi Yhdysvalloista Euroopan unionista eroamisen jälkeen. "On täysin mahdollista, että kiinalaiset tulevat vastaamaan Huawei-kieltoon", hän arvioi.

"Peking voi kohdistaa omia vastatoimia sellaisille brittiyhtiöille kuin Rolls-Royce ja Unilever. Lisäksi Kiina voi korvata kaupankäynnin Britannian kanssa kääntymällä euroalueella Saksan ja Ranskan suuntaan", Quelch sanoo.

Britannian ja Kiinan välit ovat tulehtuneet myös Hongkongin vuoksi. Niinpä liittyminen Trumpin hallinnon Kiinan vastaiseen rintamaan ei ole mikään yllätys. Tiedustelupalvelut MI6 ja CIA tekivät yhteistyötä Hongkongin epävakauttamisyrityksen aikana, ja uusia juonia varmasti punotaan jo Kiinan nousua hankaloittamaan.

Huawei on jättimäinen yhtiö, joka toimii jo yli 170 maassa. Sen liikevaihto on noin 109 miljardia dollaria, mikä tekee siitä maailman 61. suurimman yrityksen. Yhtiön perusti vuonna 1987 Kiinan kansanarmeijan entinen upseeri ja tutkija Ren Zhengfei. Huawein kytkös Kiinan armeijaan, kommunistiseen puolueeseen ja hallitukseen on herättänyt epäilyksiä Yhdysvalloissa.

Epätoivoinen kamppailu Huaweita vastaan lienee vain yksi merkki siitä, että Yhdysvallat tietää jäävänsä taloudellisessa ja teknologisessa kehityksessä Kiinan jalkoihin. Myös tekoälyteknologiassa Kiina on reippaasti Yhdysvaltoja edellä. On arveltu, että Trumpin hallinto yrittäisi vierittää Yhdysvaltojen talousongelmat Kiinan syyksi.

Kiina, Hongkong ja lännen mureneva hegemonia

Miten Yhdysvaltojen hallinto reagoisi, jos paljastuisi, että useat Kiinan valtiolliset toimijat ovat auttaneet separatismia lietsovia ryhmiä järjestämään levottomuuksia maassa? Washington varmaankin uhkaisi Kiinaa sodalla.

Kuitenkin Yhdysvallat on itse jäänyt kiinni vastaavista operaatioista Hongkongissa. Noin kaksi miljoonaa dollaria oli korvamerkitty Kiinan vastaisen protestiliikkeen tukemiseen Hongkongissa. Amerikkalaiset ovat käyneet myös paikan päällä kouluttamassa "demokratia-aktivistien" johtoa.

Vastavuoroisesti on nähty myös Hongkongin aktivistijohdon vierailuja Washingtonissa, jossa on pidetty Kiinaa kritisoivia lehdistötilaisuuksia. Luultavasti kyseessä on vasta jäävuoren huippu, ja suuri osa läntisten tiedustelupalvelujen ja muiden toimijoiden myyräntyöstä on yhä pimennossa.

Kun Kiina vastasi kuukausien väkivaltaisiin epävakauttamisyrityksiin uudella turvallisuuslailla, länsimaissa älähdettiin ja Kiinan toimet tuomittiin laajasti. Yhdysvalloissa edustajainhuone hyväksyi välittömästi lakiesityksen, jossa vaaditaan tiukkoja pakotteita kiinalaisia johtohenkilöitä ja Hongkongin poliisia vastaan.

Kuten Kiinan tuntija Martin Jacques kysyy, olisiko mikään länsimaa hyväksynyt kuukausia kestäviä katumellakoita ja tuhotöitä yhdessä sen suurkaupungeista ilman vastatoimia? Fakta on, että länsi olisi toiminut Kiinan tavoin, ellei vieläkin voimakkaammin.

Jacquesin mielestä lännen tulisi kantaa oma vastuunsa tapahtuneesta. Länsimaat ylistivät ja rohkaisivat Kiinan vastaista aktivismia Hongkongissa; itse asiassa angloamerikkalainen rahoitus, koulutus ja muu tuki mahdollistivat koko projektin. Missään vaiheessa Yhdysvallat, Britannia ja EU-maat eivät tuominneet "mustan blokin" aktivistien vigilantismia, vain Kiinan hallitusta syyllistettiin.

"Yksi maa, kaksi järjestelmää" oli alun perin Kiinan myönnytys Britannialle Hongkongin autonomisen hallintoalueen suhteen. Mutta länsi ei voinut hyväksyä Kiinan suvereniteettia. Britannia, joka ei ole kyennyt irtautumaan kolonialistisesta menneisyydestään, piti selviönä, että Hongkong kuului oikeasti yhä "brittiläiseen maailmaan". Tästä johtui jatkuva, ylimielinen Hongkongin sisäisiin asioihin sekaantuminen.

