Suomessakin moni amerikkalaisen hegemonian ihannoija kuvittelee, että asiat palaavat entiselleen, kun trumpilaisesta populismista on päästy eroon ja liberaalin demokratian puolustaminen voi jatkua. Retoriikan tasolla näin varmasti tapahtuukin, mutta entä muuten?
Jopa länsimieliset analyytikot, kuten Eurointelligence-ajatushautomon Wolfgang Münchau, arvelevat, että eurooppalaiset saavat varsin pian huomata, että Yhdysvaltoja nyt hallitsevan demokraattipuolueen linja tulee tuomaan ongelmia unionin jäsenmaille.
Saksan kristillisdemokraattisen CDU-puolueen puheenjohtajakilvassa kolmanneksi jäänyt Norbert Röttgen, on sanonut odottavansa Bidenin Yhdysvaltojen vastustavan entistä enemmän Nord Stream 2:sen rakentamista. Münchau puolestaan ei voi kuvitella "transatlanttisille suhteille katastrofaalisempaa hanketta" kuin kaasuputkea, joka tekee EU:sta riippuvaisen Venäjästä.
Joe Bidenin ulkoministeriehdokas Anthony Blinken on jo kertonut senaatin ulkosuhteiden komitealle, että Donald Trump oli oikeassa suhtautuessaan tiukemmin Kiinaan. Erimielisyys koskee lähinnä yksityiskohtia, ei itse periaatetta. Eurooppa saa kuulla pian lisää vastaavanlaisia ulkopoliittisia näkemyksiä Washingtonista.
Bidenin hallinto tulee jatkamaan Trumpin linjoilla monessa asiassa. Münchau huomauttaa, että Obaman hallinnossa juuri varapresidentti Biden vaati euromaita toteuttamaan lupauksensa liittyen Naton puolustusmenojen kasvattamiseen. Kuten tiedämme, Trump hoki samaa presidenttinä ollessaan.
Lukuun ottamatta Bidenin symbolista päätöstä palata Pariisin ilmastosopimukseen, Washingtonin ympäristöpolitiikkaan ei ole tulossa merkittäviä muutoksia. Yhdysvallat palaa myös kansainvälisten järjestöjen, kuten Maailman terveysjärjestön, toimintaan. Vaikka ulostuloissa varmasti poiketaan Trumpin tyylistä, Münchau arvioi, että Yhdysvaltojen ja EU:n väliset kauppakonfliktit tulevat jatkumaan myös Bidenin kaudella.
Trumpin hallintoaikana eurooppalaiset uskalsivat keskustella strategisesta autonomiasta, vaikka se onkin monille europoliitikoille epämukava aihe. Käytännössä se merkitsisi paitsi suurempia puolustusmenoja, myös muutoksia tavassa järjestää komentorakenteita ja puolustusalan toimitusketjuja. Euroopan kaipuu transatlanttisten suhteiden palautumiseen paljastaa riippuvuusongelman.
Hans Kundnanin mielestä Eurooppa on vahvistanut suvereniteettiaan Trump-vuosina. Strateginen autonomia merkitsisi vähäisempää turvallisuuspoliittista riippuvuutta Yhdysvalloista, mutta onko sellaista vaihetta vielä näkyvissä?
Venäjän Nord Streamin lisäksi EU:n kauppasuhteet Kiinaan eivät myöskään ole Washingtonin mieleen. Nähtäväksi jää, antaako Bidenin hallinto Euroopan edistää omia intressejään tässä määrin, vai seuraako jonkinlainen kurinpalautus. Saksalla ja Ranskalla on kuitenkin yhä visio Euroopasta yhtenä nykymaailman suurvalloista.