 |
| Henry Kissinger |
Jos Yhdysvallat ei onnistu löytämään yhteistä säveltä Kiinan kanssa, lopputuloksena saattaa olla Kissingerin mukaan "edellistä maailmansotaa pahempi, katastrofaalinen konflikti".
Kissinger puhui aiheesta Yhdysvaltojen-Kiinan-suhteiden kansallisen komitean tilaisuudessa New Yorkissa, marraskuun 14. päivänä. 94-vuotias republikaani, joka palveli Richard Nixonin ja Gerald Fordin hallinnoissa, kannusti Yhdysvaltoja ja Kiinaa sopimaan taloudelliset kiistansa rakentavassa hengessä.
Kissingerin mukaan keskinäisen kilpailun, etenkin teknologian alueella, tulisi pysyä terveellä tasolla. Kiinan ja Yhdysvaltojen on totuteltava ajatukseen siitä, että kilpailuasetelma on pysyvä tila. Pahimmat erimielisyydet on kyettävä selvittämään.
"Maiden, jotka joskus olivat poikkeuksellisia ja ainutlaatuisia, on totuttauduttava siihen tosiasiaan, että niillä on kilpailija", Kissinger myönsi. Tämä vihjaus viittaa siihen, ettei tämä ulkopolitiikan veteraani (enää?) usko "amerikkalaiseen poikkeuksellisuuteen".
Tällä ulostulolla Kissinger mitätöi konsensusajattelua, joka on ollut vallalla Washingtonissa. Tuo konsensus on kasvanut sitten Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 90-luvulla, jolloin Yhdysvallat kuvitteli olevansa ainoa suurvalta maailmassa.
Amerikkalainen näkemys ulkopolitiikasta kehittyi virulentiksi ideologiaksi, josta käytettiin nimitystä "täyden spektrin dominanssi" (englanniksi "full-spectrum dominance"). Sen seurauksena kolmen viimeisen vuosikymmenen ajan Yhdysvallat on syyllistynyt laittomiin sotiin ja vallanvaihto-operaatioihin ja suistanut miltei koko maailman kaaoksen valtaan.
Kissinger on kiistanalainen hahmo Yhdysvaltojen politiikassa. Vaikka häntä on arvostettu ulkoministerinä ja huippudiplomaattina, hänen maineensa on ryvettynyt Vietnamin sodan sekä Kambodžan pommitusten vuoksi. Hän on myös tukenut vallankaappauksia ja likaisia sotia siinä määrin, että raja kylmäverisen poliittisen strategin ja sotarikollisen välillä on muuttunut hyvin ohueksi, ellei olemattomaksi.
Kissinger on myös tunnettu vieras erilaisissa globalistien kekkereissä. Vuosikymmenien ajan hän on ollut vakiokalustoa Trilateraalisen komission, Bilderberg-ryhmän ja Ulkosuhteiden neuvoston kokoontumisissa. Kissinger kuuluu siihen globalistien sisäpiiriin, joka kokoontuu salaseuramaisissa olosuhteissa päättämään monista eri maihin vaikuttavista asioista, maailmanpolitiikan ja talouden suuntaviivoista.
Kaikista vioistaan huolimatta, Kissingeriä tuntuu motivoivan käytännöllinen ja päämäärätietoinen politiikka. Tällaista ajattelua ilmenee harvemmin angloamerikkalaisissa piireissä, joita ohjaa ylivaltaan pohjautuva ideologia. Nykyinen Washingtonin konsensus on ollut ideologisesti epärealistinen ja johtanut nollasumma-ajatteluun sekä tarpeettomaan vihamielisyyteen Kiinaa ja Venäjää kohtaan.
Aika ajoin, presidentti Trump vaikuttaa omaavan hieman reaalipoliittista pragmaattisuutta. Toisinaan hän singahtaa hyperideologiseen mielentilaan, jota hänen varapresidenttinsä Mike Pence ja ulkoministerinsä Mike Pompeo edustavat. Ulkoministeri Pompeo on määritellyt Kiinan Yhdysvaltojen "suurimmaksi pitkän aikavälin uhaksi". Trumpin Kiinan vastainen pakotepolitiikka ja tuki Hongkongin mielenosoituksille ei auta asiaa.
Tämä on juuri sellaista amerikkalaista öykkäröintiä, josta Kissinger nyt yllättäen varoittaa ja jota pitäisi välttää, mikäli Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen kauppasodan kireitä solmuja halutaan saada avattua. Mutta lisää esteitä tuntuu kuitenkin kasautuvan kaiken aikaa yhteisymmärryksen tielle.
Maailma on monimutkainen paikka, joka on perustavanlaatuisessa ristiriidassa Trumpin hallinnossa ja Yhdysvaltojen kongressissa ilmenevän banaalin tietämättömyyden kanssa. Yhdysvaltojen asema globaalina vaikuttajana on heikentymässä ja moninapainen maailmanjärjestys on nousemassa. Toivottavasti muutkin kuin Kissinger ymmärtäisivät sen.