Nyt tuo illuusio on murrettu ja Kiina on osoittanut lännelle, että Hongkong on osa Kiinaa, eikä enää mikään lännen sillanpääasema Kiinan vakoilemiselle ja epävakauttamisprojekteille. Asiasta ei enää keskustella, eikä läntinen kitinä "ihmisoikeusrikkomuksista" johda mihinkään. Washingtonin tukeman "demokratialiikkeen" johtohahmot ovat jo paenneet Hongkongista.

YK:n ihmisoikeusneuvoston kokoontumisessa Genevessä, 53 maata tuki Kiinan uutta turvallisuuslakia ja 27 vastusti. Turvallisuuslain tuomitsivat tietysti Yhdysvallat, Japani, Taiwan sekä EU. Suomi liittyi euromaana kuuliaisesti Kiinan vastaiseen rintamaan. Tästä huolimatta, EU tulee tekemään tulevaisuudessa yhä kasvavassa määrin yhteistyötä Kiinan kanssa.

Kokoomuksen Petteri Orpo tuomitsi "jyrkästi" Kiinan päätöksen ja vaati hallitusta ottamaan selkeästi kantaa Hongkongin [länsisidonnaisuuden] puolesta. Jopa vasemmiston äänitorvi, Kansan uutiset, siteeraa ulkoministeri Pekka Haavistoa, jonka mukaan Hongkongia koskevassa turvallisuuslaissa on "monia huolestuttavia piirteitä".

EU:lla saati Suomella ei ole mitään sananvaltaa Kiinan politiikkaan. Tästä huolimatta sosiaalisessa mediassa elämöivät turvallisuuspolitiikan diletantit ovat vaatineet Marinin hallitusta tuomitsemaan Kiinan ja tukemaan "vapautta ja demokratiaa", ts. lännen sekaantumista Kiinan asioihin. Suomen ei kannattaisi osallistua Kiinan ja Yhdysvaltojen mittelöihin, vaan huomioida realistisesti muuttunut maailman tilanne.

Elämme murrosaikaa, jossa lännen hegemonia on murenemassa ja uusi, liberalismin jälkeinen aika, tekee tuloaan. J.K. Paasikiven vanhan toteamuksen mukaan "tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku". Tämä näyttää olevan erityisen vaikeaa heille, jotka yhä ripustautuvat väistyvään aaterakennelmaan ja länsikeskeisiin ulkopoliittisiin näkemyksiin.

Kiinan mestarisiirto Hongkongissa

Yhdellä mestarillisella siirrolla Peking on ratkaisemassa pitkäaikaisen haasteen maan laillisille intresseille ja vallankäytölle Hongkongissa, kirjoittaa Alex Lo. Hän tarkoittaa kohuttua päätöstä uusista turvallisuuslaeista.

Lo'n mielestä nyt on syytä sivuuttaa Britannian, Kanadan ja Australian älämölö asiasta, sekä Washingtonin "merkityksettömät uhkaukset" ja depolitisoida Hongkong, jotta alueen talous taas kohentuisi ja ihmiset voisivat jatkaa elämäänsä.

Hongkong on osa Kiinaa. Uudet turvallisuuslait tulevat kieltämään "vallankumouksellisen liikehdinnän, ulkomaisen vaikuttamisen ja terrorismin" erityishallintoalueella. Lo'n mukaan Peking käyttää vain itsemääräämisoikeuttaan, jota ulkomailta johdettu "oppositio" on mielenosoituksineen pyrkinyt heikentämään.

Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo arvioi viime viikolla, että lait ovat "kuolinisku Hongkongin autonomialle". Kiinan ulkoministeriön mukaan erityishallintoalueen lainsäädäntö on "Kiinan sisäinen asia". Jos Yhdysvallat aikoo loukata Kiinan etuja, Kiina on valmis ottamaan käyttöön "kaikki mahdolliset toimet" vastustaakseen tätä, ulkoministeriön edustaja Zhao Lijian vastasi. Kiinan ulkoministeri Wang Yi on todennut maiden olevan "uuden kylmän sodan partaalla".

