Länsimailta suhteiden normalisointi on saanut odotetusti vain kiitosta, mutta esimerkiksi Iran ja Turkki ovat tuominneet Arabiemiraattien toimet. Iran kutsui suhteiden solmimista "tikariksi palestiinalaisten selkään" ja Turkki puolestaan luonnehti siirtoa "tekopyhäksi".
Arabiemiraattien toinen dramaattinen siirto tapahtui myös äskettäin: maa lähetti ilmavoimiaan harjoittelemaan yhdessä Kreikan armeijan kanssa. Tämä on herättänyt kiinnostusta ja ihmettelyä.
Asian merkityksen ymmärtää, jos huomioi Turkin ja Kreikan tulehtuneet välit sekä Israelin sotilasjohdon kommentin, jonka mukaan Turkista on tullut jopa Irania vaarallisempi uhka Israelille.
Tässä valossa tarkasteltuna Arabiemiraattien ele liittyy puolen valintaan Persianlahden geopoliittisella pelilaudalla, jossa kaksi toisilleen vihamielistä blokkia alkaa muotoutua. On vain ajan kysymys, milloin blokkien kiistat leimahtavat avoimeksi aseelliseksi konfliktiksi, arvioi Norman A. Bailey.
Epävirallinen koalitio on muodostumassa, sisältäen potentiaalisesti Egyptin, Kreikan, Kyproksen, Israelin, Arabiemiraatit, Bahrainin, Omanin ja Saudi-Arabian, joilla on vastassaan yhtä lailla epävirallinen kokoonpano, joka koostuu Iranista, Turkista, Qatarista ja Iran-mielisistä ryhmistä Irakissa, Syyriassa, Libanonissa, Gazassa ja Jemenissä. Jordania ja Kuwait pysyvät vielä tässä vaiheessa puolueettomina.
Jos blokkien välit kiristyvät entisestään ja tapahtuu yhteenottoja, mikä mahtaa olla Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Pakistanin ja eri euromaiden rooli tässä kaikessa, kysyy tutkija ja kirjailija Bailey.
Presidentti Trumpin hallinnon kanta lienee selvä: se tukee voimakkaasti Iranin ja Turkin vastaista koalitiota. Baileyn mukaan Yhdysvallat voi olla "haavoittunut jättiläinen", mutta se on yhä "jättiläinen" ja hyvin aktiivinen alueella sekä diplomaattisesti että sotilaallisesti. Sillä on Persianlahdella asevoimia, joita se ei epäröi tarvittaessa käyttää.
Vaikka demokraattien ehdokas Joe Biden valittaisiin Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi, myös Bidenin hallinto antaisi tukensa sionistien, saudien ja emiraattien liittoumalle, mutta ottaen huomioon presidentti Barack Obaman liennytysyritykset Iranin suuntaan, demokraattien puolueellisuus ei ehkä olisi aivan yhtä räikeää kuin Trumpin hallinnolla.
Pakistan asettuisi luultavasti Iranin ja Turkin puolelle, mutta Kiinan ja Venäjän kanta tosipaikan tullen on vielä arvoitus. Bailey katsoo, että Kiinalla on selvästi halua lisätä läsnäoloaan Länsi-Aasian¹ ja itäisen Välimeren alueilla silkkitiehankkeensa ja laivastotukikohtiensa vuoksi.
Yhdysvaltojen harmiksi myös Kiinalla on hyvät suhteet niin Israeliin kuin Persianlahden alueen arabimaihin. Peking tekee yhteistyötä myös Iranin ja Turkin kanssa, joten strategiana lienee pysytellä suhteellisen hyvissä väleissä eri blokkien kaikkien osapuolten kanssa. Tämä voi osoittautua pidemmällä aikavälillä hankalaksi.
Venäjän tuleva rooli on vieläkin merkittävämpi, Bailey väittää. Putinin johdolla Venäjä on saavuttanut strategisen hallinnan Mustallamerellä ja onnistunut saamaan asemapaikan myös itäisellä Välimerellä tehtyään sotilaallisen väliintulon Syyrian sodassa.
Yhdessä Ranskan kanssa, Venäjä tukee Kreikan ja Kyproksen kantaa, liittyen Turkin pyrkimykseen luoda Välimeren itäosaan "taloudellinen" valta-alue, joka ulottuisi Bosporista Libyaan, uhaten paitsi Kreikkaa ja Kyprosta, myös Egyptiä.
Venäjällä on hyvät suhteet Israeliin ja Persianlahden valtioihin, mutta sillä on myös kohtuulliset välit Turkkiin ja Iraniin. Baileyn mielestä Putinin tähänastista, onnistunutta sukkulointia alueen eri valtojen välillä tullaan tulevaisuudessa testaamaan ankarasti.
Kun otetaan huomioon kaikki nämä tekijät, on selvää, että vastakkaiset koalitiot jatkavat yhdistymistä (tämä tulee vaikeuttamaan myös länsivaltojen vallanvaihtoyrityksiä Iranissa tai Turkissa). Paljon riippuu nyt myös Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksesta.
Baileyn mielestä mahdollisen aseellisen konfliktin todennäköisyys koalitioiden välillä pakottaa ulkopuoliset toimijat ennen pitkää valitsemaan puolensa tai menettämään vaikutusvaltansa kamppailun lopputulokseen. Tulevaisuus on joka tapauksessa vielä sekoitus jotain selkeää ja hämärää.
___
¹"Länsi-Aasia" on euraasialainen nimitys alueesta, jota on kolonialistisen Britannian ja Yhdysvaltojen ajoilta totuttu kutsumaan "Lähi-idäksi". Uuden maailmanjärjestyksen muotoutuessa Kiinan johdolla, on aika muuttaa terminologiaa.