Kiinalaiset poliittiset filosofit ovat kuitenkin jo pohtineet, voisiko Kiinan omasta historiasta ja traditioista löytyä aineksia uuteen maailmanpoliittiseen teoriaan, joka kykenisi vastaamaan globalisaation ajan haasteisiin.
Kiinalaisessa poliittisessa keskustelussa on nostettu esiin kosmologinen konsepti nimeltä tianxia, "kaikki taivaan alla". Tianxia sai alkunsa muinaista Kiinaa yhdistämään pyrkineen Zhou-dynastian aikana. Tämä klassisesta kungfutselaisesta maailmankuvasta kumpuava käsite kuvastaa sitä, että maailma muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, jonka ideaalitila on harmonia ja järjestys.
Zhou oli Kiinan dynastioista pitkäikäisin ja aloitti opin hallitsijan "taivaallisesta mandaatista". Muinaisen Kiinan poliittisessa ajattelussa "Taivaan poika", toisin sanoen Kiinan keisari, jumalallis-kosmisen taivaallisen mandaatin saatuaan hallitsi nimellisesti koko tunnettua maailmaa. Vaikka maailmassa oli alueita, jotka eivät olleet keisarin hallinnassa, kiinalaisessa poliittisessa katsannossa näidenkin alueiden hallitsijat saivat perimmäisen valtansa keisarilta.
Koska perinteisen kiinalaisen käsityksen mukaan "kaikki Taivaan alla kuuluu yhteen", myös maailman kansojen voidaan katsoa muodostavan "yhteisen kohtalon yhteisön". Nykyaikaan suhteutettuna tämä on globalisaatiota kiinalaisilla ominaispiirteillä. Tällaisia ajatuksia on myös Kiinan nykyinen presidentti Xi Jinping tuonut puheissaan julki.
Filosofi Zhao Tingyang määrittelee tianxian kolmetuhatta vuotta vanhaa käsitettä kirjoissaan, joissa hahmotellaan Kiinan poliittisfilosofisia ääriviivoja. Zhaon näkemyksiä on julkaistu myös englanniksi, joista yhtenä esimerkkinä tiivis, kolmesta esseestä koostuva teos Redefining a Philosophy for World Governance (Palgrave Pivot, 2019).
Zhou-dynastia onnistui vakauttamaan muinaisen Kiinan toteuttamalla hajautettua hallintojärjestelmää, jossa jokainen paikallishallinto oli vastuussa itsestään, mutta joiden odotettiin osallistuvan myös yhteisiin rituaaleihin. Vastineeksi keskeisestä asemastaan Zhou-dynastian odotettiin hallitsevan moraalisesti ja oikeudenmukaisesti. Järjestelmä pyrki sovittamaan yhteen sisäisen monimuotoisuuden sekä ulkoisen laajenemisen ja välttämään kaoottisen hajoamisen.
Tietenkin Zhou-dynastiakin lopulta hajosi, mutta vasta 800 vuoden olemassaolon jälkeen. Se on aika hyvin pieneltä dynastialta, joka yritti hallita suurta valtakuntaa eli "kaikkea taivaan alla". Zhao ei väitä, että Kiinaa olisi aina hallinnoitu tianxia-ajatusten mukaisesti. Hän näkee Zhou-dynastian kuitenkin edustavan ideaalia, jota myöhemmin kiinalaiset dynastiat sovelsivat omiin tarkoituksiinsa. Nykyajan kiinalaisessa poliittisessa retoriikassa tianxia on jälleen tullut esille.
Nykyaikaan suhteutettuna tianxia on eräänlainen peliteoreettinen lähestymistapa tasapainon varmistamiseksi kilpailevien valtojen välillä. Kyseessä on järjestelmä, jossa "liittymisen edut ovat suurempia kuin ulkopuolella pysymisen hyödyt", jossa "valtiot ovat riippuvaisia toisistaan", valtioiden väliset suhteet ovat "kaikkia osapuolia hyödyttäviä" ja jossa "yleinen etu hyödyttää kaikkia". Tianxia-järjestelmä sisältää myös ajatuksen "maailman sisäistämisestä niin, ettei mitään jää sen ulkopuolelle".
Kungfutselaisuuden perusperiaatteiden mukaan harmoninen ja vakaa yhteiskunta rakentuu hierarkkisille suhteille. Tällaisia ovat esimerkiksi keisarin ja alamaisen, isän ja pojan sekä aviomiehen ja vaimon väliset suhteet, jotka perustuvat keskinäiseen kunnioitukseen sekä hierarkiassa korkeammalla tasolla olevien oikeudenmukaiseen ja vastuulliseen käyttäytymiseen. Nyky-Kiinassa tätä ideaalia toteutetaan vallitsevan poliittisen järjestelmän puitteissa, jota voisi kai kutsua "konservatiiviseksi sosialismiksi".
Filosofisena konstruktiona tianxia tarjoaa kiinalaisia rakennuspalikoita uuden maailmanjärjestyksen luomiseksi. Kiinalainen narratiivi haastaa lännen maailmantulkinnan ja hegemonia-aseman. Tuleeko Kiinasta johtava sivilisaatiovaltio, joka ottaa Yhdysvaltojen ja lännen paikan? Tianxia-kosmologia on herättänyt kiinnostusta myös Yhdysvalloissa, jossa Washington Post on julkaissut Zhaon mielipidekirjoituksen "Voiko tämä muinainen kiinalainen filosofia pelastaa meidät globaalilta kaaokselta?".
Kiina on nousemassa ainakin talouden ja teknologian suurvallaksi; tämän vuoksi Amerikassa on viritelty narratiivia uudesta "sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä", jossa Kiinalle on lännen kilpailijana varattu "pahan kommunistin" rooli entisen Neuvostoliiton tyyliin. Koronakriisin aikana Kiinan-vastainen, rasistisiakin sävyjä saanut lännen hybridisotakampanja on vain kiihtynyt.
Vaikka tianxia-teoria voidaan nähdä kiinalaisen nationalismin ilmentymänä tai jopa pyrkimyksenä imperialismiin, on filosofi Zhao Tingyang sovittelevampi (tai utopistisempi). Hän painottaa yhteistyön merkitystä sekä keskinäisriippuvuuksien huomioon ottamista. Zhaon mielestä tianxia voisi toimia inspiraationa uudelle kansainväliselle järjestelmälle, jossa "harmonista erilaisuutta" ja "yhteisiä etuja" valvoisi uusittu globaalihallinto.
Zhao kutsuu lukijansa tarkastelemaan "kiinalaisen maailman" historiaa, josta voidaan hänen mielestään ammentaa inspiraatiota paremman tulevaisuuden luomiseksi globalisoituneelle maailmallemme.