Viime vuonna Hongkongissa oli useiden kuukausien ajan lännen masinoimia ja väkivaltaisiksi yltyneitä "demokratia-aktivistien" mielenosoituksia. Yhdysvaltojen ja Britannian tiedustelupalvelujen tukemat mielenosoittajat kokoontuivat jälleen sunnuntaina vastustamaan turvallisuuslakeja. Hongkongin paikallishallinnon turvallisuusasioista vastaavan ministerin John Leen mielestä lakeja tarvitaan terrorismin ja epävakauttamisyritysten hillitsemiseksi. Paikallinen poliisijohto on todennut uusien lakien "auttavan yleisen järjestyksen palauttamisessa".

On selvää, että Hongkongin mielenosoitukset ovat Yhdysvaltojen tukema yritys aiheuttaa epävakautta Kiinassa. Yhdysvalloissa republikaanisenaattori Scott Perry on ajanut "Hongkongin vapauslakia", joka antaisi "Yhdysvaltojen presidentille auktoriteetin tunnustaa Hongkong Kiinasta itsenäisenä valtiona". Lo'n mielestä amerikkalaissenaattorin esitys vain osoittaa, miksi Hongkong tarvitsee uusia turvallisuuslakeja.

Kukaan ei odottanut Pekingiltä näin rohkeaa siirtoa. Jälkiviisaudella voidaan sanoa, että tämä oli toisaalta odotettavissa. Peking on ollut hyvin kärsivällinen Hongkongin mellakoiden ja epävakauttamisyritysten suhteen, vaikka se hyvin tietää, että taustalla vaikuttavat Kiinan-vastaiset ulkovaltojen voimat. Yhdysvallat suhtautuu Kiinaan jo nyt niin vihamielisesti, ettei Kiinan ole syytä alistua Washingtonin määräyksiin.

Kun Britannia luovutti Hongkongin takaisin Kiinalle vuonna 1997, maat antoivat yhteisen julistuksen, jossa vahvistettiin Kiinan suvereniteetti Hongkongin suhteen. Näin varmistettiin myös rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin jatkuvuus vapaakauppa-alueella. Viime kesäkuusta lähtien kiihtyneet levottomuudet ja väkivaltaiset mielenosoitukset ovat heikentäneet näitä perustakuita. Uudella turvallisuuslailla Peking yrittää vain täyttää yhteisen julistuksen mukaiset sopimusvelvoitteensa, toimittaja Lo kirjoittaa sarkasmia hipoen.

Kiinalais-brittiläinen sopimus on historiallinen dokumentti, jolla ei ole enää käytännön merkitystä. "Yksi maa, kaksi järjestelmää"-periaatteen piti taata Hongkongille autonomia viideksikymmeneksi vuodeksi, mutta britit ja amerikkalaiset ovat itse tärvelleet sopimuksen lisäämällä alueen epävakautta. Kiinan mukaan briteillä ei ole enää oikeutta sekaantua Hongkongin ja siten myös Kiinan sisäisiin asioihin, kuten lakiuudistuksiin. "Yksi maa, yksi järjestelmä"-malli kuulostaakin jo paremmalta.

Kiinan ulkoministeri Wang Yi sanoi sunnuntaina, että uudet turvallisuuslait aiotaan saattaa voimaan mahdollisimman pian. Miten angloamerikkalaiset tulevat tähän vastaamaan, vai uskaltavatko vastata mitenkään? Hakevatko länsimieliset hongkongilaiset kohta turvapaikkaa Britanniasta ja Yhdysvalloista? Myös Taiwan, Kiinan perspektiivistä vain emämaan kuriton maakunta, on luvannut tarvittaessa auttaa Hongkongin mielenosoittajia.

Ukrainan oikeistoradikaalit Hongkongissa

Ukrainalaisten oikeistoryhmien, kuten Asovan pataljoonan ja Oikean sektorin, (entisiä?) jäseniä on ollut mukana Hongkongissa Kiinan vastaisissa, Yhdysvaltojen tukemien "demokratia-aktivistien" mielenosoituksissa.

Luit aivan oikein: Ukrainan oikeistoaktivistit tukevat Yhdysvaltojen epävakauttamisoperaatiota Hongkongissa aivan kuten aiemmin Ukrainassakin.

Ukrainan vallankaappausta vuonna 2014 tukeneet oikeistoradikaalit ovat esiintyneet sosiaalisessa mediassa kuvissa, joissa he poseeraavat hongkongilaisten mielenosoittajien joukossa kiinalaisen itsehallintoalueen kaduilla. "Hongkong otti meidät vastaan kuin sukulaiset", Serhii Filimonov hehkuttaa Facebook-seinällään.

Äärioikeistolaisilla "voitto tai Valhalla"-tatuoinneilla koristellut miehet osoittamassa mieltään demokraattisen "vapauden" ja "Hongkongin puolesta" kuulostaa äkkiseltään aika erikoiselta, mutta kun yhteinen nimittäjä on CIA:n peiteorganisaatio NED, National Endowment for Democracy, eivät tällaiset epäpyhät allianssit yllätä.

