Tämä on esimerkki valta(vale)median asenteellisuudesta. Vain lännen projektit ovat hyviä, muiden arveluttavia, mikäli edes huomionarvoisia. Kiinan hankkeilla on kuitenkin globaalia merkitystä, kuten twitteristi Pandemic Truther oivaltavasti kirjoittaa.
Kiinan ja Iranin yhteistyöllä on geopoliittiset tavoitteensa, mutta se on syntynyt myös vastareaktiona Yhdysvaltojen asettamille pakotteille ja muulle kiusanteolle. Pakotteita voikin verrata valtioterrorismiin; esimerkiksi elintarvike- ja lääketoimitusten estämisellä aiheutetaan täysin tarkoituksellisesti humanitaarinen kriisi. Muistetaanpa kuinka puoli miljoonaa irakilaislasta kuoli amerikkalaispakotteiden seurauksena.
Pakotteet ovat heijastus historiallisesta sotastrategiasta. Vihollinen piirittää kaupungin, katkaisee yhteydet ulkomaailmaan ja vain odottaa, kunnes ruoka- ja juomavarastot kuluvat loppuun. Sitten tehdään ratkaiseva hyökkäys, sillä nääntynyt ihmisjoukko on helposti lyötävissä.
Tällaista strategiaa sovellettiin Saksaa vastaan toisessa maailmansodassa. Pommitettu ja nälkiintynyt Saksan kansa ei jaksanut vastustella kovin kauan. Entinen Neuvostoliitto kaatui myös osittain pakotteiden painosta. Peruselintarvikkeiden puute lannisti venäläisten moraalin ja sai lopulta koko kriisiytyneen suurvallan romahtamaan.
Yhdysvallat yrittää pakotepolitiikastaan ja epävakauttamisyrityksistään huolimatta antaa sellaisen kuvan, kuin se olisi paikallisen "kansan puolella" ja kävisi ainoastaan epämieluisaa hallitusta vastaan. Se on kuitenkin vain osa kyynistä strategiaa, jonka tarkoitus on lannistaa ja alistaa vihollismaa asukkaineen.
Yhdysvaltojen virheellinen logiikka menee niin, että pakotteet ja eristäminen saavat kansalaiset kapinoimaan hallitustaan vastaan ja auttavat syöksemään "pahan regiimin" vallasta. Tällaisessa yrityksessä on ongelmansa. Ulkoisen uhan edessä ihmisten keskinäinen solidaarisuus saattaa kasvaa. Yhdysvaltojen ankarilla pakotteilla ei olekaan ollut haluttua vaikutusta Kuubassa, Venezuelassa, Syyriassa, Pohjois-Koreassa, Iranissa tai Venäjällä.
Kiinan ja Iranin sopimus on kahdenvälistä humanitaarista yhteistyötä. Normaalioloissa tällaista yhteistyötä eri kansojen välillä ylistettäisiin esimerkillisenä käytöksenä, mutta lännen hegemonian ollessa uhattuna tätä toimintaa lähinnä arvostellaan. Kiina tekee aivan oikein auttaessaan yhteisen vihollisen piirittämää Irania. Pakotteiden kiertäminen on aidosti humanitaarista toimintaa.
Kiinalle tämä yhteistyö on myös oivallinen tilaisuus osoittaa muulle maailmalle, mitä se voi nousevana suurvaltana tehdä sodan ja pakotteiden kurjistamassa Länsi-Aasiassa (länsimaisesti ilmaistuna "Lähi-idässä"). Tästedes lännen veristä ja synkkää poliittista perintöä tullaan vertaamaan Kiinan täysin toisenlaiseen, rakentavaan ja rauhanomaiseen toimintatapaan.
Jos kaikki maat, joita Yhdysvallat kurittaa sanktioilla seuraavat Iranin esimerkkiä ja lähentyvät Kiinan kanssa, amerikkalainen pakotepolitiikka menettää merkityksensä. Niinpä kiinalais-iranilaisella yhteistyöllä tulee olemaan merkittäviä poliittisia, sosiaalisia sekä taloudellisia seurauksia. Maailma tulee kirjaimellisesti muuttumaan.
Kiinan, Venäjän, Pakistanin ja Iranin yhteinen Euraasian manner kykenee vastustamaan Yhdysvaltojen tuhoisaa politiikkaa, Naton sotatoimia ja lännen vallanvaihtoyrityksiä. Euraasian manner on pinta-alaltaan, luonnonvaroiltaan ja väestöltään maailman suurin. Onnistuessaan tällainen laaja allianssi tulee lisäämään koko alueen hyvinvointia ja vakautta.
Kun muut maat näkevät euraasialaisen yhteenliittymän tuomat hyödyt, ne haluavat ennen pitkää tulla mukaan. Useiden maiden silmissä Yhdysvallat on taantunut pelkästään uhkaavaksi voimaksi, joka on vuosikymmenien aikana syyllistynyt lukemattomiin sotarikoksiin "humanitaaristen" interventioidensa varjolla.
