Suomessa ja maailmalla on uutisoitu, kuinka Bidenin hallinnon Venäjä-politiikka tulee olemaan aiempaan verrattuna kylmää kyytiä. Vertailukohtia on haettu jopa Neuvostoliiton ajoilta.
Avoimen vihamielisestä suhtautumisesta on jo tihkunut tietoa viranomaislähteiltä. Bidenin lehdistösihteeri Jen Psaki on kertonut toimittajille, että uusi hallinto aikoo pistää Venäjän vastuuseen "piittaamattomista ja vihamielisistä teoista".
Esimakua tulevasta saatiin jo viikonloppuna, kun eri puolilla Venäjää järjestettiin Aleksei Navalnyitä tukevia mielenosoituksia. Valtiollisen Rossija-kanavan uutisissa väitettiin, että mielenosoituksia olisi ohjattu ulkomailta läntisten tiedustelupalveluiden avulla. Bidenin hallinto on kutsunut mielenosoittajia "liittolaisikseen". Venäjän ulkoministeriö on syyttänyt Yhdysvaltoja sekaantumisesta maan sisäpolitiikkaan.
Suomessa sekä presidentti Sauli Niinistö että ulkoministeri Pekka Haavisto ovat tuominneet venäläisviranomaisten toimet "rauhallisia mielenosoittajia" vastaan. Sosiaalisessa mediassa kokoomuslaiset ovat vaatineet Suomea liittymään "Natoon heti". Hybridioperaatio etenee seuraavaksi siten, että EU:n ulkoministerien on määrä keskustella Venäjän tilanteesta ja unionin vastatoimista.
Mielenosoittajiin kohdistuvista voimatoimista on kirjoitettu jo suomalaislehdissä, joten en kertaa tapahtumien kulkua. Mainittakoon kuitenkin, että aina negatiivisesti naapurimaasta uutisoiva Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja valitti saaneensa mellakan keskellä poliisin pampusta, mutta selvinneen kuitenkin mustelmitta.
Venäläisviranomaisten touhu oli loppujen lopuksi aika lepsua verrattuna siihen, miten virkavalta on eurooppalaisissa mielenilmauksissa toiminut. Kovat otteet Espanjan katalaaneja tai vaikkapa Ranskan keltaliivejä kohtaan ovat saaneet EU:n johtoportaan hyväksynnän. Koronarajoituksia vastustavat mielenosoitukset pyritään myös jättämään vähälle huomiolle, sillä ne eivät palvele lännen eliitin agendaa.
Politiikka on usein teatteria ja länsivallat osaavat näytellä hyvin mukana, mediatalojen tukiessa taustalla sekaantumista milloin minkäkin maan sisäisiin asioihin. Venäjä jää usein altavastaajan asemaan ja reagoi hitaasti erilaisiin uhkiin, sen sijaan että Kremlissä oltaisiin askel edellä vastapuolta.
Jatkuvan hybridisodankäynnin kohteena Venäjän luulisi jo koventavan otteitaan, mutta ainakaan vielä ei Moskovasta ole tiettävästi vastattu samalla mitalla. Ehkä olisikin oikein, jos Putinin jälkeen Venäjän johtoon astuisivat sellaiset patriootit, jotka pitäisivät kauhun tasapainon yllä ja lännen alati varpaillaan.