Kolme vuotta ennen vuoden 2014 vallankaappausta CIA:n peitejärjestö NED upotti 14 miljoonaa dollaria Ukrainan vallanvaihto-operaatioon. Kiinan vastaista toimintaa NED on harjoittanut Hongkongissa 1990-luvun puolivälistä lähtien, jo ennen kuin alue palautettiin Britannialta takaisin Kiinalle.

Polttopullon kuvalla varustettuihin mustiin t-paitoihin pukeutuneet ukrainalaismiehet kuvauttivat itseään myös tuhoutuneen Hongkongin teknillisen yliopiston edessä, jossa poliisi pidätti aiemmin yli tuhat mellakoivaa opiskelijaa, sekä takavarikoi polttopulloja ja räjähteitä.

Hongkongin aktivismia tukevalla ukrainalaisella "Free Hong Kong Center"-sivulla matkaa on selitelty "liikkumisen vapaudella" ja "turismilla". Miesten aiemmat uusnatsiyhteydet tuomitaan, nyt he ovat vain "oikeistoa lähellä olevia ukrainalaisia aktivisteja".

Samalla seinällä myös ukrainalainen "liberaali demokraatti", Arthur Kharytonov, vertaa Euromaidania Hongkongin tapahtumiin ja sanoo, että "Ukrainan ja Hongkongin yhteys on niin uskomaton ja voimakas".

Aiemmin hongkongilainen "demokratia-aktivisti" Joshua Wong vieraili Berliinissä, Saksassa ja poseerasi yhdessä Syyriassa toimineen White Helmets-järjestön johtohahmon, Raed Al Salehin, kanssa. Pienet ovat siis piirit näillä Washingtonin pikku apureilla.

Washingtonin operaatio Hongkongissa

HKDC:n lehdistötilaisuus Washingtonissa.

Hongkongin oppositiojohtajat väittävät taistelevansa "itsemääräämisoikeuden puolesta", mutta todellisuudessa he toimivat yhteistyössä Washingtonin neokonservatiivien kanssa "Yhdysvaltojen poliittisten ja taloudellisten etujen säilyttämiseksi", kirjoittaa Ajit Singh.

Yhdysvaltojen senaatti hyväksyi yksimielisesti "Hongkongin ihmisoikeus- ja demokratialain" 19. marraskuuta. Vaikka lain tarkoitusta perustellaan ​​äänekkäästi "ihmisoikeuksien" ja "demokratian" suojelemisella, lainsäädännön lähempi tarkastelu paljastaa Washingtonin Hongkongin toiminnan taustalla olevan amerikkamielisen agendan.

Humanitaarisen avun viittaan käärittynä senaatin lakiesitys tuo esiin talouspakotteiden uhan, jotta Washingtonin ulkopoliittisia intressejä voidaan soveltaa Hongkongiin ja manner-Kiinaan. Samaan aikaan lakiesitys sitoutuu "turvaamaan amerikkalaisyritysten toiminnan Hongkongissa".

Lainsäädäntö on osa amerikkalaisten neokonservatiivien ja Hongkongin johtavien oppositioaktivistien, kuten protestipoika Joshua Wongin, pitkäaikaista hanketta. Wong onkin ollut läsnä Washingtonin kokouksissa marraskuusta 2016 lähtien, kun pakotteita koskevaa lainsäädäntöä on kehitelty. Virallisen selityksen mukaan laki säädettiin ja hyväksyttiin Hongkongin aktivistien lobattua sitä Yhdysvalloille, vaikka "aktivismi" taitaa olla alusta asti Washingtonin käsikirjoittamaa.

CIA:n peiteorganisaatio, National Endowment for Democracy (NED), joka on Yhdysvaltojen hallinnonvaihtokoneen moottori, rekrytoi Hongkongin oppositiojohtajat uuden Kiinan vastaisen rintaman hallitukseen, joka käyttää itsestään nimeä "Hongkongin demokratianeuvosto", HKDC. Mellakoinnin ja polttopullojen viskomisen jälkeen amerikkalaisten organisoiman "protestiliikkeen" edustajia asettui ehdolle myös aluevaaleissa.

HKDC:n "neuvonantajien" lista koostuu NED:in, George Sorosin Open Society-säätiön, Council on Foreign Relations- ja Freedom House-järjestöjen työntekijöistä, joten jälleen jäljet johtavat tuttuihin taustavaikuttajiin. Hongkongin demokratiailveilyn varjolla lännen globalisti-isännät pyrkivät saamaan otteen tästä Kiinan erityishallintoalueesta, joka on ollut aiemmin "yksi maailman liberaaleimmista talouksista".