Kiina uhmaa Yhdysvaltojen pakotteita ja seisoo Iranin rinnalla. Solmittu sopimus kattaa laajat infrastruktuurin kehittämishankkeet, koskien lentokenttiä, satamia, metroja sekä nopeita rautateitä. Kiina sijoittaa myös energiasektorille ja Iran saa käyttöönsä kiinalaisen Beidou-satelliittinavigointijärjestelmän. Nämä kaikki tulevat viemään Iranin yhteiskuntaa eteenpäin sekä parantamaan iranilaisten elämää.
Yhdysvaltoja ja länttä hallitseva eliitti on luonut asemansa tuhoamalla valtioita, varastamalla niiden luonnonvarat ja pelottelemalla niin "ystäviään" kuin vihollisiaankin. Kiina puolestaan lisää arvostustaan olemalla apuna eri maiden kehitystyössä. Esimerkiksi silkkitiehanke jatkaa globalisaatiota humanitaarisemmalla tavalla.
Jos Yhdysvallat vetäytyy sopimuksistaan Länsi-Aasiassa, on turha syyttää Kiinaa, jos se siirtyy täyttämään alueelle muodostuvan tyhjiön. Yhdysvaltojen oli tarkoitus poistua Länsi-Aasiasta keskittyäkseen Kiinaan. Nyt kun Kiina on siirtymässä alueelle, mikä mahtaa olla Yhdysvaltojen seuraava siirto?
Kiinan on täytynyt punnita etuja ja haittoja, ennen kuin se päätti aloittaa täysimittaisen yhteistyön Iranin kanssa. Ottaen huomioon Yhdysvaltojen vihamielisyyden Kiinaa kohtaan, kauppasodan ja jatkuvan uhkailun, Peking on päätellyt, ettei sillä ole paljoakaan menetettävää, vaikka se suututtaisi Washingtonia vielä lisää. Yhdysvallat on oikeastaan melko avuton tällaisen siirron edessä.
Pahimmassa skenaariossa Yhdysvallat aloittaa perinteisen sodan Kiinaa vastaan. Todennäköisin taistelukenttä olisi Etelä-Kiinan meri. Mutta tänään Yhdysvalloilla ei olekaan vastassaan köyhä ja heikko Kiina, vaan teknologisesti ja sotilaallisesti kehittynyt suurvalta. Nimimerkki Pandemic Truther arvelee, että rajattu ja nopea sota, jonka avulla Kiina voisi esitellä taitojaan ja viedä samalla Yhdysvalloilta halun uusiin yhteenottoihin, saattaisi tehdä Kiinalle hyvää.
On selvää, että Amerikka valmistautuu jo mahdolliseen sotaan. Sitä ennen vastustajaa epäinhimillistetään median avustuksella. Länsi käy jo täysillä infosotaa, jossa Kiinan kommunistinen puolue rinnastetaan - yllätys, yllätys - natseihin. Kiinan kansantasavalta on irvokkaassa länsipropagandassa kuin toisinto kansallissosialistisesta Saksasta.
Yhdysvallat yrittää löytää oikeutuksen sodalle vetoamalla Kiinan niin sanottuihin ihmisoikeusrikkomuksiin. Oikeasti Kiinan ihmisoikeustilanne suhteessa Yhdysvaltoihin on verrannollinen Kiinan Yhdysvaltoja huomattavasti parempaan koronavirustilanteeseen. Saatavissa olevan informaation ja sosiaalisen median keskellä, amerikkalaisväitteitä on ryhdytty kyseenalaistamaan.
Sota Kiinaa vastaan tuhoisine seurauksineen ei ainakaan vielä ole varteenotettava optio Yhdysvalloille. Niinpä Washington pyrkii rankaisemaan Kiinaa pakotteilla ja jarruttamalla kiinalaisyhtiöiden menestystä. Yhdysvallat haluaisi nähdä Kiinan kurjistettuna ja eristettynä. Suurella todennäköisyydellä Kiina tulee kukoistamaan kaikista vastoinkäymisistä ja angloamerikkalaisten kieroilusta huolimatta.
Lännen lisääntynyt Kiinan-vastaisuus on itse asiassa tehnyt kiinalaisista entistä patrioottisempia. Tällainen voimakas psykologisen energian aalto saattaa auttaa Kiinaa vuosiksi eteenpäin, Pandemic Truther arvioi. Nykyiset sukupolvet tulevat muistamaan päivittäiset valeuutiset, nöyryytyksen ja pilkan, joka Kiinaan ja kiinalaisiin on kohdistunut.
Yhdysvallat ei saa tehtyä Kiinasta Irania. Iranista voi ennemminkin tulla "toinen Kiina", mitä tulee yhteiskunnan kehittymiseen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen. Yhdysvaltojen öykkäröinti saa sen viholliset yhdistämään voimansa. Epäilen, ettei pakotepolitiikka ja hybridisodankäynti tule tuottamaan atlanttisten valtojen, Yhdysvaltojen ja Britannian, haluamaa lopputulosta, vaan Kiina kumppaneineen tulee luotsaamaan uutta järjestystä.