Viruksen alkulähde on vielä määrittelemättä. Puhe "uudesta" viruksesta herättää tietenkin huolta. Kiinan tapahtumat ovat esillä vuorokauden ympäri. Kiinan vastainen pelotepolitiikka leviää myös Yhdysvalloissa ja länsimaissa.
Danny Haiphongin mukaan kiinalaiset ovat yhdistyneet kriisin ratkaisemiseksi. Kiinan keskushallinto on kehottanut ihmisiä mukaan kansalliseen terveyskampanjaan koronaviruksen voittamiseksi. Ihmiset suhtautuvat viruksen leviämiseen vakavasti. Wuhanissa on suljettu kulkuyhteydet kaupungista tämän erikoistilanteen vuoksi. Kuuma linja on avattu ja lääkärit tekevät työtä kellon ympäri hoitaen potilaiden oireita.
Lännen valta(vale)media yrittää yhtenä rintamana demonisoida Kiinaa takapajuisena, "autoritaarisena" maana. Lännen finanssieliitti näkee Kiinan nousun talousmahdiksi uhkana omille hegemonisille pyrinnöilleen. Suuret mediatalot, kuten CNN, yrittävät väittää, ettei Kiinan hallituksen virallisiin lukuihin tartuntojen määrästä kannata luottaa.
Koronaviruksesta uutisoidaan asiallisesti, mutta myös sensaatiohakuisesti ja jopa valheellisesti. Lännen mediatalot yrittävät lietsoa pelkoa. Tautiepäilyjä on löytynyt myös Kiinan ulkopuolelta, Euroopasta ja Yhdysvalloista ja tällä on helppo kiihdyttää kansaa. Myös Suomessa oli kiinalaisturisteihin liittyvä virusepäily, joka osoittautui vääräksi. Huhumylly pyörii ja erilaisia videoita leviää internetissä, mutta niiden alkuperä on usein arveluttava.
Esimerkin valtamedian ennakkoluuloista saa, kun seuraa uutisointia Wuhaniin rakenteilla olevasta karanteenisairaalasta, väittää Haiphong. The New York Times ja monet muut lehdet antavat ymmärtää, että sairaala on "vastaus suuttumukseen, paniikkiin ja pelkoon, joka on levinnyt koko Kiinassa hallituksen tehottoman toiminnan vuoksi". Avautuisiko tämän kriisin myötä tilaisuus levittää maahan hieman läntistä "vapautta ja demokratiaa"?
Kiinalaismedia kertoo asioista järkiperäisemmin. Tuhannen vuodepaikan sairaalan pitäisi valmistua 3. helmikuuta mennessä. Sairaala on kopio Pekingin Xiaotanshanin sairaalasta, joka rakennettiin viikossa vuoden 2003 sars-epidemian aikana. Vain 1,18 prosenttia seitsemästäsadasta tartunnan saaneesta kiinalaispotilaasta kuoli sars-virukseen. Kiinan hallitus toivoo samanlaista onnistumista nykyisen koronaviruksen suhteen. Sars tappoi maailmanlaajuisesti yli 800 ihmistä vuosina 2002 ja 2003.
Länsimaalaisten on helppo seurata tiedotusvälineiden lakkaamatonta uutisvirtaa koronaviruksesta. Taudilla on toki kansainvälistä merkitystä, sillä Kiina ei ole muusta maailmasta erillinen saareke. Mediakonsernien pelonlietsonnalla halutaan tehdä lisää voittoa, kirjoittaa Haiphong.
Kiina on myös lännen rahavallan tähtäimessä. Suursijoittaja Soros julisti jo vuosia sitten "sodan Kiinaa vastaan". Geopoliittinen ja taloudellinen kilpailu Kiinaa vastaan voimistuu kaiken aikaa. Sen sijaan, että Yhdysvallat ja länsimaat ylimielisesti kritisoivat Kiinaa, hallitusten kannattaisi keskittyä ratkaisemaan omia kansallisia kriisejään.
Virusuutisointi herättää huolta, mutta suhteellisuudentaju kannattaisi säilyttää. Kausi-influenssakin on tällä hetkellä koronavirusta vaarallisempi. Yhdysvalloissa kymmeniä tuhansia amerikkalaisia kuolee vuosittain terveydenhuollon puutteen vuoksi. Kiinan demonisointi ei johda yleisen terveydenhuollon paranemiseen, ei vähennä kodittomuutta tai köyhyyttä, eikä ratkaise paikallisia ongelmia. Kiinan-vastaisuus palvelee toki länttä hallitsevan eliitin intressejä.