Kiinan vastainen oppositio on kaiken aikaa väittänyt kamppailevansa hongkongilaisten puolesta, ja demokratialiikkeen keulakuva Wongia on lännen mediassa tituleerattu "vapaustaistelijaksi". Ennemminkin vaikuttaa siltä, että Wong ja hänen ryhmänsä ovat vain Washingtonin rekrytoimia näyttelijöitä edistämässä Yhdysvaltojen geostrategista agendaa ja Kiinan epävakauttamista.

Värivallankumousten alkuperästä

Mielenosoittajia Hongkongissa

Vielä muutama vuosi sitten, vain hyvin harvat ymmärsivät, mistä "värivallankumouksissa" on oikeasti kysymys, kirjoittaa Matthew Ehret.

Itse olen skeptisempi ja väittäisin, ettei esimerkiksi valtaosa suomalaisista tänäkään päivänä ymmärrä, etteivät maailman mielenosoitukset ole aina vain kansalaisten spontaania toimintaa, vaan mukana on ulkomaisia taustavaikuttajia agendoineen. Mutta lännen järjestykseen ja sotakoneistoon sitoutunut virallinen Suomi on vaitonainen tällaisista seikoista.

Ehretin mukaan tietoisuus värivallankumousten taustatekijöistä on kasvanut, johtuen Venäjän ja Kiinan keskinäisestä yhteistyöstä. Nämä suurvallat ovat ymmärtäneet, että vallanvaihto-operaatioita ja kumouksia organisoineet, Yhdysvaltojen CIA:han kytköksissä olevat National Endownment for Democracy-järjestö (NED) ja George Sorosin avoimen yhteiskunnan säätiöt, perustettiin varta vasten estämään Lontoon ja Wall Streetin angloamerikkalaisjuutalaisen eliitin kilpailijoiden nousu.

Vuonna 2015 Venäjä hääti maaperältään lukuisia värivallankumouksia organisoivia järjestöjä, mukaan lukien George Sorosin säätiön ja NED:in, vedoten "kansalliseen turvallisuuteen". Vaikka näiden järjestöjen todellista luonnetta ja tarkoitusta on ryhdytty valottamaan, ne ovat jatkaneet toimintaansa maailman eri kolkissa. Venezuela, Kashmir, Hongkong, Tiibet, Xinjiang, Teheran ja Moskova ovat olleet täsmäiskujen kohteena. Dollareita on jaettu avokätisesti separatistiryhmien, opiskelijajärjestöjen ja mielipiteen muokkaajien valeuutisten levittämiseen "demokratiakehityksen" varjolla. Zbigniew Brzezinski on kuollut, mutta "suuren shakkilaudan" peli jatkuu.

Huolimatta jo kuukausia jatkuneesta "kontrolloidusta kaaoksesta" Hongkongissa, Kiinan hallitus on ollut huomattavan hillitty reaktioissaan, ja antanut hongkongilaisten viranomaisten hoitaa tilannetta, jossa väkivaltaisiksikin äityneet mielenosoitukset ovat jatkuneet brittiläisen Hongkongin ja Amerikan lippujen liehuessa mielenosoittajien käsissä. Briteillä ei pitäisi olla enää oikeutta puuttua Hongkongin asioihin, mutta silti vain yritetään lietsoa epäjärjestystä ja sekaantua myös Kiinan politiikkaan. Myös amerikkalaisten likaisilla tempuilla on ollut tässä keskeinen roolinsa.

Ehretin mukaan on virhe kuvitella, että brittiläinen imperiumi kuoli pois toisen maailmansodan jälkeen, ojentaen "valtakunnan avaimet" Yhdysvalloille. Vastoin yleistä luuloa, Lontoon globalistit säilyttivät asemansa. Trilateraalinen komissio ja monet muut järjestöt, kuten Ulkosuhteiden neuvosto CFR ja Bilderberg-ryhmä, pitivät huolen siitä, että valta säilyisi harvojen ja valittujen käsissä myös Yhdysvalloissa. 70-luvulta lähtien CIA:n likaiset operaatiot ovat vain kiihtyneet lännen eliitille epämieluisia tahoja vastaan. 80-luvulla Henry Kissinger astui Trilateraalisen komission johtoon ja piti Englannissa puheen, jossa hän ilmoitti suosivansa Churchillin maailmankuvaa Rooseveltin näkemysten sijaan.

National Endowment for Democracy-järjestö perustettiin virallisesti marraskuussa 1983, ja se ryhtyi epävakauttamaan neuvostotasavaltoja. Ehretin mukaan järjestöllä oli sormensa pelissä myös ensimmäisessä modernin ajan värivallankumouksessa, jossa Filippiinien presidentti Marcos syöstiin vallasta. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen NED toimi entisten Varsovan liiton maiden saattamisessa sotilasliitto Naton ja Maailman kauppajärjestön piiriin. "Uusi maailmanjärjestys" julistettiin George Bush vanhemman ja Henry Kissingerin toimesta. 90-luvulla nämä molemmat amerikkalaisherrat saivat Englannin kuningatar Elisabetilta kunniaritarin arvon "kruunulle suorittamistaan palveluksista".

Tietenkin tämä kansainvälisten järjestöjen, tiedustelupalvelujen ja eri toimijoiden geopoliittinen peli voi edetä tehokkaasti vain, jos kukaan ei kerro totuutta, eikä mainitse nimiä ja yhteyksiä. Internetin aikakaudella tämä asiantila on muuttunut. Ehretin mielestä angloamerikkalaisen eliitin epämääräisten motiivien paljastaminen vaikeuttaa heidän suunnitelmiensa toteutumista. Myös Kiinan ja Venäjän välinen järjestely on "asianmukainen strateginen vastaus" värivallankumouksiin, jotka ovat nykyisessä hybridisodankäynnissä keskeisellä sijalla.

Uutisseurantaa, hajamietteitä

Boris Johnson

Boris Johnsonista tuli sitten Englannin uusi pääministeri. Nummisuutarin Eskoa habitukseltaan muistuttava eliittikoulujen kasvatti aikoo nyt aloittaa Britannian suurimman mainoskampanjan sitten toisen maailmansodan. Kampanjalla valmistellaan saarivaltion kansalaisia kovaan Brexitiin, sopimuksettomaan eroon Euroopan unionin jäsenyydestä. Seuraavan kolmen kuukauden aikana projektin mainontaan on tarkoitus käyttää 100 miljoonaa puntaa.

Eilen, sunnuntaina, jo toinen brittiläinen sotalaiva, hävittäjä HMS Duncan, matkasi Persianlahdelle. BBC on kertonut, että HMS Duncan tulee yhdessä HMS Montrosen kanssa turvaamaan öljykuljetuksia alueella. Persianlahden kautta kulkee päivittäin 15–30 Britanniaan rekisteröityä säiliöalusta. HMS Duncanin on tarkoitus olla Persianlahdella ainakin vuoteen 2022 saakka. Laivat ovat myös korkeassa hälytystilassa Iranin vuoksi, joten saa nähdä, mitä tapahtuu.

Hongkongissa brittien ja amerikkalaisten tukemat mielenosoitukset ovat jatkuneet, ja länsimieliset hongkongilaiset on värvätty väkivaltaisen sekasorron ja epävakauden levittämiseen. Britannian alaisuudessa aiemmin ollut Hongkong on nyt koekenttä, jolla testataan ja ärsytetään Kiinaa. Värivallankumouksista ja muista epävakauttamisoperaatioista tuttuja elementtejä tässäkin hankkeessa riittää. Jos vastaavaa olisi tapahtunut jossakin länsimaassa, armeija olisi jo kadulla.

Venäjällä on myös rähinöity Moskovassa. Jälleen menossa mukana on ollut väkimäärältään vähäinen, lännen tukema "oppositio". Mielenosoitusten kerrotaan johtuvan siitä, että opposition edustajilta on evätty lupa olla ehdolla Moskovan tulevissa paikallisvaaleissa syyskuussa. Mielenosoituksiin ihmisiä yllyttänyt "oppositiojohtaja" Aleksei Navalnyi on puolestaan vangittu ja tuomittu 30 päivän vankeusrangaistukseen. Meillä aiheesta uutisoidaan tuttuun tapaan Putinin hallintoa kritisoiden.

Turkin presidentti Erdoğan on illiberaalina populistina sanonut, että kaikki tahot, jotka tukevat Israelia, ovat vastedes Turkin vihollisia. Natomaa, joka on auttanut Yhdysvaltojen ja Israelin tukemia terroristeja Syyriassa, ei ole kuitenkaan järin uskottava, ellei retoriikkaa jatketa tekojen tasolle. Turkki on etääntynyt Yhdysvalloista ostettuaan ohjustorjuntajärjestelmän Venäjältä, mutta jää nähtäväksi, liittyykö Erdoğanin Turkki oikeasti Euraasian rintamaan.

Suomessa Sdp:n kohukansanedustaja Hussein al-Taee on palannut julkisuuteen. Al-Taee osallistui sunnuntaina Karjaalla paneelikeskusteluun. Al-Taee yritti esiintyä tarpeeksi nöyränä ja poliittisesti korrektina, jotta median ajojahti päättyisi, ja Israelia sosiaalisessa mediassa kritisoinut irakilainen saisi vihdoin käynnistellä poliittista uraansa Arkadianmäellä. Ilta-Sanomien infosoturi Arja Paananen ehti jo omituisesti yhdistää al-Taeen Venäjään, mutta al-Taee väitti haastattelussa suuresti arvostavansa ja kunnioittavansa kyseistä "spekuloivaa" toimittajaa.

Facebookissa on miltei päivittäin jaossa linkkejä ja suomalaisia kommentteja liittyen Trumpin hallintoon ja QAnon-teoriaan, jonka mukaan armeijan kenraaleista ja muista "patriooteista" koostuva ryhmä taistelee presidentti Trumpin johdolla "syvää valtiota", eli Yhdysvaltojen pysyvää valtiokoneistoa, vastaan. Odotettavissa on Q-uskovien mukaan Clintonien ja muiden "syvää valtiota" edustavien tahojen massapidätyksiä, jotka tapahtuvat aivan pian. Teoria on käynnistynyt vuonna 2017; itse arvioin, että kyseessä on huijaus tai psykologinen operaatio.

Trumpia fanittaviin Q-kultisteihin ei vaikuta Kiinan vastainen kauppasota, ei Trumpin hallinnon Iranin vastaisuus, Eurooppa-vastaisuus, eikä "Israel ensin"-politiikka, sillä vulgaari diilimies edustaa heille jollakin kummallisella ajatuskuviolla hyvän voimia taistelussa pahuutta vastaan. Todellisuudessa Trumpin hallinto hakee toimillaan jatkoaikaa Yhdysvaltojen unilateraalille hegemonialle ja länsikeskeiselle maailmanjärjestykselle. Toivon mukaan sitä ei ole luvassa.

Hongkongin kaksi järjestelmää: läntinen kaaos, kiinalainen vakaus

Kiinamielisten kulkue Hongkongissa

Kirjoitin pari viikkoa sitten Hongkongin mielenosoituksista, jotka toistavat värivallankumouksille ominaista kaavaa, ja ovat jälleen yksi Kiinaan kohdistuvista, lännen masinoimista epävakautusyrityksistä.

Hongkong siirtyi Britannialta Kiinan erityishallintoalueeksi heinäkuussa 1. päivä 1997. Tuolloin sovittiin "Yksi maa, kaksi järjestelmää"–periaatteesta, jonka mukaan Hongkongille luvattiin laaja itsehallinto vähintään 50 vuodeksi. Todellisuudessa "kahden järjestelmän" sopimuksella oli tarkoitus saada säilytettyä jonkinlainen brittiläinen jalansija Kiinalle kuuluvassa kaupungissa.

Tänään Hongkongissa on vietetty vallanvaihdoksen 22. vuosipäivää, ja länsimieliset mielenosoittajat ovat jälleen mellakoineet Hongkongin kaduilla. Britannian ulkoministeri Jeremy Hunt on sanonut, että Britannian hallitus haluaa Hongkongin edelleenkin nauttivan "autonomiasta", joka määriteltiin aikoinaan osapuolten allekirjoittaessa ja ratifioidessa vallanvaihtosopimuksen.

Kiinan ulkoministeriö on syyttänyt Britanniaa Hongkongin levottomuuksien lietsonnasta ja kehottanut sitä olemaan sekaantumatta entisen siirtomaansa asioihin. Hongkong kuuluu nyt Kiinalle. Ulkoministeriön edustaja Geng Shuangin mukaan Britannia "ei ole enää vastuussa Hongkongista".

Maanantain mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi mielenosoittajien ottaessa yhteen poliisien kanssa, rikkoessa ikkunoita ja yrittäessä tunkeutua hallintorakennuksiin. Tämä pakotti poliisin käyttämään kyynelkaasua protestien lopettamiseksi ennen juhlallisuuksien lipunnostoseremoniaa.

Lännen valta(vale)media jättää mainitsematta, että Kiina-vastaisten mielenosoittajien lisäksi Hongkongin kiinalaiset ovat tulleet sankoin joukoin kadulle Kiinan lippuja kantaen. Hiljainen enemmistö on kyllästynyt länsimielisten mielenosoituksiin. Mikään läntinen media ei ole kuvannut tätä valtavaa kulkuetta, mutta tällaiseen "vastuulliseen journalismiin" olemme saaneet nyt hybridisodankäynnin kiihtyessä tottua.

Pekingin olisi aika hylätä Britannian kanssa tehty "kahden järjestelmän" sopimus. Hongkongista on tullut Kiinaan suuntautuvan vakoilun ja epävakauttamisyritysten sillanpääasema, jossa MI6:n ja CIA:n agentit parveilevat turisteina, liikemiehinä, toimittajina ja kansankiihottajina. Hongkong on osa Kiinaa, joten ehkä brittihallinnon perään huutelijoiden kannattaisi pakata laukkunsa ja muuttaa vaikka Lontooseen.

Mielenosoituksia Hongkongissa amerikkalaisella rahoituksella

Hongkongin keskustassa on viikonloppuna ollut jälleen mielenosoituksia, jotka ovat yltyneet väkivaltaisiksi. Virallisen narratiivin mukaan protestoijat ovat vastustaneet lakimuutosta, joka toteutuessaan mahdollistaisi rikoksista epäiltyjen luovuttamisen Manner-Kiinaan.

Hongkongin hallitus on jo ilmoittanut keskeyttävänsä lain valmistelut, mutta mielenosoitukset ovat silti jatkuneet. Protesteissa mukana olevien ryhmien taustalla tuntuukin olevan jotain muuta kuin kansalaisten spontaani lakimuutoksen vastustus. Washingtonilla ja sen kumppaneilla on jälleen sormensa pelissä.

Kuten MintPress News paljastaa, jotkut mukana olevista ryhmistä saavat merkittävää rahoitusta amerikkalaiselta National Endowment for Democracy-järjestöltä (NED), joka on tiedustelupalvelu CIA:han kytköksissä oleva peiteorganisaatio. Tämä "voittoa tavoittelematon, demokratiaa tukeva järjestö" on ollut ratkaisevassa asemassa lukemattomissa Yhdysvaltojen vallanvaihto-operaatioissa.

Mielenosoittajat ovat yrittäneet lisätä suuren yleisön tietoisuutta asiaansa käyttämällä painettuja englanninkielisiä kylttejä sekä levittämällä sosiaalisessa mediassa #antiextraditionlaw-aihetunnistetta. Eräässä valokuvassa mieltä osoittava ryhmä kantaa vanhoja Britannian alaisen Hongkongin lippuja. He haluavat Hongkongin takaisin brittihallinnon alle, mutta syyttävät samalla Kiinaa "kolonialismista".

Yhdysvaltojen hallituksen tavoin kansalaisjärjestöjen kompleksi näyttää olevan täysillä mukana projektissa. Noin 70 valtiosta riippumatonta järjestöä, joista monet ovat kansainvälisiä, ovat hyväksyneet avoimen kirjeen, jossa vaaditaan lakimuutoksen perumista. Kirjeen ovat allekirjoittaneet Amnesty International-, Human Rights Watch- ja Hong Kong Human Rights Monitor-järjestöjen johtajat.

Protestit ovat uusin leimahdus Hongkongin ja manner-Kiinan jännittyneissä suhteissa. Hongkongin autonominen asema ei ole tärkeä vain hongkongilaisille, vaan myös Yhdysvaltojen hallitukselle. Hongkong on CIA:n mukaan "tärkeä kuunteluasema" Kiinan suuntaan. Siksi myös "demokratiaa" edistäville kansalaisjärjestöille pumpataan rahoitusta.

Edellämainittu National Endowment for Democracy-järjestö (NED) perustettiin vuonna 1983, seurauksena skandaalien sarjasta, joissa julkisuuteen vuosi tietoa CIA:n verisistä salaoperaatioista vieraita valtioita vastaan. Toinen järjestön perustajista, Allen Weinstein, on sanonut Washington Postille, että NED "tekee tänä päivänä, mitä CIA teki 25 vuotta sitten salaa".

NED:illä on neljä haarakonttoria, joista ainakin kaksi toimii Hongkongissa. Ne ovat rahoittaneet Kiinan-vastaista toimintaa etenkin siitä lähtien, kun Hongkong siirtyi heinäkuussa 1997 Britannialta takaisin Kiinan erityishallintoalueeksi. Tämän hetken protestit ovat vain yksityiskohta pitkän tähtäimen suunnitelmassa, jossa Yhdysvallat ja Iso-Britannia pyrkivät levittämään "demokratiavaatimuksia" Hongkongista muualle Kiinaan, tavoitteenaan hallinnon ja koko järjestelmän vaihtaminen Kiinassa.